JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rajaseudun rauhaa

25.1.2020 6.15

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200125061500
Raatteen koulun sauna lämpiää.

Raatteen koulun sauna lämpiää.

Tuula Stång

Raatteen koulun sauna lämpiää.

Raatteen koulun sauna lämpiää.

Tuula Stång

Men­nä ry­mis­te­lim­me edes­men­neen kum­mi­se­tä­ni po­jan he­vo­sen­kul­je­tu­sau­tol­la pit­kin Raat­teen tie­tä. Kyy­dis­sä ko­li­si­vat siel­tä sun tääl­tä haa­li­ma­ni van­hat huo­ne­ka­lut. Olin tul­lut va­li­tuk­si Raat­teen kou­lun ala­luok­kien opet­ta­jan vir­kaan ja olin nyt mat­kal­la uu­teen työ­hö­ni.

Ohi vi­lah­te­li­vat ta­jun­nas­sa­ni vas­ta myö­hem­min sy­vem­män mer­ki­tyk­sen saa­vat pai­kan­ni­met ja pai­kat: Kuo­ma­jo­ki, Tyy­ne­lä, Hau­ki­la, Pu­ras­jo­ki, Li­ko­har­ju. Tank­ke­ries­teet, juok­su­hau­dat ja kor­sut.

Tu­lim­me pe­ril­le, ase­tuin uu­teen ko­tiin ja tar­tuin työ­hön. Pian tun­sin jo kai­kin ta­voin ”su­jah­ta­nee­ni mai­se­maan”, kai­nuu­lai­sen syr­jä­ky­län kas­vat­ti kun it­se­kin olen. Tun­sin ole­va­ni kor­vi­a­ni myö­ten Kai­nuus­sa, sen al­ku­pe­räi­ses­sä luon­nos­sa, his­to­ri­as­sa, ai­dos­sa elä­mäs­sä, hi­das­tu­nees­sa ja mer­ki­tyk­sel­li­ses­sä vuo­den­kier­ros­sa. Tun­nel­ma oli kap­pa­le lap­suut­ta.

Sota ka­jas­te­li ih­mis­ten pu­heis­sa, vaik­ka oli jo 1980-lu­vun al­ku. Muu­an isän­tä ker­toi syö­neen­sä sota-ai­ka­na lam­paan­pää­vel­liä pöl­li­taa­pe­lin al­la tais­te­lun jy­ti­näs­sä. Joku kuis­ka­si erään mum­mon ole­van juu­ri se, joka jäi van­gik­si, kun vi­hol­li­nen yl­lät­ti aa­mu­hä­mä­ris­sä. Op­pi­las sa­noi, et­tä pel­toa kyn­net­tä­es­sä oli löy­ty­nyt ih­mi­sen­lui­ta. Opet­ta­jain asun­non vin­til­lä käy­tiin ih­met­te­le­mäs­sä Ame­ri­kas­ta lä­he­tet­ty­jä hoo­ve­ri­vaat­tei­ta.

Tal­vi-il­tai­sin luo­kis­sa hoh­ki­vat val­ta­van kor­ke­at pönt­tö­uu­nit. Sii­voo­ja kis­koi koi­vu­ha­lot lii­te­ris­tä kel­kal­la ja uu­ne­ja läm­mit­tä­es­sään sii­vo­si kou­lun. Tuok­sui puh­taal­le. Ker­ran kun si­sa­re­ni tuli ky­lään, me­nim­me il­lal­la luok­kaan ja lai­toim­me lp-le­vy­soit­ti­mes­ta soi­maan Nar­van mars­sin: ”Muis­tot, ai­ka häi­py­vä, hei­tä...” Mis­sä­pä sen tun­nel­ma oli­si ol­lut yh­tä tot­ta!

Kou­lul­ta oli muu­ta­man ki­lo­met­rin mat­ka ra­ja­var­ti­os­tol­le. Tien vie­res­sä oli se van­ha var­ti­oa­se­ma, jon­ka oven työ­vuo­ros­sa ol­lut var­ti­ja oli pot­kais­sut au­ki koh­ta­lok­kaa­na An­tin päi­vän aa­mu­na 1939 ja kar­jais­sut: ”Ra­jal­la am­mu­taan!”

Äi­tien­päi­vä­juh­la oli syr­jä­ky­läl­lä tär­keä ja huo­lel­la val­mis­tel­tu ta­pah­tu­ma, koko ky­län ke­vät­juh­la. Kou­lu oli ko­ris­tel­tu vii­mei­sen pääl­le. Oh­jel­mat har­joi­tel­tu, op­pi­laat ja ai­kui­set par­hais­sa pu­vuis­saan. Kah­vi­pöy­tä val­mii­na, ku­pit ja pan­nut kiil­tä­vi­nä. Mut­ta juh­la­vä­en jouk­koon kii­ri sa­no­ma: naa­pu­ri­ta­lon la­don ovel­la on näh­tä­vil­lä am­mut­tu kar­hu! Juh­la­ken­gis­sä ja -he­pe­neis­sä ra­vat­tiin it­se ku­kin vuo­rol­laan jät­tä­mään jää­hy­väi­set met­sän­ku­nin­kaal­le. Tun­teet myl­ler­si­vät. Koin, et­tä juh­lan hen­ki vain pa­ra­ni täs­tä yh­tei­ses­tä va­el­luk­ses­ta.

Kaik­kein iha­nim­mat muis­tot jäi­vät lä­he­tys­seu­rois­ta. Sain sii­vot­tuun ko­tii­ni vie­rai­ta. Tulp­paa­nit heh­kui­vat kir­kas­tu­vaa ke­vät­tä. Lä­he­tys­pu­hu­jil­la oli pal­jon ta­ri­noi­ta mat­kan var­rel­ta. Nii­tä oli mie­len­kiin­tois­ta kuun­nel­la. Seu­rat ko­ko­si­vat vä­keä. Tai­vaas­ta läh­töi­sin ole­vaa rau­han vies­tiä kuu­lu­tet­tiin seu­dul­la, jos­sa ker­ran oli ko­et­tu sy­dän­juu­ria myö­ten, mitä mer­kit­see, kun ajal­li­nen rau­ha puut­tuu. Seu­ro­jen jäl­keen py­hän tun­tu säi­lyi mie­les­sä­ni pit­kään, tun­tui kuin ko­ti­kin oli­si jää­nyt huo­ku­maan ih­meel­lis­tä läm­pöä ja va­loa.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys