JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tu­tu­no­loi­nen voi­ma­mies

22.8.2019 6.25

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190822062500

äi­ti soit­taa puo­li nel­jän ai­kaan ke­vät­tal­vi­se­na yö­nä:

– Minä tääl­lä, Hilk­ka. Nyt se on tuo vir­ka­mies taas tuol­la lat­ti­al­la.

– No, älä­hän hä­täi­le. Tääl­tä tu­lee nos­tu­ri.

Hei­tän yö­pu­vun sän­gyl­le ja ve­täi­sen pääl­le­ni vaat­teet, jot­ka en­sim­mäi­se­nä osu­vat kä­tee­ni. Juok­sen por­taat alas nel­jän­nes­tä ker­rok­ses­ta, liu­kas­te­len oman jäi­sen pi­ha­ni poik­ki vie­rei­sen ker­ros­ta­lon pi­hal­le ja ryn­tään oves­ta si­sään.

Isä on is­tu­al­laan lat­ti­al­la ja voi­vot­te­lee:

– Voi, mikä piti tul­la!

– Ei hä­tää. Minä au­tan.

Otan hän­tä kai­na­lois­ta ta­kaa päin. Kä­te­ni ylet­ty­vät ris­tiin. Pon­nis­tan. Isä ei ole pit­kä ei­kä pai­na­va, liki yh­dek­sän­kym­men­tä vuot­ta ovat ku­tis­ta­neet en­ti­ses­tään.

– Tu­li­pa­han sem­moi­nen mies, et­tä jak­soi ker­ral­la nos­taa! puh­ke­aa isä ihas­te­le­maan.

äi­ti nau­raa ti­kah­tu­ak­seen. Unen­läm­min, peh­meä äi­ti, vih­re­äs­sä yö­pu­vus­saan, jon­ka olen hä­nel­le jou­lu­lah­jak­si os­ta­nut. Mi­nä­kin nau­ran. Pa­nen kä­te­ni isän pol­vel­le. Hä­nen sil­män­sä ovat täyn­nä tum­man­si­nis­tä ihas­tus­ta, joka on suun­nat­tu so­pi­vaan ai­kaan il­mes­ty­nyt­tä, jo­ten­kin tu­tu­no­lois­ta voi­ma­mies­tä koh­taan.

– Ihan kii­tok­set tuom­moi­sel­le mie­hel­le pi­täi­si an­taa, jat­kaa isä suit­su­tus­taan.

Nau­ran. Nau­ran sy­dä­me­ni poh­jas­ta ja si­lit­te­len hä­nen sel­kään­sä. Isä­kin nau­raa. Eh­kä eri syys­tä, mut­ta sa­mas­sa sä­vel­la­jis­sa. Nau­rum­me käy­vät hy­vin yk­siin. Se on tär­kein­tä. Kyl­lä­hän minä nyt yh­den pie­nen isän jak­san lat­ti­al­ta nos­taa, kun olen it­se suu­rek­si tul­lut, vaik­ka en mies ole­kaan.

Yö- ja päi­vä­käyn­tien ai­ka on ohi. Van­hem­pa­ni ovat jo kau­an ol­leet hau­dan le­vos­sa. Olen kii­tol­li­nen Tai­vaan Isäl­le, et­tä sain voi­maa työn ohes­sa – vaik­ka vä­lil­lä vä­sy­nee­nä ja nu­ri­se­va­na­kin – ol­la heil­le avuk­si. Nyt tuo vai­he on joil­la­kin toi­sil­la elet­tä­vä­nä. Se on kal­li­sar­vois­ta ai­kaa. Kun ajat­te­lee teh­tä­vää Ju­ma­lan an­ta­ma­na, on hel­pom­pi tyy­tyä luo­pu­maan omas­ta ajas­ta ja eh­kä tar­peis­ta­kin. Pääl­lim­mäi­sek­si jää­vät hy­vät muis­tot.

Mi­ten rak­kai­ta ovat­kaan ko­ti­sii­o­nin van­huk­set. Hei­tä kan­nat­taa kuun­nel­la. Heil­le kan­nat­taa an­taa ti­laa ja kun­ni­oi­tus­ta. En­nen kaik­kea muis­ta­en ne van­huk­set, joil­la ei ole lä­hel­lään ke­tään, ei omai­sia ja­ka­mas­sa ar­kea.

Kun sou­ta­ja lä­hes­tyy ran­taa, ei hän paah­da me­ne­mään nis­kat kyy­rys­sä si­vuil­leen vil­kai­se­mat­ta. Hän me­los­ke­lee hil­jal­leen, an­taa lai­nei­den lip­la­tel­la, kuun­te­lee poh­ja­ki­vien peh­mei­tä ku­mah­duk­sia, kais­lo­jen ka­hi­naa. Van­huk­sis­ta vä­lit­tyy sa­man­lai­nen juh­la­va tyy­neys kuin ran­taan saa­pu­vis­ta sou­ta­jis­ta. Yk­si toi­sen­sa jäl­keen joku heis­tä saa kut­sun siir­tyä py­hien mat­ka­saa­tos­ta van­hurs­kas­ten le­poon. Jää kai­paus ja kii­tol­li­suus.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
TuulaStång

Meil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja

25.12.2021 6.00
TuulaStång

Kaik­ki aar­teet

22.11.2021 6.00
TuulaStång

Seu­ra­kah­vil­la huol­to­a­se­mal­la

21.10.2021 7.34
TuulaStång

Elä­män­kou­lua lin­ja-au­tos­sa

21.9.2021 7.00
TuulaStång

Myö­häs­ty­nei­tä miet­tei­tä

20.8.2021 7.00
TuulaStång

Niin sa­not­tu­ja lep­poi­sia elä­ke­päi­viä

22.6.2021 7.05
TuulaStång

Hä­peä

26.5.2021 8.00
TuulaStång

On­ko kan­san­kirk­ko meil­le ra­kas?

24.4.2021 7.05
TuulaStång

Mum­mu­las­sa

6.3.2021 7.05
TuulaStång

Taus­ta­tie­to­ja

20.1.2021 6.15
TuulaStång

Ilon ja su­run suu­ret het­ket  

19.11.2020 7.00
TuulaStång

Pa­la­vat tun­teet

20.10.2020 12.10
TuulaStång

Kun pol­ku ka­to­aa

24.9.2020 6.15
TuulaStång

Ar­mo nos­taa je­re­mi­a­dis­ta

21.8.2020 6.00
TuulaStång

Enon ve­nees­sä

20.6.2020 6.00
TuulaStång

Kat­se kau­kai­suu­teen

24.5.2020 6.30
TuulaStång

Kai­paus va­pau­teen

26.4.2020 6.40
TuulaStång

Tal­viur­hei­lua

26.3.2020 6.05
TuulaStång

Pou­ta­rin­ta­ma, il­ta­rus­ko ja tai­vaan­luu­ta

20.2.2020 6.35
TuulaStång

Ra­ja­seu­dun rau­haa

25.1.2020 6.15
TuulaStång

Mar­ras­kuun vii­mei­nen

2.11.2019 6.00
TuulaStång

Kun haa­ve to­teu­tuu

14.9.2019 6.31
TuulaStång

Kaik­ki kun­nos­sa

21.7.2019 6.59
TuulaStång

Yö­a­ja­tuk­sia

21.6.2019 6.37
TuulaStång

Raa­ma­tun eh­ty­mä­tön hen­ki­lö­gal­le­ria ha­vah­dut­taa kir­jas­sa Et­te­kö ole lu­ke­neet

22.5.2019 6.32
TuulaStång

Op­pia ikä kaik­ki

5.4.2019 6.49
TuulaStång

Et­si­mään kut­sut­tu

12.3.2019 6.12
TuulaStång

Tul­van, kyl­vön ja sa­don­kor­juun maas­sa

10.2.2019 6.42
TuulaStång

Syn­ty­nyt kah­dek­san vuot­ta so­dan jäl­keen

15.1.2019 6.03
17.1.2022

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys