JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mar­ras­kuun vii­mei­nen

2.11.2019 6.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191102060000

Py­säh­dyn sil­loin täl­löin kirk­ko­puis­tos­sa san­ka­ri­hau­to­jen ää­reen lu­ke­maan kaa­tu­nei­den ki­vi­laat­to­ja. Kun ver­taan kaa­tu­nei­den ikää jon­kun tun­te­ma­ni nuo­ren mie­hen ikään, ta­ju­an mi­ten elä­män­sä alus­sa he ovat jou­tu­neet läh­te­mään. On vai­kea aja­tel­la su­run sy­vyyt­tä, mikä ko­deis­sa on ko­et­tu. On myös kä­sit­tä­mä­tön­tä, kuin­ka pa­pit ovat jak­sa­neet vie­dä nuo ras­kaat vies­tit pe­ril­le.

So­ta­mies Muo­laas­sa 22-vuo­ti­aa­na

Vän­rik­ki Pit­käs­sä­ran­nas­sa 23-vuo­ti­aa­na

Luut­nant­ti Vii­pu­rin­lah­del­la 27-vuo­ti­aa­na

Len­tä­jä­luut­nant­ti Kan­nak­sel­la 32-vuo­ti­aa­na

So­ta­mies Suo­mus­sal­mel­la 23-vuo­ti­aa­na

Ali­ker­sant­ti Laa­to­kan-Kar­ja­las­sa 23-vuo­ti­aa­na

Jää­kä­ri Kan­nak­sel­la 22-vuo­ti­aa­na

So­ta­mies Kuh­mos­sa 20-vuo­ti­aa­na

Ali­ker­sant­ti kau­ko­par­ti­os­sa 27-vuo­ti­aa­na

He kaik­ki, ja niin mo­net muut, kaa­tui­vat tal­vi­so­das­sa. Ihan koh­ta, mar­ras­kuun vii­mei­se­nä päi­vä­nä tal­vi­so­dan al­ka­mi­ses­ta tu­lee ku­lu­neek­si 80 vuot­ta.

Mi­ten pal­jon sota on ai­heut­ta­nut myös sel­lais­ta kär­si­mys­tä, jota on jou­dut­tu kan­ta­maan kym­me­niä vuo­sia, hau­taan as­ti, ken­ties vain oman mie­len sa­la­tuis­sa kät­köis­sä. Kuu­lin ker­ran erään ve­te­raa­nin kär­si­neen koko elä­män­sä vai­ke­as­ta so­ta­neu­roo­sis­ta. Hän oli näh­nyt vii­koit­tain ah­dis­ta­van so­ta­pai­na­jai­sen, jos­ta oli he­rän­nyt hies­tä mär­kä­nä ja tus­kai­se­na. Kuin­ka sy­väs­ti sel­lai­nen on­kaan syö­nyt elä­män­voi­mia!

Isä­ni ei pal­jon pu­hu­nut lää­kin­tä­mie­hen teh­tä­vis­tään, mut­ta yh­den koh­taa­mi­sen hän jos­kus ker­toi. So­ti­las oli haa­voit­tu­nut vai­ke­as­ti, hän oli me­net­tä­nyt mo­lem­mat ala­raa­jan­sa. Haa­voit­tu­nut oli vaa­ti­nut:

– An­na pys­sy! Am­mun it­se­ni.

Isä oli pu­hel­lut hä­nel­le rau­hoit­ta­vas­ti. Haa­voit­tu­nut oli lo­pul­ta ky­sy­nyt, tu­lee­ko hä­nes­tä enää min­kään­lais­ta mies­tä. Kes­kus­te­lua oli jat­ket­tu, hän oli rau­hoit­tu­nut ja pyy­tä­nyt tu­pak­kaa.

Ta­paus oli sel­väs­ti jää­nyt isäl­le voi­mak­kaas­ti mie­leen eh­kä mo­nes­ta­kin syys­tä. Vais­to­sin, et­tä jär­ky­tyk­sen li­säk­si isään oli vai­kut­ta­nut se, et­tä hän ky­ke­ni vah­vis­ta­maan haa­voit­tu­neen elä­mä­nus­koa tuol­la kau­he­al­la het­kel­lä. Se oli hä­nel­le ar­vo­kas muis­to, sen ta­ju­sin.

So­ta­vuo­si­na jou­dut­tiin to­del­la ras­kai­siin ti­lan­tei­siin. Ih­mi­set kär­si­vät. Eläi­met kär­si­vät. Koko luo­ma­kun­ta kär­si. Val­miit ra­ken­nuk­set ja ra­ken­teet pom­mi­tet­tiin ha­jal­le. Vai­val­la ra­ken­net­tu oli het­kes­sä rau­ni­oi­na.

Rau­ha­na­jan suun­na­ton ar­vo kir­kas­tuu sota-ajan his­to­ri­aa ja kir­jal­li­suut­ta lu­ke­mal­la. Pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lio aloit­ti ru­kouk­sen­sa Ni­va­lan kir­kos­sa it­se­näi­syys­päi­vä­nä 1939, kun tal­vi­so­taa oli ku­lu­nut viik­ko: ”Tai­vaal­li­nen Isäm­me, kat­so ar­mos­sa­si kan­sam­me puo­leen. Sinä olet luo­nut sen ja ra­kas­tat sitä. Sinä näet, et­tä se on mitä suu­rim­mas­sa vaa­ras­sa. Sik­si ru­koi­lem­me Si­nua: Her­ra, au­ta mei­tä hä­däs­säm­me, älä­kä an­na mei­dän huk­kua. Lah­joi­ta kään­ty­mys syn­nin ja lait­to­muu­den teil­tä, jot­ka joh­ta­vat kan­sam­me tu­hoon, Her­ra, ar­mah­da mei­tä.”

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys