JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kaik­ki kun­nos­sa

21.7.2019 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190721065900

On kuu­laan­kir­kas syk­syi­nen il­ta­päi­vä. Eh­ti­sin rei­lus­ti ajel­la kou­lun pää­tyt­tyä maal­le, poi­mia san­gol­li­sen vii­ni­mar­jo­ja ja me­hus­taa ne puu­hel­lal­la. Mi­kä­pä le­puut­tai­si me­te­lin ra­sit­ta­mia her­mo­ja sen pa­rem­min!

Au­rin­ko pais­taa. Tuu­li ka­hi­sut­taa pir­tin­taus­haa­vik­koa. Koi­rat hau­kah­te­le­vat ky­läl­lä. Nau­tin ää­ret­tö­mäs­ti pi­te­ne­vis­tä var­jois­ta ja vii­ley­des­tä ul­ko­na, si­säl­lä puu­hel­lan ri­sah­te­lus­ta ja keit­ti­men ko­hi­nas­ta. Työ su­juu hy­vin. Pe­sen keit­ti­men, las­taan pul­lot ko­riin ja läh­den aje­le­maan ta­kai­sin kau­pun­kiin. Olo on rau­kea ja on­nel­li­nen. Il­lan päät­teek­si kel­lah­dan vie­lä soh­val­le tem­pau­tu­en mu­kaan dek­ka­rin maa­il­moi­hin.

Niin tem­pau­tuu si­sa­re­ni­kin – to­sin il­man dek­ka­ria. Hän ei tie­dä, et­tä lan­ka­pu­he­li­me­ni on rik­ki. En­kä tie­dä mi­nä­kään: pys­tyn näet soit­ta­maan sil­lä muil­le, mut­ta he ei­vät mi­nul­le. Mi­nul­la on ta­pa­na sul­kea kän­nyk­kä yök­si, kos­ka lan­ka­pu­he­lin on vie­lä ole­mas­sa. Soit­ta­koon sii­hen, ke­nel­lä on asi­aa.

Kos­ka si­sa­re­ni tie­tää mi­nun men­neen maal­le me­hun­keit­toon ei­kä saa mi­nuun yh­teyt­tä koko il­ta­na ei­kä vie­lä il­lan muut­tu­es­sa yök­si, läh­tee hä­nen mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa hur­jaan lauk­kaan. Vaih­to­eh­to­ja on kol­me, jois­ta kaik­ki huo­no­ja: olen aja­nut hir­vi­ko­la­rin, olen pu­don­nut kai­voon tai rag­ga­ri­po­ruk­ka on mu­ki­loi­nut mi­nut hen­gil­tä. Aluk­si hä­nen hy­vä­her­moi­nen mie­hen­sä py­syt­te­lee eros­sa nois­ta ku­vi­tel­mis­ta, mut­ta puo­len yön jäl­keen mies­kin to­te­aa, et­tei kaik­ki ole kun­nos­sa.

Soi­te­taan päi­vys­tyk­seen, sit­ten po­lii­sil­le. Po­lii­sis­ta sa­no­taan, et­tei­vät he läh­de yö­pi­me­äl­lä maal­le aja­maan, mut­ta ker­ros­ta­lo­a­sun­non ik­ku­nois­ta voi­vat käy­dä tut­kai­le­mas­sa, kos­ka asun en­sim­mäi­ses­sä ker­rok­ses­sa. Sis­ko­ni kek­sii, et­tä voi­tai­siin­ko to­si­aan käy­dä kat­so­mas­sa, on­ko au­to­ni pi­hal­la. Ja on­han se vii­nin­pu­nai­nen Sa­ma­ran­reuh­ka­ni omal­la pai­kal­laan. Sis­ko­ni sa­noo, et­tä huo­li on sit­ten tur­haa. Toi­mek­si­an­to pu­re­taan.

Aa­mu­yöl­lä he­rään äkäi­seen ovi­kel­lon soit­toon. Ei­kä sii­nä kaik­ki, ul­ko-ovi ra­sah­taa au­ki. Käy­tä­väs­tä kuu­luu mies­ten pu­het­ta. Vä­li­o­ven al­ta lan­ke­aa etei­sen lat­ti­al­le kir­kas va­lo­juo­va. En­sim­mäi­nen aja­tuk­se­ni on, et­tä kun ovi ker­ran il­man omaa tah­to­a­ni yöl­lä ava­taan, se on saa­ta­va kiin­ni. Tem­pai­sen vä­li­o­ven au­ki ja ve­täi­sen ra­ol­laan ole­van ul­ko-oven voi­mal­la kiin­ni vä­lit­tä­mät­tä, jää­vät­kö var­muus­ket­jua räp­lää­vät sor­met sisä- vai ul­ko­puo­lel­le.

Käy­tä­väs­tä kuu­luu to­pak­ka ko­men­to:

– Avat­kaa! Tääl­lä on po­lii­si!

Mut­ta mi­nua ei niin vain jy­mäy­te­tä.

– On­ko var­mas­ti po­lii­si? ti­vaan tiuk­ka­na.

– Kat­so­kaa vaik­ka ovi­sil­mäs­tä! kuu­luu ko­men­to jo hie­man när­käs­ty­nee­nä.

Kat­son ja näen si­ni­sen vir­ka-pu­vun, esi­val­lan mie­kan! Avaan oven se­läl­leen. Käy­tä­väs­sä sei­soo kak­si po­lii­sia, taus­tal­la huol­to­mies pois­tu­mas­sa ar­va­ten­kin tym­peis­sään yöl­li­ses­tä ove­na­vaus­teh­tä­väs­tä.

– Tei­dän si­sa­ren­ne…

Alan va­pis­ta kuin hor­kas­sa, on siis sat­tu­nut on­net­to­muus.

– ...on huo­les­tu­nut, kun tei­dän pu­he­li­men­ne ei vas­taa. Nyt soit­ta­kaa heti sis­kol­len­ne! po­lii­si sa­noo ja osoit­taa etu­sor­mel­laan etei­sen li­pas­ton pääl­lä ole­vaa puo­li­kun­tois­ta pu­he­lin­ta­ni.

Po­lii­sit oli­vat kui­ten­kin teh­neet pää­tök­sen tul­la tar­kis­ta­maan olen­ko kun­nos­sa.

Kun he läh­te­vät, nau­raa turs­kah­te­len kau­an en­nen kun saan unen. Sa­mal­la koen sy­vää lii­ku­tus­ta, mi­ten hy­vää huol­ta mi­nus­ta pi­de­tään. Sis­ko mie­hi­neen val­voo puo­li yö­tä ja vir­ka­val­ta tu­lee ko­ti­o­vel­le.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys