JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syn­ty­nyt kah­dek­san vuot­ta so­dan jäl­keen

15.1.2019 6.03

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190115060300

Re­a­goin Päi­vä­mie­hen il­moi­tuk­seen, jos­sa et­sit­tiin uu­sia blo­gis­te­ja. Lä­he­tin näyt­teil­le kym­me­nen vuot­ta van­han teks­tin. Sa­mal­la ajat­te­lin, et­tä kai­ken­lai­sia tyyp­pe­jä sitä blo­gis­teik­si yrit­tää. Yl­lä­tyk­sek­se­ni tu­lin va­li­tuk­si.

Sa­ma­nai­kai­ses­ti kun oli­si pi­tä­nyt ru­ve­ta en­sim­mäis­tä blo­gi­teks­tiä ky­hää­mään, ha­jo­si tie­to­ko­ne. Osa­mak­sul­la­han uu­den saa, ei sii­nä mi­tään. Mut­ta en­nen kuin olin tu­tus­tu­nut uu­teen läp­pä­riin, il­mes­tyi sen pääl­le lo­ju­maan vie­ras kis­sa. Olin ai­em­min lu­van­nut erääl­le Ame­rik­kaan mat­kus­ta­val­le pa­ris­kun­nal­le, et­tä otan kuu­kau­dek­si hoi­toon hei­dän rie­hak­kaan, nuo­ren kis­san­sa.

Vii­kot vie­ri­vät. Kis­sa hau­toi läp­pä­riä. It­se en kos­ke­nut sii­hen sor­mel­la­ni­kaan. Ame­ri­kan mat­kaa­jat pa­la­si­vat, ja kis­sa ha­et­tiin ko­tiin­sa. Sa­mal­la tuli eteen blo­gi­teks­tin pa­lau­tus­päi­vä­mää­rä. Nyt kir­joit­ta­maan! Kää­rin hi­ha­ni, sii­tä se läh­ti­si.

Mut­ta ei läh­te­nyt. Lau­an­tai­päi­vä ku­lui. Tuli en­nen nä­ke­mä­tön ri­ma­kau­hu. Ruu­dul­le il­mes­tyi­vät vain ja ai­no­as­taan sa­nat: Olen 65-vuo­ti­as. Las­ku­ri näyt­ti ha­ra­kan­var­pais­ta­ni koos­tu­van 16 merk­kiä vä­li­lyön­tei­neen. Juu­tuin kau­laa myö­ten tuo­hon koh­ta­lok­kaa­seen lau­see­seen. Muu­ta ei syn­ty­nyt; revi nyt sii­tä.

Hy­vä­kö lie vai paha, et­tä olen 65-vuo­ti­as, ajat­te­lin, ei se ai­na­kaan omaa syy­tä­ni ole. Tar­kem­min aja­tel­tu­na­han se on oi­ke­as­taan hie­no jut­tu. Sai­sin ol­la kii­tol­li­nen. Suo­mes­sa kuol­tiin vie­lä 50-lu­vul­la muun mu­as­sa tu­ber­ku­loo­siin.

65-vuo­ti­as on syn­ty­nyt suun­nil­leen kah­dek­san vuot­ta so­tien lop­pu­mi­sen jäl­keen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen va­sa­rain pauk­kees­sa. Muu­ta me­tak­kaa ei sil­loin niin kau­he­as­ti ole vie­lä on­nek­si ol­lut­kaan. Lap­se­na hän on kuun­nel­lut naa­pu­rin isän­tien piip­pu­tu­pa­kan­sa­vun se­as­ta kan­tau­tu­via pu­hei­ta kä­sit­tä­mät­tö­mäs­tä vä­sy­myk­ses­tä, kun ka­ve­ri oli nu­kah­ta­nut suol­le kes­ken mat­kan ja sii­tä, mi­ten toi­set oli­vat huu­ta­neet:

– Nou­se hyvä mies ylös, vi­hol­li­nen tul­loo!

Hän on vais­ton­nut isän ajoit­tai­sen me­lan­ko­li­suu­den kuu­lu­van yh­teen noi­den pu­hei­den kans­sa.

Muis­tois­sa on pank­ko­reen ja­las­ten kirs­kun­ta pak­kas­tiel­lä, uu­nin vie­res­sä kui­vu­vien län­kien tuok­su, na­ve­tan oves­ta tu­le­va lan­nan haju ja leh­mien hön­ki­mä läm­min höy­ry. Lyh­dyn va­los­sa on kul­jet­tu ha­ke­maan pos­tia, pir­tin pöy­däl­le on le­vi­tet­ty saa­pu­neet jou­lu­kor­tit:

– Kato äi­ti, nämä on kaik­ki tän­nään tul­lu!

65-vuo­ti­as on ko­ke­nut maal­ta­pa­on vuo­si­kym­me­net. Ta­lot ovat jää­neet kyl­mil­leen, sau­nat la­hon­neet, na­ve­tan ka­tot pu­don­neet si­sään, hei­nä­la­to­jen lat­ti­an läpi on al­ka­nut lo­pul­ta kas­vaa koi­vu­ve­sak­koa. Maa­han kiin­nit­ty­nyt ja vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan ryt­mit­ty­nyt elä­mi­sen sel­kä­ran­ka on mur­tu­nut ja ru­sen­tu­nut.

Jos­kus en­tis­ten ai­ko­jen muis­te­le­mi­nen tun­tuu hai­ke­al­ta. Useim­mi­ten se on val­ta­va voi­ma­va­ra. Tyy­ty­mi­nen sii­hen, mitä on ja mitä ei ole, tuo le­vol­li­sen mie­len.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys