JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
« 1 2 3 4 5 6 ... 26 »

Blog: Ba­lan­ce bet­ween work and rest

Vieraskieliset / In-english30.10.2020 9.15

Sum­mer in Fin­land is short in­deed. Is it even shor­ter now than when I was a child? Or have I just, in the mid­d­le of the hust­le and bust­le of dai­ly life, for­got­ten to pau­se and en­joy the warmth of the sum­mer, the soft bree­ze and the buz­zing in­sects?

Blog: Back to ser­vi­ces

Vieraskieliset / In-english27.10.2020 10.05

Deep in thought I walk through the doub­le doors. There is a tab­le with four hand sa­ni­ti­zer dis­pen­sers. I rub the li­quid in­to my hands and look around. Cheer­ful exp­res­si­ons. But al­so some be­wil­der­ment. How should we go about this?

Blog: Can I help?

Vieraskieliset / In-english20.9.2020 7.50

That eve­ning I sat slum­ped on the ed­ge of my bed. I did not have the ener­gy to cry, but the te­ars on my cheeks kept flo­wing on their own. I was thin­king about my own and my hus­band’s he­alth. I was won­de­ring if our child­ren would get enough joy and sup­port. I was wor­ried about our mort­ga­ge, the price of the con­fir­ma­ti­on camp, the high cost of the up­co­ming opis­to ye­ar, the num­ber of me­di­cal ap­point­ments. All things that pi­led up to make a bur­den. I tried to cal­cu­la­te the equ­a­ti­on of sick­ness be­ne­fits and home care al­lo­wan­ce, un­til I just could not go on any more. I sta­red ahe­ad with un­see­ing ey­es and pra­yed.

Blog: Lo­ne­so­me for Mot­her

Vieraskieliset / In-english19.9.2020 7.45

Last spring I was es­pe­ci­al­ly lo­ne­so­me for my mot­her. The mot­her who was re­a­dy to ma­na­ge and take care of all things, with whom I could share my joys and sor­rows, who hel­ped me plant to­ma­to­es seed­lings and let­tu­ce, tend to flo­wers, and mar­vel at the mi­rac­les of spring and sum­mer. The mot­her with whom I sat at ser­vi­ces and shed te­ars of joy while sin­ging a touc­hing song. The mot­her who al­wa­ys as­ked me if I had had a good day and saw right away if things had not been good.

Blog: Let­ter to my mot­her

Vieraskieliset / In-english19.9.2020 6.30

Thank you, Mot­her, for te­ac­hing me the ABC of life. You were lo­ving and ca­ring. By yo­ur examp­le and ad­vi­ce you taught me about simp­le faith. You trus­ted in me, though I was not al­wa­ys wort­hy of yo­ur trust. You were hard-wor­king and the­re­by taught me to ap­p­re­ci­a­te work.

Blog: Mu­sic – a sour­ce of ener­gy and joy

Vieraskieliset / In-english18.9.2020 7.15

When I wake up in the mor­ning, I like to be­gin my day by put­ting on some mu­sic. That helps me get star­ted with my dai­ly cho­res.

Blog: Sum­mer of psalms

Vieraskieliset / In-english16.9.2020 15.15

We had ser­vi­ces in Ter­vo­la church on the se­cond Sun­day of July. There was one ser­mon and some sin­ging. I me­ant to re­mem­ber the psalm text that was read as an int­ro­duc­ti­on to the ser­mon, but I for­got it. I won­der if it was Psalm 85 or 86? or 84?

Blog: Half of my life

Vieraskieliset / In-english13.9.2020 7.10

On May 13th this ye­ar my hus­band had spent half of his life with me. For me, that mi­les­to­ne date was al­re­a­dy in No­vem­ber last ye­ar. I had on­ce cal­cu­la­ted those da­tes just for fun, but in the bust­le of dai­ly life I had for­got­ten my own mi­les­to­ne date.

Blog: Ex­cep­ti­o­nal­ly sen­si­ti­ve cons­cien­ce

Vieraskieliset / In-english12.9.2020 1.45

I will write about a to­pic that I, and pro­bab­ly many of those who are like me, would rat­her not dis­cuss with ot­her pe­op­le. I hope that what I say here will ser­ve as peer sup­port to those tor­men­ted by si­mi­lar an­xie­ties.

Blog: Ex­pe­rien­ces of sup­port and fos­ter pa­ren­ting

Vieraskieliset / In-english11.9.2020 13.40

While fol­lo­wing the li­ves of my sib­lings’ fa­mi­lies and child­ren as a yo­ung girl, I dre­a­med of a fa­mi­ly of my own. But the He­a­ven­ly Fat­her had dif­fe­rent plans for me.

« 1 2 3 4 5 6 ... 26 »
18.5.2021

Sinä päi­vä­nä Her­ra on ole­va koko maan­pii­rin ku­nin­gas. Hän on ole­va yk­si ja ai­noa Ju­ma­la ja hä­nen ni­men­sä ai­noa, jota avuk­si huu­de­taan. Sak. 14:9

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies