SRK:n lei­ri on mi­nul­le vä­hän sama asia kuin jou­lu tai ju­han­nus. Tär­kei­tä päi­vä­mää­riä. Kuu­lu­vat jo­ka­vuo­ti­seen ka­len­te­ri­mer­kin­tään. Tänä vuon­na lei­ri oli LLC:n Mot­hers Camp -äi­tien lei­ri Eas­to­nin vuo­ris­to­mai­se­mis­sa.

Jo mat­ka lei­ril­le kol­men Ame­ri­kan si­sa­ren kans­sa oli ir­tau­tu­mis­ta ar­jes­ta. Py­säh­dyk­siä Sam­ma­mish-jär­ven ran­nal­le, Sno­qu­al­mie- ja North Bend-vuo­ris­to­kau­pun­kei­hin, lenk­ki van­han rau­ta­tie­tun­ne­lin läpi. On­nis­tuim­me ku­lut­ta­maan mat­kaan suo­tui­sis­sa olo­suh­teis­sa ko­ko­nai­sen päi­vän kah­den tun­nin si­jaan.

Lei­ri­kes­kuk­seen ko­koon­tui noin 60 äi­tiä. Toi­set äi­deis­tä oli­vat pai­kal­la esi­kois­vau­va sy­lis­sään, toi­set oli­vat jo mo­nen kym­me­nen lap­sen iso­äi­te­jä. Ja suu­rin osa mei­tä jos­tain sil­tä vä­lil­tä. Pu­hu­jia oli pai­kal­la Min­ne­so­tas­ta Ran­dy Her­ra­la ja Ka­na­das­ta Wa­y­ne Kal­lio.

Alus­tuk­sia lei­ril­lä oli kol­me. Ilo ja siu­naus lap­sis­tam­me, So­si­aa­li­nen me­dia – ja sitä kol­mat­ta en tar­kal­leen muis­ta. Ku­ten yleen­sä lei­reil­lä, jos­sain koh­ti en­nen lei­rin lop­pua löy­dän it­se­ni tii­viis­tä kes­kus­te­lus­ta ruo­ka­sa­lin pe­räl­tä uu­den ih­mi­sen kans­sa, vaik­ka oh­jel­ma suun­ni­tel­man mu­kaan jat­kuu­kin uu­del­la alus­tuk­sel­la.

Kaik­kia lei­ril­le tul­lei­ta äi­te­jä yh­dis­tää pait­si nai­sen ja äi­din osa, myös yh­tei­nen halu kuu­lua Ju­ma­lan las­ten jouk­koon. Ihan sin­ne kes­kel­le. Käym­me kes­kus­te­lu­ja ajan­koh­tai­sis­ta ai­heis­ta, ky­se­lem­me neu­vo­ja toi­mia ris­ti­rii­ta­ti­lan­teis­sa oi­ke­as­sa hen­ges­sä, ker­rom­me omis­ta ta­vois­tam­me yl­lä­pi­tää ko­dis­sam­me kris­til­li­siä ar­vo­ja ja ra­ken­ta­vaa il­ma­pii­riä.

Alus­tuk­sen jäl­kei­siä kes­kus­te­lu­het­kiä lei­maa vil­kas pu­heen­vuo­ro­jen va­raa­mi­nen jo­nok­si as­ti. Mi­nua hy­myi­lyt­tää. Suo­ma­lai­ses­ta "al­ku­läm­mit­te­ly­jäh­mey­des­tä" ei ole tie­to­a­kaan. Ai­ka­tau­lut ve­ny­vät ja pauk­ku­vat, mut­ta lei­rin ve­tä­jät jous­ta­vat ja an­ta­vat kes­kus­te­lun jat­kua suun­ni­tel­tua pi­dem­pään. Sil­ti jää ai­kaa pie­neen kä­ve­ly­lenk­kiin yh­des­sä uu­sien lei­ri­ka­ve­rei­den kans­sa. Kä­ve­lyl­lä vai­kut­ta­van kau­niis­sa vuo­ris­to­mai­se­mas­sa kes­kus­te­lu pol­vei­lee hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta elä­män­ta­ri­nois­ta ko­ke­muk­siin Suo­mes­ta ja Yh­dys­val­lois­ta: yh­te­ne­väi­syyk­sis­tä ja kult­tuu­rie­rois­ta. Puus­ku­tam­me ja nau­ram­me ta­sa­ve­roi­si­na kä­ve­ly­mat­kan ede­tes­sä iäs­tä, lap­si­lu­ku­mää­räs­tä tai syn­nyin­maas­ta riip­pu­mat­ta. Pää­mää­räm­me on yh­tei­nen.

Lei­rin il­ma­pii­ri on al­ku­het­kis­tä läh­tien muo­dos­tu­nut luot­ta­mus­ta he­rät­tä­väk­si ja kan­nus­ta­vak­si. Moni si­sar avaa ar­ka­na kes­kus­te­lua myös ki­peil­le, miel­tä vai­vaa­vil­le ky­sy­myk­sil­le. Huo­le­ton tun­nel­ma vaih­tuu her­käk­si. Moni ko­kee it­sen­sä tai­ta­mat­to­mak­si. Pyy­tää siu­naa­maan evan­ke­liu­mil­la. Yh­des­sä siu­naam­me ja ehey­dym­me, ja ko­em­me vah­vas­ti, et­tä Tai­vaan Isä siu­naa lei­riä. Et­tä Tai­vaan Isä on läs­nä.

Alus­tus­ten si­säl­tö kes­kit­tyy iloon. Ilo vä­rei­lee ym­pä­ril­läm­me koko vii­kon­lo­pun ajan. Lop­pu­lau­lun ai­ka­na kat­se­len ym­pä­ril­le­ni ja koen kii­tol­li­suut­ta ja rak­kaut­ta. Mi­ten ih­meel­li­sen ra­kas on tämä jouk­ko. Mi­ten iha­naa on saa­da elää Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Mi­ten voi­kaan lei­ri ol­la kuin jou­lu ja ju­han­nus sa­mas­sa het­kes­sä!