JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sisälläni asuu pieni tyttö

29.5.2017 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170529061900

Ke­vät­tä­ni on vä­rit­tä­nyt osal­lis­tu­mi­nen ul­ko­suo­ma­lais­ten nais­ten ryh­mään, jos­sa on kä­si­tel­ty omia ki­pu­koh­tia, ta­voit­tei­ta ja unel­mia. Kos­ka kool­la oli kah­den oh­jaa­jan li­säk­si kah­dek­san toi­sil­leen lä­hes tun­te­ma­ton­ta nais­ta, en en­nal­ta osan­nut odot­taa ryh­män ko­koon­tu­mi­sis­ta juu­ri mi­tään. Ar­kail­len, mut­ta avoi­min mie­lin pää­tin osal­lis­tua kes­kus­te­lui­hin en­nak­ko­luu­lot­to­mal­la asen­teel­la.

Ko­koon­tu­mi­sis­ta muo­dos­tui sy­väl­lis­ten kes­kus­te­lu­jen ket­ju, joi­hin jo­kai­nen ryh­män jä­sen an­toi pa­la­sen si­sim­mäs­tään. Syn­tyi tun­ne, et­tä on tur­val­lis­ta pu­hua myös oman elä­män ki­pu­koh­dis­ta, ku­ten myös pie­nis­tä ja suu­ris­ta unel­mis­ta. Yh­tei­set nau­run­re­ma­kat ja myö­täit­ke­tyt kyy­ne­leet opet­ti­vat meil­le kai­kil­le pal­jon ih­mi­syy­des­tä.

Kaik­ki ei ai­na ole ai­van sitä, mil­tä näyt­tää. Meis­tä ku­kaan ei ole täy­sin yk­sin aja­tus­tem­me tai poh­din­to­jem­me kans­sa – jopa se mi­nua vas­ta­pää­tä is­tu­nut, suo­mea vä­hän brit­tieng­lan­ti­lai­sit­tain pu­hu­nut kes­ki-ikäi­nen nai­nen ker­toi pai­nis­ke­le­van­sa mi­nul­le tut­tu­jen riit­tä­mät­tö­myyk­sien kans­sa. Mi­ten ol­la riit­tä­vä – vai­mo­na, äi­ti­nä, ys­tä­vä­nä ja tyt­tä­re­nä? Huo­ma­sin, et­tä noi­ta sa­mo­ja asi­oi­ta poh­dis­ke­lee niin moni muu­kin. En yk­sin minä.

Use­am­man vii­kon ajan pää­sin ta­paa­mis­ten myö­tä lä­hel­le sitä osaa it­ses­tä­ni, jon­ka olin mel­kein unoh­ta­nut. Sitä pien­tä tyt­töä, joka si­säl­lä­ni asuu. Sitä, joka pie­ne­nä ha­lu­si lii­kun­na­no­pet­ta­jak­si. Tai len­to­e­mok­si. Sitä, joka luis­te­li jää­ken­täl­lä tal­ven tul­len aa­mus­ta il­taan. Sitä, joka ha­lu­si ilah­dut­taa ys­tä­vää it­se­teh­dyl­lä ru­no­vi­hol­la. Sitä, jon­ka toi­veet ja unel­mat oli­vat jo­ten­kin jää­neet elä­män kii­re­röyk­ki­öi­den ja li­kai­sen pyy­kin al­le. Kun­nes pää­sin ryh­mään, jos­sa ky­sel­tiin: Kuka sinä olet? Mis­tä sinä unel­moit?

Vii­me vii­kol­la ko­koon­nuim­me vii­mei­sen ker­ran. Pu­huim­me sii­tä, mitä em­me ha­lua elä­määm­me ja toi­saal­ta sii­tä, mitä koh­ti ha­lu­am­me men­nä. Sain ker­toa omis­ta unel­mis­ta­ni – asi­ois­ta, jot­ka an­ta­vat elä­mää­ni toi­voa ja rau­haa – ja myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta va­kau­muk­ses­ta, elä­män pe­rus­pi­la­ris­ta. Se tun­tui ihan hy­väl­tä, tun­nus­taa ää­neen oma hen­ki­lö­koh­tai­nen us­kon­sa.

Vii­mei­nen teh­tä­vä ko­koon­tu­mi­ses­sam­me oli ni­mel­tään po­si­tii­vi­nen juo­rui­lu. Teh­tä­väs­sä yk­si ryh­mä­läi­sis­tä is­tui se­lin mui­hin ja muut ryh­mä­läi­set al­koi­vat pu­hua se­län ta­ka­na mu­ka­via aja­tuk­sia hä­nes­tä. Oli lupa juo­ruil­la po­si­tii­vi­ses­ti. Teh­tä­vä nos­ti pin­taan iha­nia vä­rei­tä ja läm­min­tä tun­nel­maa, niin iha­nia asi­oi­ta ryh­mä­läi­set toi­sis­saan nä­ki­vät. Vaik­ka en it­se sitä osaa ha­van­noi­da, pu­hui­vat ryh­mä­läi­set koh­dal­la­ni sii­tä, mi­ten iha­na rau­ha si­säl­tä­ni kum­pu­aa.

Po­si­tii­vi­nen juo­rui­lu on asia, jota oli­si hyvä käyt­tää ai­na so­pi­van ti­lai­suu­den tul­len, tuh­lail­len­kin. Tääl­lä Ame­ri­kas­sa sitä po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta an­ne­taan ihan has­suis­sa­kin ti­lan­teis­sa. Nyt kun sii­hen on tot­tu­nut, osaa sen tuo­mas­ta mie­li­hy­väs­tä myös iloi­ta. Po­si­tii­vi­ses­ta huo­mi­oi­mi­ses­ta tyk­kää myös se uu­del­leen it­ses­tä­ni löy­ty­nyt pie­ni tyt­tö, joka si­säl­lä­ni asuu. Tyt­tö, joka vii­si­kymp­pi­se­nä­kin ha­lu­aa us­koa lap­sen lail­la.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
SariannaSuominen

Mietteitä kotimaasta ja välitilasta

15.12.2018 6.41
SariannaSuominen

Leiri-ihmisiä ja murkkukurssitapaamisia

5.11.2018 6.22
SariannaSuominen

Paluumuuttajan pohdintoja

24.9.2018 6.24
SariannaSuominen

Soluttautumisia ja lähimmäisenrakkautta

28.8.2018 6.30
SariannaSuominen

Yhtä juhlaa, työnikin

24.7.2018 6.38
SariannaSuominen

Onnea ylioppilas Yrjölle ja putkimies Kallelle!

4.6.2018 8.37
SariannaSuominen

Itkeminen auttaa

25.4.2018 6.29
SariannaSuominen

Muutos ja mahdollisuus

7.4.2018 6.49
SariannaSuominen

Seikkailijatar sisälläni

27.2.2018 6.52
SariannaSuominen

”Water, water”

6.2.2018 6.57
SariannaSuominen

Elämän räsymatto

29.12.2017 6.21
SariannaSuominen

Rauhoittumisen hetki

22.11.2017 6.47
SariannaSuominen

Arjen luksusta

31.10.2017 6.47
SariannaSuominen

Yksinäisyydestä

25.9.2017 6.32
SariannaSuominen

Muuttuvassa arjessa luottavaisin mielin

19.8.2017 6.52
SariannaSuominen

Paras ekstrakromosomi ikinä

25.7.2017 6.39
SariannaSuominen

Hieno leiriviikonloppu

25.6.2017 6.24
SariannaSuominen

Rajattu elämä

29.4.2017 6.40
SariannaSuominen

Kutsumaton vieras

31.3.2017 6.57
SariannaSuominen

Samalla viivalla

4.3.2017 6.15
SariannaSuominen

Rakkautta yhteisessä yrityksessä Oy Meidän Perhe Ab

28.1.2017 6.57
SariannaSuominen

Jumalan lauhaa

5.1.2017 6.17
SariannaSuominen

Ajatuksia valitsemisesta

29.11.2016 6.42
SariannaSuominen

Taivaan Isän huolenpitoa ja matkaystäviä

31.10.2016 6.53
SariannaSuominen

Yhteydenpitoa ja opintietä

25.9.2016 6.10
SariannaSuominen

Elänkö elämääni vai jaanko sen pintaa somessa?

1.9.2016 6.57
SariannaSuominen

Taivaan Isä on muutossa ja muutoksessa mukana

10.8.2016 6.41
SariannaSuominen

Rippikoulu on tärkeä

26.6.2016 6.28
SariannaSuominen

Joulu ja juhannus toukokuussa

28.5.2016 6.33
SariannaSuominen

Erityisen rakas

28.4.2016 6.30
SariannaSuominen

Muuttolaatikoihin pakatut mietteet

20.3.2016 7.00
SariannaSuominen

Asennetta ja keltaisia koulubusseja

20.2.2016 7.00
SariannaSuominen

Viestejä

20.1.2016 6.28
SariannaSuominen

Jäähyväisiä

14.12.2015 7.17
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys