JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Jumalan lauhaa

5.1.2017 6.17

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170105061700

Lop­pi­ais­ta vie­te­tään lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa sen muis­tok­si, kun kol­me itä­maan tie­tä­jää saa­pui Bet­le­he­min sei­men ää­rel­le. He seu­ra­si­vat tai­vaal­la lois­ta­nut­ta kir­kas­ta täh­teä, joka joh­dat­ti hei­dät Jee­sus-lap­sen luok­se. Tuo­ta kir­kas­ta täh­teä ja Ju­ma­lan rau­haa koh­ti kuis­ka­sin mi­nä­kin erää­nä lop­pi­ai­se­na vuo­sia sit­ten ar­ka­na ky­sy­myk­sen: Saan­ko mi­nä­kin us­koa? Saan­ko kaik­ki syn­nit an­teek­si, ne suu­rim­mat­kin? Kun ys­tä­vä­ni vie­lä tois­ta­mi­seen saar­na­si mi­nul­le syn­nit an­teek­si va­kuut­ta­en, et­tä ne kai­kis­ta ras­kaim­mat­kin syn­ti­taa­kat on an­net­tu an­teek­si, aset­tui Ju­ma­lan rau­ha sy­dä­mee­ni. Näin lop­pi­ai­ses­ta tuli päi­vä, jol­la on kir­kas mer­ki­tys elä­mäs­sä­ni. Se oli täh­ti­kir­kas lop­pi­ai­sen tal­vi­pak­ka­nen ja pyhä, jol­loin ai­van suun­nit­te­le­mat­ta ha­lu­sin mat­ka­ta seu­roi­hin kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa ja sain us­koa omal­le koh­dal­le­ni kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä iloon, rau­haan ja va­pau­teen as­ti.

Mo­ne­na lop­pi­ai­se­na sen jäl­keen olen muis­ta­nut tuo­ta ky­seis­tä juh­la­päi­vää ja sitä, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­ta kut­sui mi­nua yh­tey­teen­sä. Sil­loin olo on ol­lut le­vol­li­nen ja suun­ta kirk­kaa­na. Olen mat­kal­la tai­vaa­seen. Täs­sä jou­kos­sa ha­lu­an va­el­taa. Vuo­sien var­rel­le on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia aja­tuk­sia, epäi­lyk­si­ä­kin, mut­ta sil­loin olen hiu­kan hä­tään­ty­nee­nä ha­keu­tu­nut tii­viim­min us­ko­vais­ten jouk­koon. Yh­tei­sis­tä kes­kus­te­luis­ta näis­sä vai­keim­mis­sa­kin ti­lan­teis­sa olen saa­nut vah­vis­tus­ta oma­koh­tai­seen us­koo­ni ja mie­li on tyyn­ty­nyt. Us­ko on sama ei­len, tä­nään ja huo­men­na. Tun­ne­ti­lat saat­ta­vat vaih­del­la, mut­ta Ju­ma­lan sana on va­kaa.

Juh­la­kau­si ja uu­del­le vuo­si­lu­ke­mal­le siir­ty­mi­nen pa­laut­taa mi­nut muis­tois­sa­ni ai­kaan, jol­loin per­hees­säm­me myös mie­he­ni sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. Jon­kin ajan ku­lut­tua sii­tä omas­ta tär­ke­äs­tä lop­pi­ais­päi­väs­tä­ni. Jo sitä en­nen eh­din mo­nes­ti il­ta­ru­kouk­ses­sa­ni pyy­tää tai­vaan Isää joh­dat­ta­maan puo­li­so­a­ni Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Mi­nul­la oli hätä hä­nen puo­les­taan. Kun hän sit­ten sai omal­le koh­dal­leen us­koa syn­nit an­teek­si, sy­dä­me­ni mel­kein pa­kah­tui rie­mus­ta. Muis­tan vie­lä­kin, mi­ten kirk­kaa­na us­ko­mi­sen aar­re sil­loin hoh­ti.

Us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa saa­te­taan koh­da­ta ti­lan­tei­ta, jois­sa joku per­heen­jä­se­nis­tä on vie­raan­tu­nut oma­koh­tai­sen us­kon tun­nus­ta­mi­ses­ta. Hän saat­taa va­lin­noil­laan osoit­taa etään­ty­mis­tä us­ko­vai­sen ih­mi­sen pyr­ki­myk­ses­ta elää Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti. Tai hän eh­kä ker­too us­kon­kamp­pai­luis­taan ää­neen. Sil­loin tun­ne­ti­lat saat­ta­vat vaih­del­la voi­mak­kaas­ti­kin. Tu­lee hätä tuon lä­hei­sen ih­mi­sen puo­les­ta. Lu­kui­sat ru­kouk­set huo­kais­taan tuol­loin Tai­vaan Isän suun­taan. Isä, an­na hä­nel­le Si­nun rau­ha­si. Isä, älä jätä hän­tä yk­sin. Ja kyl­lä­hän me si­sim­mäs­säm­me tie­däm­me, et­tä tai­vaan Isä on läs­nä ja nä­kee sy­dä­miim­me. Voim­me ru­koil­la ja luot­taa rau­hal­li­sin mie­lin.

Tuon it­sel­le­ni tär­ke­än lop­pi­ai­sen jäl­keen ajoim­me en­sim­mäis­tä ker­taa ai­koi­hin us­ko­vais­ten per­heys­tä­viem­me pi­haan. Mai­se­ma oli lu­mi­nen ja va­loa täyn­nä. Ta­lon ovi avau­tui, ja 4-vuo­ti­as poi­kam­me, vie­lä r-kir­jain­ta ha­kien, huu­si jo pit­kän mat­kan pääs­tä au­tol­tam­me: Ju­ma­lan lau­haa! Se oli en­sim­mäi­nen ker­ta, kun saim­me ter­veh­tiä toi­nen toi­si­am­me niin rak­kail­la sa­noil­la, sy­dä­men ti­laa ku­va­ten Ju­ma­lan rau­han toi­vo­tuk­sin. En unoh­da sitä het­keä iki­nä. Pie­nen poi­ka­ni "Ju­ma­lan lau­ha" on kas­va­nut nuo­ren mie­hen mit­tai­sek­si oma­koh­tai­sek­si us­kok­si. äi­ti­nä muis­tan hän­tä ja mui­ta lap­si­a­ni, jo ai­kui­sek­si­kin vart­tu­nei­ta, il­ta­ru­kouk­ses­sa­ni nöy­rä­nä. Isä, pidä hei­dät lä­hel­lä­si.

Myös sinä, elä­män tur­va­sa­ta­maa et­si­vä tai us­kos­sa­si epäi­lys­ten kiu­saa­ma, si­nul­la on Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den lupa us­koa syn­ti­si an­teek­si ja saa­da sy­dä­mee­si Ju­ma­lan rau­ha.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
SariannaSuominen

Mietteitä kotimaasta ja välitilasta

15.12.2018 6.41
SariannaSuominen

Leiri-ihmisiä ja murkkukurssitapaamisia

5.11.2018 6.22
SariannaSuominen

Paluumuuttajan pohdintoja

24.9.2018 6.24
SariannaSuominen

Soluttautumisia ja lähimmäisenrakkautta

28.8.2018 6.30
SariannaSuominen

Yhtä juhlaa, työnikin

24.7.2018 6.38
SariannaSuominen

Onnea ylioppilas Yrjölle ja putkimies Kallelle!

4.6.2018 8.37
SariannaSuominen

Itkeminen auttaa

25.4.2018 6.29
SariannaSuominen

Muutos ja mahdollisuus

7.4.2018 6.49
SariannaSuominen

Seikkailijatar sisälläni

27.2.2018 6.52
SariannaSuominen

”Water, water”

6.2.2018 6.57
SariannaSuominen

Elämän räsymatto

29.12.2017 6.21
SariannaSuominen

Rauhoittumisen hetki

22.11.2017 6.47
SariannaSuominen

Arjen luksusta

31.10.2017 6.47
SariannaSuominen

Yksinäisyydestä

25.9.2017 6.32
SariannaSuominen

Muuttuvassa arjessa luottavaisin mielin

19.8.2017 6.52
SariannaSuominen

Paras ekstrakromosomi ikinä

25.7.2017 6.39
SariannaSuominen

Hieno leiriviikonloppu

25.6.2017 6.24
SariannaSuominen

Sisälläni asuu pieni tyttö

29.5.2017 6.19
SariannaSuominen

Rajattu elämä

29.4.2017 6.40
SariannaSuominen

Kutsumaton vieras

31.3.2017 6.57
SariannaSuominen

Samalla viivalla

4.3.2017 6.15
SariannaSuominen

Rakkautta yhteisessä yrityksessä Oy Meidän Perhe Ab

28.1.2017 6.57
SariannaSuominen

Ajatuksia valitsemisesta

29.11.2016 6.42
SariannaSuominen

Taivaan Isän huolenpitoa ja matkaystäviä

31.10.2016 6.53
SariannaSuominen

Yhteydenpitoa ja opintietä

25.9.2016 6.10
SariannaSuominen

Elänkö elämääni vai jaanko sen pintaa somessa?

1.9.2016 6.57
SariannaSuominen

Taivaan Isä on muutossa ja muutoksessa mukana

10.8.2016 6.41
SariannaSuominen

Rippikoulu on tärkeä

26.6.2016 6.28
SariannaSuominen

Joulu ja juhannus toukokuussa

28.5.2016 6.33
SariannaSuominen

Erityisen rakas

28.4.2016 6.30
SariannaSuominen

Muuttolaatikoihin pakatut mietteet

20.3.2016 7.00
SariannaSuominen

Asennetta ja keltaisia koulubusseja

20.2.2016 7.00
SariannaSuominen

Viestejä

20.1.2016 6.28
SariannaSuominen

Jäähyväisiä

14.12.2015 7.17
1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys