JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rajattu elämä

29.4.2017 6.40

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170429064000

Ke­vät­lo­ma­vii­kon al­ku. Kur­ki­hir­ran al­la ku­hi­na ja pu­hi­na. Kai­ken­ko­koi­sil­la oli kova hin­ku pe­laa­maan – pe­laa­mas­ta pääs­ty­ä­kin. Ja jos ei pe­li­ko­neel­la enää riit­tä­nyt ai­ka, niin ai­na­kin kän­ny­kän mi­ni­näp­pik­sil­lä sor­met tans­si­vat sä­hä­käs­ti juu­ri asen­ne­tun il­mais­pe­lin polk­kaa. Rau­has­sa sai tram­po­lii­ni ke­vät­sääs­sä tuu­let­tua ja lau­ta­pe­lit vaa­te­kaa­pin ylä­hyl­lyl­lä to­muun­tua. Ei mut­ta hy­vä­nen ai­ka sen­tään! Tä­hän­kö on tul­tu? ih­met­te­lin minä it­sek­se­ni, kun vain yk­si lap­sis­ta­ni ha­keu­tui ak­tii­vi­ses­ti seu­raa­ni ja pyy­si pääs­tä pi­hal­le.

Het­ken mie­tit­ty­ni muis­tin, kuka on kuka. Ja mikä on vel­vol­li­suu­te­ni. Niin­pä ker­roin­kin lap­sil­le, et­tä tä­nään ke­rään enim­män lo­man ajak­si tal­teen niin kän­ny­kät, tie­to­ko­neen joh­dot kuin pe­li­ko­nei­den oh­jai­met­kin. Ra­joi­tet­tu ruu­tu­ai­ka tar­koit­taa, et­tei sitä nyt ai­na­kaan lo­man al­ku­pääs­sä ole ja lo­pus­sa­kin vain pie­nel­lä va­rauk­sel­la. Kuu­lui mu­ti­naa ja ma­ri­naa, mut­ta suu­rem­mit­ta koh­tauk­sit­ta ta­ka­va­ri­koi­ta­va ta­va­ra­mää­rä luok­se­ni toi­mi­tet­tiin. Ja kap­pas kum­maa, pian oli jo suun­ni­tel­mis­sa ha­kea ka­ve­rei­ta tai läh­teä vel­jes­ten kes­ken pot­ki­maan pal­loa. 1–0 ja kaik­ki voit­ti, ajat­te­lin minä mie­les­sä­ni.

Mut­ta kuka ta­ka­va­ri­koi­si mi­nun pu­he­li­me­ni ja yh­tey­te­ni in­ter­ne­tin iha­naan ja sa­la­ka­va­las­ti ai­kaa­vie­vään maa­il­maan? No, mut­ta pu­he­li­mit­se­han olen yh­tey­des­sä lap­sii­ni, ys­tä­vii­ni, kou­lun opet­ta­jiin ja vaik­ka ja ties mi­hin! puo­lus­te­lin mie­les­sä­ni, kun puo­li­sa­laa kul­man ta­ka­na kur­kis­tin, mitä sin­ne Fa­ce­boo­kiin kuu­luu. Ja ko­vas­ti tär­ke­ää asi­aa oli tie­to­ko­neen näy­töl­le­kin jo en­nen kuin lap­set pai­nui­vat peh­kui­hin­sa. Huh huh, pu­dis­te­lin hil­jaa mie­les­sä­ni it­sel­le­ni pää­tä, kun tä­män ha­vait­sin. Jo­tain ra­jaa!

Ei tar­vit­se ke­la­ta elä­mää kuin 10 vuo­den pää­hän ja to­de­ta, et­tä nämä ny­kyi­set vies­tin­tä­vä­li­neet ei­vät sil­loin syö­neet vai­vih­kaa päi­vän tun­te­ja, ei­vät­kä or­juut­ta­neet ole­maan saa­ta­vil­la 24/7. Sil­loin ne pal­ve­li­vat sii­nä omi­nai­suu­des­sa, jo­hon ne alun­pe­rin luo­tiin: vies­tin­nän hel­pot­ta­ji­na ja apu­vä­li­nei­nä. Ajat muut­tu­vat ja ta­vat ja tot­tu­muk­set sii­nä si­vus­sa. Nyt tun­tuu, et­tä hel­pos­ta vies­tin­näs­tä on muo­dos­tu­nut tie­don tul­va. On ai­van, kuin oli­si ol­ta­va koko ajan saa­ta­vil­la. Siis siel­lä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa. Ei tar­vit­se ol­la, to­te­sin, kun ana­ly­soin mas­sii­vi­set käyt­tö­tot­tu­muk­se­ni läpi. Jo­hon­kin oli ve­det­tä­vä raja.

Ke­vät­lo­ma­viik­ko oli vie­räh­tä­nyt puo­leen vä­liin. Täy­del­li­siä on­nis­tu­mi­sia ei ol­lut ol­lut, mut­ta lä­hes il­man päät­tei­tä ja lait­tei­ta olim­me saa­neet lo­ma­päi­viä viet­tää. Enem­män yh­des­sä. Enem­män läs­nä, vaik­ka pie­nel­lä na­his­te­lul­la ja nu­ri­nal­la kuor­ru­tet­tu­na. Suu­rim­pa­na kom­pas­te­li­ja­na minä, ai­kui­nen. Oli­si niin hou­kut­te­le­vaa pur­kaa kiel­to ja hel­lit­tää pe­li­lu­van puo­lel­le ja näin saa­da vä­hän enem­män rau­hal­li­sia het­kiä omaan lo­ma­viik­koon, hai­kai­li mu­ka­vuus­puo­lel­le täh­tää­vä mie­li­hy­vän hen­ki mie­les­sä­ni. Nyt ei luo­vu­te­ta, vaan so­pi­muk­ses­ta pi­de­tään kiin­ni – plus­san puo­lel­le täs­sä yh­des­sä­o­los­sa kui­ten­kin on jää­ty, to­te­si kas­vat­ta­ja mi­nus­sa ja jat­koi lei­kin lop­puun as­ti.

Ja mikä oli­kaan tä­män ra­ja­tun elä­män­jak­son lop­pu­sal­do? Se oli pe­läs­tyt­tä­vä ha­vain­to sii­tä, mi­ten pal­jon eri lait­tei­den viih­de­käyt­tö nie­lai­see ai­kaam­me, siis ihan kaik­kien mei­dän ai­kaa. Se sää­ti käyt­tö­tot­tu­mus­nap­pu­laa ai­na­kin het­kel­li­ses­ti pie­nem­mäl­le vo­lyy­mil­le. Jat­kos­sa ajan­käy­tön ja ko­nei­den yh­tei­se­lä­mää oli tar­koi­tus tark­kail­la pon­te­vam­min.

äly­pu­he­li­mil­la ja muil­la vies­tin­tä­lait­teil­la olem­me kiin­ni koko maa­il­mas­sa lä­hes ala­ti. On ihan hyvä ra­ja­ta nii­den käyt­töä ja ar­vot­taa sa­mal­la omaa ajan­käyt­tö­ään. Ja ar­vos­taa sitä, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu ihan li­ve­lä­he­tyk­se­nä. Voi to­de­ta van­haa sa­nan­las­kua mu­kail­len: vies­tin­tä­lait­teet ovat hy­viä or­jia, mut­ta huo­no­ja isän­tiä.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
SariannaSuominen

Mietteitä kotimaasta ja välitilasta

15.12.2018 6.41
SariannaSuominen

Leiri-ihmisiä ja murkkukurssitapaamisia

5.11.2018 6.22
SariannaSuominen

Paluumuuttajan pohdintoja

24.9.2018 6.24
SariannaSuominen

Soluttautumisia ja lähimmäisenrakkautta

28.8.2018 6.30
SariannaSuominen

Yhtä juhlaa, työnikin

24.7.2018 6.38
SariannaSuominen

Onnea ylioppilas Yrjölle ja putkimies Kallelle!

4.6.2018 8.37
SariannaSuominen

Itkeminen auttaa

25.4.2018 6.29
SariannaSuominen

Muutos ja mahdollisuus

7.4.2018 6.49
SariannaSuominen

Seikkailijatar sisälläni

27.2.2018 6.52
SariannaSuominen

”Water, water”

6.2.2018 6.57
SariannaSuominen

Elämän räsymatto

29.12.2017 6.21
SariannaSuominen

Rauhoittumisen hetki

22.11.2017 6.47
SariannaSuominen

Arjen luksusta

31.10.2017 6.47
SariannaSuominen

Yksinäisyydestä

25.9.2017 6.32
SariannaSuominen

Muuttuvassa arjessa luottavaisin mielin

19.8.2017 6.52
SariannaSuominen

Paras ekstrakromosomi ikinä

25.7.2017 6.39
SariannaSuominen

Hieno leiriviikonloppu

25.6.2017 6.24
SariannaSuominen

Sisälläni asuu pieni tyttö

29.5.2017 6.19
SariannaSuominen

Kutsumaton vieras

31.3.2017 6.57
SariannaSuominen

Samalla viivalla

4.3.2017 6.15
SariannaSuominen

Rakkautta yhteisessä yrityksessä Oy Meidän Perhe Ab

28.1.2017 6.57
SariannaSuominen

Jumalan lauhaa

5.1.2017 6.17
SariannaSuominen

Ajatuksia valitsemisesta

29.11.2016 6.42
SariannaSuominen

Taivaan Isän huolenpitoa ja matkaystäviä

31.10.2016 6.53
SariannaSuominen

Yhteydenpitoa ja opintietä

25.9.2016 6.10
SariannaSuominen

Elänkö elämääni vai jaanko sen pintaa somessa?

1.9.2016 6.57
SariannaSuominen

Taivaan Isä on muutossa ja muutoksessa mukana

10.8.2016 6.41
SariannaSuominen

Rippikoulu on tärkeä

26.6.2016 6.28
SariannaSuominen

Joulu ja juhannus toukokuussa

28.5.2016 6.33
SariannaSuominen

Erityisen rakas

28.4.2016 6.30
SariannaSuominen

Muuttolaatikoihin pakatut mietteet

20.3.2016 7.00
SariannaSuominen

Asennetta ja keltaisia koulubusseja

20.2.2016 7.00
SariannaSuominen

Viestejä

20.1.2016 6.28
SariannaSuominen

Jäähyväisiä

14.12.2015 7.17
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys