JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Yksi ryhtyminen

14.11.2019 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191114064600

Mi­nul­la piti ol­la pal­ve­lus­vuo­ro jo syys­kuus­sa ko­ti­seu­rois­sa. Ne pe­rut­tiin, ja uut­ta vuo­roa eh­do­tet­tiin mar­ras­kuul­le. Pe­lois­sa­ni ja pala kur­kus­sa lu­pau­duin.

Olen sit­ten vas­tail­lut muu­ta­man ker­ran ky­se­lyi­hin en­sim­mäi­ses­tä saar­na­teh­tä­väs­tä. Sil­loin uu­del­leen muis­tan, et­tä pi­täi­si val­mis­tau­tua tuo­hon teh­tä­vään – juu­ri kun sen asi­an on jo hie­man saa­nut ar­jen kii­reis­sä taka-alal­le aja­tuk­sis­saan.

Meil­lä oli Hel­sin­gin pu­hu­jien ko­kous var­ta vas­ten sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä eväs­te­tään mei­tä juu­ri vir­kaan ase­tet­tu­ja. Muis­te­len nyt nii­tä neu­vo­ja, sekä nii­tä, joi­ta olen pit­kin vuot­ta saa­nut eri ih­mi­sil­tä. Aja­tuk­sia raa­ma­tun­koh­dis­ta, jois­ta voi­si aloit­taa. Kuin­ka val­mis­tau­du­taan pal­ve­lus­vuo­roon. Mil­lai­nen on hyvä pu­keu­tu­mis­koo­di. Kuin­ka oli­si hyvä pal­vel­la aluk­si pie­nem­mis­sä seu­rois­sa, jois­sa on ko­di­no­mai­sem­paa ja voi ken­ties ko­kea sy­vem­pää yh­teyt­tä kuu­li­joi­den kans­sa. Neu­vo­ja – rak­kai­ta neu­vo­ja – olen saa­nut sekä pu­hu­jil­ta et­tä muil­ta­kin kans­saih­mi­sil­tä.

Olen hyvä siir­tä­mään han­ka­lia asi­oi­ta ja vai­val­loi­sia ryh­ty­mi­siä tu­le­vai­suu­teen. Niin täs­sä­kin. Vie­lä eh­tii, ajat­te­len. Raa­mat­tua olen lu­ke­nut vä­hem­män kuin ai­koi­hin vaik­ka pi­täi­si. Raa­mat­tu­pii­rit­kin ovat ol­leet nyt hil­jai­si­na pit­kään. Ru­koil­lut olen, et­tä tai­vaan Isä avai­si sa­naan­sa sekä sa­nan­pal­ve­li­jal­le et­tä kuu­li­jal­le.

Kei­tän tee­tä. Ri­pot­te­len pres­so­kan­nuun rei­lun hyp­py­sel­li­sen mus­taa ja vah­vaa luo­mu­tee­tä ja kaa­dan pääl­le ve­den­keit­ti­mes­tä kie­hu­vaa ja hie­man lii­an kuu­maa vet­tä. Et­sin keit­ti­ön pö­lyi­ses­tä kul­ma­hyl­lys­tä mel­kein lop­puun pa­la­neen tuik­ku­kynt­ti­län ja sy­ty­tän sen en­ke­li­lyh­tyyn. Kal­lis­tan hie­man lyh­tyä, et­tä pu­dot­ta­es­sa­ni tuik­kua se ei sam­mui­si.

Lai­tan soi­maan kan­taa­tin, jota ys­tä­vä­ni vink­ka­si taan­noin kuun­te­le­van­sa. Hän on ol­lut vä­sy­nyt. Ky­syn What­sap­pis­sa nyt, kun asia tu­lee mie­lee­ni, et­tä mi­ten me­nee. Sa­mal­la vas­taan toi­sen ys­tä­vä­ni ky­sy­myk­seen on­ko ol­lut saar­na­vuo­ro­ja.

Cd-soit­ti­men nu­pis­ta vään­tä­mäl­lä löy­dän kah­dek­san­nen rai­dan, ja obo­en mo­ti­voi­man al­ku­sin­fo­ni­an jäl­keen kuo­ro aloit­taa Aus der Tie­fe rufe ich, Herr, zu dir. Ajat­te­len, et­tä kun blo­gi­teks­ti­kin on pi­tä­nyt kir­joit­taa jo ajat sit­ten, mik­sen kir­joit­tai­si saar­naan val­mis­tau­tu­mi­ses­ta täm­möi­sen täy­sin ko­ke­mat­to­man näkö- tai oi­ke­as­taan tun­to­kul­mas­ta. Tie­dän, et­tä eri ih­mi­set val­mis­tau­tu­vat eri ta­voin ja mie­tin, voin­ko edes täs­tä kir­joit­taa. Ryyp­pään hie­man ma­ke­aa tee­tä.

Ul­ko­na on ol­lut pak­kas­ta, ja kun tu­lin ko­tiin, puin har­maan col­le­ge­hup­pa­rin läm­pi­mik­se­ni. Nyt al­kaa jo teen läm­pö vai­kut­taa, ja otan col­la­rin pois. Ko­hen­nan lu­ku­la­se­ja­ni näh­däk­se­ni kir­joit­ta­ma­ni teks­tin sel­ke­äm­min. Ys­tä­vä­ni oli mai­nin­nut, et­tä voi­sin käy­dä nä­ön­tar­kas­tuk­ses­sa hä­nen liik­kees­sään. Pää oli ol­lut ajoit­tain ki­peä, ja huo­ma­sin rä­pyt­te­le­vä­ni sil­mi­ä­ni vä­sy­nee­nä. Mie­tin la­se­ja ha­kies­sa­ni, et­tä pi­tää kai se teks­ti näh­dä lu­kea, saar­na­mie­hen.

Otan hyl­lys­tä Raa­ma­tun. Huu­to.ne­tis­tä sain hal­val­la täy­sin uu­den­ve­roi­sen vih­ki­raa­ma­tun il­man mer­kin­tö­jä. Sii­nä on uu­si kään­nös ja Van­han tes­ta­men­tin apok­ry­fi­kir­jat mu­ka­na, mikä on mu­ka­vaa. Muis­tan, et­tä niis­tä­kin tuli taan­noin uu­si kään­nös. Mie­tin, kuin­ka kes­kus­te­lim­me vel­jien kans­sa eri kään­nös­ten käy­tös­tä seu­rois­sa. Lu­ki­sin­ko van­has­ta, mi­nul­le rak­kaas­ta 1776 kään­nök­ses­tä saar­na­teks­ti­ni vai uu­dem­mis­ta kään­nök­sis­tä. Trio Raa­ma­tun teks­ti on ai­ka pien­tä, mut­ta on­han mi­nul­la nyt sil­mä­la­sit.

Olen vuo­den ai­ka­na miet­ti­nyt, mis­tä vel­jet tie­tä­vät, mis­tä teks­tis­tä tu­lee saar­na­ta ja kuin­ka ei tule pääl­lek­käi­syyk­siä. En ole roh­jen­nut juu­ri ky­sel­lä. Ajat­te­lin ai­na­kin kat­soa kirk­ko­vuo­den tä­män vii­kon sun­nun­tain teks­tit. En tie­dä, mik­si Van­han tes­ta­men­tin puo­lel­ta tun­tui­si nyt hy­väl­tä aloit­taa.

Pie­nen il­ta­har­tau­den muu­ta­ma viik­ko sit­ten pi­din rau­ha­nyh­dis­tyk­sen myy­jäi­sil­ta­na, kun vuo­ros­sa ol­leen pu­hu­jan piti yl­lät­tä­en pois­tua. Van­han tes­ta­men­tin puo­lel­ta Psal­meis­ta sil­loin­kin löy­sin ly­hy­en teks­ti­koh­dan jon­ka luin. Muu­ta­man sa­nan sii­hen li­sä­sin ja saar­na­sin syn­nit an­teek­si. Her­ran siu­nauk­seen pää­tin lo­puk­si. Mie­tin, et­tä se sama kaa­va oli­si ai­na­kin sel­keä nyt per­jan­tai­na­kin, jos pu­het­ta ei ava­ta enem­pää. Su­vi­seu­ro­jen pu­hu­jain­ko­kouk­ses­sa pöy­tä­kes­kus­te­lus­sa jut­te­lim­me saar­nan pi­tuu­des­ta ja to­te­sim­me, et­tä ei sil­lä ole sel­lais­ta mää­rät­tyä pi­tuut­ta.

Pai­nan pres­so­pan­nun män­nän alas ja mais­tan suul­li­sen ver­ran haa­le­aa tee­tä. Kir­ka­sää­ni­nen te­no­ri lau­laa Ach Herr, Herr leh­re uns be­den­ken.

Haen hyl­lys­tä ajat sit­ten hank­ki­ma­ni Lut­he­rin va­li­tut te­ok­set ja muis­tan, et­tä ko­toa oli­si pi­tä­nyt lo­mil­la ol­les­sa ot­taa SRK:n kir­jal­li­suut­ta saar­na­teks­tien avaa­mi­sen tu­ek­si. Mie­tin, et­tä kuin­ka­han pal­jon us­kal­lan ha­kea ne­tis­tä tie­toa. Raa­mat­tu­luok­kiin val­mis­tau­tu­es­sa­ni ja raa­mat­tu­pii­reis­sä­kin olem­me kat­so­neet joi­den­kin raa­ma­tun­koh­tien his­to­ri­al­lis­ta kon­teks­tia. Usein seu­ra­pen­kis­sä ol­les­sa­ni olen tyy­ty­väi­se­nä kuun­nel­lut, kun pu­hu­ja on ker­to­nut teks­ti­koh­dan taus­to­ja ja his­to­ri­aa.

Avaan us­kon­kir­jat.net-osoit­teen se­lai­mes­sa ja siel­tä net­ti­raa­ma­tun. Si­vus­tol­la on hyvä ha­ku­toi­min­to ja al­ku­kie­li­set kään­nök­set. Muis­tan, et­tä pu­hu­jat ei­vät kir­joi­ta saar­naa etu­kä­teen mut­ta jot­kut te­ke­vät ai­na­kin muis­tiin­pa­no­ja. Evl.fi- si­vus­ton avaan sa­mal­la ja etu­si­vul­la lu­kee: ”Ab­ram us­koi Her­ran lu­pauk­seen ja Her­ra kat­soi hä­net van­hurs­kaak­si”.

Kaa­dan kup­piin li­sää tee­tä ja otan en­ti­ses­tä lie­kis­tä tu­len uu­teen tuik­ku­kynt­ti­lään. Sä­le­kaih­ti­mien vä­lis­tä kur­kis­ta­es­sa­ni ka­dul­le mie­tin, et­tä lun­ta ei nyt sada ku­ten sun­nun­tai-il­ta­na.

SeppoTervo
26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys