JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sinne, tänne ja takaisin

7.5.2017 6.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170507062100

Ku­ro­tan kät­tä­ni sä­le­ver­hon sää­tö­tan­koa koh­den ja kier­rän. Ei sada. Kään­nän yö­pöy­däl­lä ole­van ra­di­on val­miik­si Ylen yk­kö­sel­le vi­ri­te­tyl­le taa­juu­del­le ja kuu­len mu­siik­kia van­has­ta Eu­roo­pas­ta. Köm­min sän­gys­tä pys­tyyn ja me­nen keit­tiö-olk­ka­riin ja an­nan va­lua ha­nas­ta vet­tä kah­via var­ten. Isä on neu­vo­nut, et­tä yön ai­ka­na put­kis­tos­sa seis­syt vesi on huo­no­laa­tuis­ta. Kai on us­kot­ta­va, kun isä on ve­si­lai­tok­sel­la töis­sä ol­lut ja on­han maku to­si­aan pa­rem­paa, kun las­kee to­vin.

La­taan keit­ti­meen nel­jä mit­taa Tii­tun lah­joit­ta­maa kah­via ja kak­si Tee­ma-mu­kil­lis­ta kyl­mää vet­tä. Nos­tan kyl­mä­kaa­pis­ta hel­lal­le kurk­kua, broi­le­ri­lei­ket­tä – sa­vus­tet­tua – voi­ma­kas­ta juus­toa ja le­vi­tet­tä, joka ei ole mar­ga­rii­nia mut­tei voi­ta­kaan. Jäl­kiu­u­ni­pa­lat ovat jo ko­vet­tu­nei­ta, mut­ta ham­paat­han ovat pu­re­mi­seen teh­dyt.

Tuu­min et­tä mil­le ryh­tyi­si. Vii­me vii­kon­lop­pu sun­nun­tai­neen meni mat­kus­ta­es­sa Suo­men hal­ki ja lau­la­es­sa vä­lil­lä. Ei ole opis­ke­lui­hin liit­ty­vää tent­tiin lu­ku­a­kaan, ja ihan hy­vä­hän se oli­si le­po­päi­vä­nä le­vä­tä. Se vain, et­tä le­pää­mi­nen sai­si mie­luus­ti ol­la muu­ta­kin kuin läp­pä­rin tui­jot­ta­mis­ta, ajat­te­len. Muis­tan et­tä ul­koi­lu kan­nat­taa, mut­ta ei ole nyt so­vit­tu­na jal­ka­pal­lo­pe­le­jä­kään. Pe­kal­la tai­taa ol­la kii­ret­tä.

Ajat­te­len, et­tä jol­le­kin ul­koil­maih­mi­sel­le voi­si soit­taa. Moi, Tar­zan! Täs­sä Sepi vaan, et­tä mi­täs miel­tä ul­koi­lus­ta. Kree­gah! hän vuo­laas­ti se­lit­tää ja lo­puk­si pai­nok­kaas­ti tuu­mii, et­tä bun­do­lo! Alan siis ke­rä­tä kamp­pei­ta. Verk­ko­ko­pis­ta rep­pu, jon­ne Le­at­her­man-ko­pio, Tu­run pu­nai­nen -si­nap­pi­tuu­bin jä­mät sekä läm­min int­ti­kau­pas­ta han­kit­tu vil­la­neu­le. Puo­len lit­ran pul­loon vet­tä, jos tu­lee jano.

Vaa­te­kaa­pis­ta löy­tyy me­ri­no­vil­lais­ta ker­ras­toa ja va­el­lus­hou­sua. Saa­han sel­lai­sia pi­tää, kun va­el­lus­ta tämä elä­mä kum­min­kin on. Sa­man gen­ren ken­gät tup­la­suk­kien pääl­le, ku­ten erä­jor­mat ovat neu­vo­neet. Go­re­tak­ki mu­kaan ja vil­la­pi­po, har­maa. Hans­kat­kin löy­dän rep­puun.

Lai­tan ka­ve­ri­pii­rin What­sapp-rin­kiin ky­se­lyä, et­tä jos­ko joku oli­si läh­dös­sä. Au­roo­ra ja Rei­ma ei­vät pää­se ja Tii­tu ja Mik­ko­kin ovat es­ty­nei­tä. Lai­tan va­rul­ta vie­lä vies­tin ry:n kuo­ro­rin­kiin, kun siel­lä on luon­nol­lis­ta vä­keä, ja on­han sitä hyvä il­moit­taa, et­tä min­ne me­nen, jos vaik­ka ti­pun hii­den­kir­nuun. Va­ro­vai­sen in­nos­tuk­sen val­las­sa moni ker­too, et­tä kyl­lä sitä vie­lä tul­laan jah­ka pääs­tään!

Pää­tän, et­tä Noux on hyvä paik­ka ret­keil­lä, ja Käm­men­lam­pi­han se paik­ka oli, kun goog­le­tan vä­hän. No, mik­si Noux ei­kä Nuuk­sio? Suo­men kie­les­sä on niin vä­hän noi­ta äks-kir­jai­mia, et­tä pi­tää nii­tä­kin käyt­tää et­tei­vät ruos­tu. Sitä pait­si fark­ku­au­to­ni tup­raut­taa sel­lai­sen pil­ven NO­xia il­ma­ke­hään, et­tä Noux ja NOx ovat vä­hän kuin sa­maa sar­jaa, mie­tin aja­es­sa­ni Ku­lo­val­ke­an­tiel­le ja sii­tä koh­ti aa­mu-Ale­paa.

Poi­min Ale­pan hyl­lys­tä pur­kil­li­sen kyl­mää Star­bucks-kah­via, li­ha­pi­tois­ta mak­ka­raa ja sa­laat­tia sekä juus­to­vii­pa­lei­ta lei­vän vä­liin lai­tet­ta­vak­si. Muis­tan Ti­mon ju­tun erääs­tä mak­ka­ras­ta, jos­sa oli niin pal­jon jau­ho­ja, et­tä se luo­ki­tel­tiin lei­vok­siin kuu­lu­vak­si ja li­ha­pi­toi­suut­ta oli pak­ko li­sä­tä.

Ka­me­ra­tolp­pia va­ro­en ajan Saa­ri­jär­ven py­sä­kin lä­hei­syy­des­sä ole­val­le park­kik­sel­le. Kä­vi­kö­hän Paa­vo kos­kaan tääl­lä­päin, ajat­te­len. Par­kis­sa on vii­si au­toa, mus­ta muo­vi­laa­tik­ko sekä tu­pa­kin­tump­pe­ja. Nos­tan re­pun py­kä­lään ja ase­tan sy­ke­mit­ta­riin ase­tuk­set koh­dal­leen: pol­vi­kul­ma, ve­ren hap­pi­sa­tu­raa­tio ja suh­dan­ne­ba­ro­met­ri. Mie­lis­sä­ni hy­väs­tä tee-se-it­se-vit­sis­tä läh­den reip­pain as­ke­lin Vih­din­tien vart­ta koh­ti Kui­kun­nie­men­tie­tä.

Tääl­lä­päin Nuuk­si­o­ta ei ole kar­hu­ja. Jos sel­lai­nen tu­li­si, ot­tai­sin re­pus­ta ju­do­pu­vun ja te­ki­sin ku­ten Nät­ti-Jus­si ja löi­sin kar­hua pun­ta­ril­la pää­hän.

Pun­ta­ria ei kui­ten­kaan tar­vi­ta. Kä­ve­lek­sin ke­vein mie­lin ja muis­te­len, mis­säs se paik­ka oli­kaan, jos­ta kään­nyt­tiin koh­ti Käm­men­lam­pea. Ne­tis­tä löy­ty­nyt oh­je an­toi kak­si ta­paa men­nä pe­ril­le. Pää­tän ko­keil­la uut­ta reit­tiä täl­lä ker­taa, kun ei ole kii­re­kään.

Au­rin­ko al­kaa pais­taa, ja vet­tä so­li­see tien var­ren ojas­sa. Kään­nyn koh­ti jär­ven ole­tet­tua suun­taa ja kii­pe­än sam­ma­lei­sia kal­li­oi­ta ylös. Hir­vi­kär­pä­sia tai punk­ke­ja ei nyt ole, ajat­te­len. Met­sä ei juu­ri tuok­su, kos­ka on ai­ka vii­le­ää. Huo­maan po­lun ja sen var­res­sa kyl­tin. Saa­vun het­ki sit­ten ohit­ta­maa­ni toi­seen po­lun poik­ke­a­maan. In­tis­sä kes­su ky­syi ker­ran, et­tä ei­kö Ter­vo osaa suun­nis­taa. Muis­tan, et­tä oli tal­vi ja maas­tos­sa vain vä­hän merk­ke­jä ja et­tä tul­tiin Mar­kun kans­sa vii­mei­si­nä ka­sar­mil­le.

Läh­den taas yrit­tä­mään pe­ril­le. Maas­sa on nap­pu­la­ku­vi­oi­sen fil­la­rin­ren­kaan jäl­kiä. Jos lait­tai­sin kor­van ki­veen, niin kuu­li­sin­ko­han pyö­rä­lau­man vyö­ry­vän etääl­lä kor­ves­sa. Vä­hän kuin in­ti­aa­nit pree­ri­an rau­ta­tiel­lä. Löy­dän kal­li­ois­ta pol­kua pit­kin lam­mel­le. Oli­ko­han Sa­ran synt­tä­rit sil­loin, kun käy­tiin tääl­lä edel­li­sen ker­ran, mie­tin. Ve­den pin­ta on vie­lä puo­lek­si jääs­sä. Hak­kaan hal­ko­ja ja saan nuo­ti­on syt­ty­mään, kun oi­kein ko­vas­ti yri­tän ja au­tan vä­hän pa­pe­ri­sel­la kas­sil­la al­kuun.

Kään­nän te­räk­si­sen ri­ti­län nuo­ti­on pääl­le ja hais­tan hak­kuu­pai­kal­le gril­li­ras­van tuok­sun. Mie­tin, et­tä nuo­ti­ol­la käy­mi­nen on oi­ke­as­taan yh­tä vält­tä­mä­tön­tä kuin kor­van rap­su­tus tai Earl Grey-tee tai suo­la­kurk­ku. Nii­tä pi­tää vain jos­kus saa­da, vaik­ka esi­mer­kik­si An­ni ei pi­dä­kään suo­la­kur­kuis­ta.

Lai­tan ri­ti­läl­le lei­vän­puo­lik­kai­ta, HK:n pih­ve­jä ja viil­lel­ty­jä mak­ka­roi­ta. Muis­tan, et­tä Vii­sik­ko-kir­jo­jen idea oli ly­hy­es­ti seu­raa­va: men­nään luo­laan ja syö­dään eväät. Mi­nul­la on täs­sä yk­sik­kö­kir­ja: men­nään Nou­xiin ja syö­dään eväät. La­don lei­väl­le en­sin juus­toa, sii­hen si­nap­pia, sa­laa­tin­leh­ti, pih­vi ja taas juus­toa ja sit­ten taas lei­pää. Is­tun pöl­lin nok­kaan lä­hel­le nuo­ti­o­ta ja nos­tan ja­lat ki­veyk­sen pääl­le. Ajat­te­len, et­tä kyl­lä tääl­lä het­ken viih­tyy, vaik­ka pik­kui­sen vä­lil­lä ah­dis­taa­kin.

Juon kah­via ja tuu­min, et­tä osai­si­ko­han nuk­kua tääl­lä, kun ope­huo­nees­sa­kin se on help­poa. La­kai­sen ka­tok­sen laat­ti­as­ta enim­mät ros­kat maa­han ja tait­te­len vil­la­pai­dan pää­na­lu­sek­si. Au­rin­ko läm­mit­tää ja tuu­li läp­syt­tää sy­ty­ke­leh­teä. Savu tun­tuu sil­mis­sä kir­ve­le­väl­tä ja ne­näs­sä vä­hän kar­vaal­ta. Ve­dän pi­pon sil­mil­le ja yri­tän nuk­kua.

Kuu­len, kuin­ka kar­hu tu­lee koh­ti nuo­ti­o­paik­kaa kal­li­on pääl­lä. Kään­nän pää­tä ja sa­non kar­hul­le, et­tä päi­vää. Kar­hu vas­taa es­pook­si, et­tä moi vaan. Sa­non, et­tä vä­hän on ol­lu lii­ket­tä tääl­lä tän­nään vaik­ka on niin läm­pös­tä, ja ky­syn, et­tä voi­ko sa­moin tein ot­taa räp­säis­tä ku­van kän­ny­ka­me­ral­la, kun velt­toi­len täs­sä la­van pääl­lä. Mie­tin, et­tä pi­täi­si­kö ol­la ys­tä­väl­li­nen ja tar­jo­ta sa­laat­ti­ruu­kus­ta sa­laat­tia. Syö­kö­hän kar­hu sa­laat­tia?

Vie­lä het­ken läm­mit­te­len au­rin­gos­sa ja se­li­tän, et­tä pi­tää men­nä nyt, et­tä on vie­lä muu­ta­kin oh­jel­maa, ja et­tä kyl­lä­hän tääl­lä voi­si ol­la pit­kään­kin ja hy­vää nuo­ti­oi­lua, ja kar­hu toi­vot­taa hy­vää päi­vän­jat­koa.

Kä­ve­len koh­ti au­toa sa­maa reit­tiä. Au­rin­ko me­nee pil­veen, ja koh­ta flee­cen kyy­när­mut­kaan al­kaa rop­sah­del­la val­koi­sia pal­lo­ja. Sit­ten nii­tä tu­lee pal­jon ja maa muut­tuu val­koi­sek­si. Otan pie­nes­tä kuu­ses­ta Ins­tag­ra­mia var­ten kän­ny­käl­lä ku­van. Mie­tin, et­tä so­pii­han täm­möi­nen­kin keli ihan hy­vin oi­kes­taan. Pää­si­äi­se­nä pää­si­äis­ra­kei­ta, pyö­rei­tä ja ma­kei­ta.

Park­ki­paik­ka on tyh­jen­ty­nyt jo vä­hän. Ros­kat ovat yhä pai­koil­laan. On jo­tain py­sy­vää­kin täs­sä maa­il­man­kol­kas­sa, mie­tin. Va­lit­sen uu­dek­si rei­tik­si Vels­ko­lan­tien, kun sii­nä on kau­nii­ta mai­se­mi­a­kin mat­kan var­rel­la. 28 mi­nuut­tia oli­si mat­ka-ai­ka. Eh­tii ai­na­kin suih­kuun en­nen seu­ro­ja. Lenk­ki jää vä­liin, mut­ta tu­li­han nii­tä as­ke­lia näin­kin ja pi­tää pa­lau­tu­mis­päi­viä ol­la ur­hei­lus­ta vä­lil­lä. One more ye­ar? oli Lari ky­sy­nyt tors­tai­na sa­li­ban­dyn jäl­keen. Se hie­man nau­rat­ti.

Eh­din hy­vis­sä ajoin seu­roi­hin. Pen­kis­sä ei ole vie­lä mon­taa ih­mis­tä. Pek­ka tu­lee koh­ta penk­kiin ja mui­ta­kin. Lau­ra-Lee­na tö­näi­see taak­se is­tu­es­saan, ja yri­tän vit­sail­la, et­tä sil­mä­bus­sil­la tu­lin ku­ten Iik­ka jos­kus suur­poi­ka­lei­ril­le. Al­ku­ru­kouk­sen ai­ka­na al­kaa hau­kot­taa. He­rään, kun etu­pen­kin pyö­re­ä­kas­voi­nen pik­kui­nen pu­ris­taa pol­ves­ta. Mie­tin, et­tä mik­si­kä­hän ai­na seu­rois­sa vä­syt­tää. Se on var­maan se tur­val­li­nen olo ja kun ei mi­tään voi muu­ta­kaan kui­ten­kaan teh­dä, ku­ten tyh­jen­tää pyyk­ki­te­li­net­tä tai se­la­ta ko­ti­vers­tas­foo­ru­mia. Jos­kus sit­ten tun­tuu, et­tä jo­kai­sen sa­nan kuun­te­lee tark­kaan.

Seu­ro­jen jäl­keen jut­te­len vä­hän ja kuun­te­len vä­hän ja yri­tän kes­kit­tyä pal­jon. Ei­len oli synt­tä­reil­lä­kin jo­ten­kin vai­ke­aa, kun pal­jon ih­mi­siä ja mo­nen kans­sa ha­lu­ai­si ju­tel­la ja mo­nen kans­sa ei eh­di tai ky­ke­ne. Pa­ke­nen Myrs­ky­län­tiel­le ja au­toon ja ajan ko­tiin. Avaan ho­pei­sen kir­joi­tus­ko­neen ja alan lait­taa sa­no­ja pe­räk­käin.

SeppoTervo
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys