JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Leipäteksti

29.4.2018 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180429065900

Pai­nan oven kiin­ni niin et­tä kuu­luu lo­sah­dus.

Mie­tin, on­ko ke­vä­til­toi­na si­nis­tä het­keä. Kuun­va­lon vä­ri­sä­vy lie­nee jos­sain 4 000 kel­vi­nin tie­noil­la, sama kuin au­ton xe­non­polt­ti­mos­sa. Se on hie­man si­ner­tä­vään päin.

Pai­nan ker­ran sy­ke­mit­ta­rin kes­kim­mäis­tä nap­pia, ker­ran ylem­pää ja ker­ran kes­kim­mäis­tä uu­del­leen. Kat­son, et­tä ai­ka läh­tee juok­se­maan ja huo­leh­din, et­tä it­se­kin läh­den juok­se­maan. Kak­si­kym­men­täyk­si li­ha­pul­laa, fa­la­fel­pyö­ryk­kää ja ka­na­pyö­ryk­kää te­ke­vät hie­man etu­pai­noi­sen olo­ti­lan.

An­nan jal­ko­jen hei­lah­del­la vuo­rol­laan eteen ja suo­ri­tan tätä hal­lit­tua kaa­tu­mis­ta. Saa­ko­han täs­tä s-bo­nus­ta, mie­tin. Tu­lee mie­leen, mi­ten ou­dol­ta tun­tui jos­kus kuul­la kä­ve­lyn mää­ri­tel­mä. En an­na sen nyt häi­ri­tä aja­tuk­sia enem­pää vaan yri­tän rul­la­ta juok­su­tos­sua niin, et­tä kan­ta­pää ei osu ko­vin kau­as eteen vaan pä­kiä ot­tai­si suu­rim­man osan maa­kos­ke­tuk­ses­ta en­sin.

Väis­tän oi­ke­al­ta tu­le­van au­ton ja juok­sen viis­toon tien ylit­se ajo­hi­das­teen koh­dal­ta. Koi­ra on mer­kan­nut vas­ta la­kais­tun kä­ve­ly­tien, ja pu­jot­te­len ka­san ohit­se ki­vi­ai­dan ja pu­nai­sen ta­lon vier­tä. Ke­sän lo­pul­la au­rin­ko pais­taa ta­lon­sei­nään muut­ta­en vä­rin pu­na­juu­ren sä­vyi­sek­si. Sil­loin par­ve­ke­la­se­ja ei ero­ta häi­käi­syl­tä lain­kaan.

En­nen pal­loi­lu­hal­lia kaar­ran oi­ke­al­le ja jat­kan park­ki­pai­kan edes­tä koh­ti Tu­run­väy­län ali­kul­ku­tun­ne­lia. Ak­ta för last­bi­len, ker­ro­taan kyl­tis­sä. Mut­ta mis­sään ei näy yh­tään kuor­ma-au­toa. Eh­kä vir­ka-ajan ul­ko­puo­lel­la ajoa ei ole, mie­tin. Edes­sä­päin so­raik­ko on muut­tu­nut lu­men su­la­mis­ve­sis­tä mu­ta­vel­lik­si. Har­pon lä­tä­köi­den ylit­se pi­me­ään tun­ne­liin ja as­tun pie­neen pu­roon. Oi­kea lenk­ki­tos­su kas­tuu ja kyl­me­nee äkis­ti. Kur­tis­tan hie­man kul­mi­a­ni ja ko­e­tan sät­kiä enim­piä ve­siä ir­ti. Kesä kui­vaa min­kä kas­te­lee, mut­ta nyt on vas­ta ke­vät.

Ajat­te­len, et­tä koh­ta pää­see jo fris­bee­golf­ra­dal­le. Oit­taal­la oli vie­lä tois­sa­päi­vä­nä hiih­to­la­tu koh­tuul­li­ses­sa kun­nos­sa, mut­ta Ta­lis­sa pää­si­si jo heit­te­le­mään. Mie­tin eri­lai­sia heit­to­ja ja sitä, kuin­ka ne tah­to­vat joka vuo­si aluk­si men­nä vä­hän sin­ne­päin. Yh­dek­sää­kym­men­tä met­riä en ole pääs­syt vie­lä rik­ko­maan mut­ta jos tänä ke­sä­nä sit­ten. Esa ja Vei­jo jo pää­si­vät yli mut­ta minä en.

Ka­sa­vuo­ren rin­tees­tä on lumi jo su­la­nut mel­kein ko­ko­naan, ja tos­su lip­suu vain vä­hän var­jo­pai­kois­sa, jois­sa on jää­tä. Puus­ku­tan va­ro­vas­ti et­ten ko­ki­si huo­no­kun­toi­suu­den pet­ty­mys­tä. Koh­ta nou­su tait­tuu ja al­kaa pu­ru­ra­ta. Jo­kin yk­si­toik­koi­nen lin­tu jan­kut­taa ko­vaa. Sil­lä on stem­mik­set, mie­tin ja tun­nen pol­ven ylä­puo­lel­la pien­tä ki­pua. Kun ei tar­vit­si­si vä­hen­tää juok­se­mis­ta sen ta­kia. Muis­tan, et­tä ve­nyt­te­ly aut­taa mel­kein ai­na. Pys­tyn­kö­hän kir­joit­ta­maan sa­mal­la kun ve­nyt­te­len. Teks­tin de­ad­li­ne oli jo ai­ko­ja sit­ten, mut­ta en ole saa­nut ai­kai­sek­si. Mie­tin, et­tä voi­ko juok­se­mi­ses­ta kir­joit­taa. Ei mil­lään jak­sai­si muo­ka­ta huo­noa teks­tiä.

Pui­seen vaa­kas­sa ole­vaan tau­luun on kir­joi­tet­tu ki­lo­met­ri­lu­ke­mia. Ajat­te­len, et­tä ala­jyr­si­men pal­lo­te­räl­lä pys­tyy te­ke­mään uran ja jos sen maa­laa mus­tak­si, teks­ti nä­kyy hy­vin. Maa­paa­lut la­ho­a­vat en­sin. Olen­ko­han tääl­lä enää juok­se­mas­sa sil­loin.

Vaa­lea po­nin­hän­tä hei­luu ja ryt­mit­tää edel­lä me­ne­vän ty­tön juok­sua kuin met­ro­no­mi. Se on jo­ten­kin hyp­noot­ti­sen kau­nis­ta. Taa-ta-ta-taa-ta-ta. Las­ken, et­tä noin mi­nuu­tin pääs­tä saa­vu­tan juok­si­jan. Me­nen hie­man ujos­ti ohi mut­ta en loik­kaa sa­mas­ta koh­den pu­ron ylit­se et­ten vai­ku­ta tun­get­te­le­val­ta. Las­ken hie­man kä­siä alas­päin ja lo­pe­tan puus­kut­ta­mi­sen. Ko­e­tan juos­ta ke­vy­es­ti niin kau­an kuin olen nä­ky­vis­sä. Eh­kä ty­töl­lä on ae­ro­bi­nen har­joi­tus ja sik­si hän juok­see hy­vin hi­taas­ti. Mi­nun pi­täi­si juos­ta hi­taam­min myös.

Kau­ni­ais­ten hau­taus­maan ai­ta on tum­ma ja mär­kä. Muis­tan, et­tä oi­ke­an ja­lan suk­ka on myös mär­kä ja kyl­mä pot­tu­var­paan koh­dal­ta. Poh­jan nap­pu­loi­den vä­lei­hin ker­tyy ki­viä, ja ne tun­tu­vat jos­kus pä­ki­än al­la. Mik­si­hän tämä jos­kus on niin han­ka­laa.

Oi­ke­al­la puo­lel­la ra­taa on kun­toi­lu­te­li­nei­tä, mut­ta kos­kaan niis­sä ei ku­kaan tee mi­tään. Jo­ten­kin tun­tuu, et­tä pi­täi­si myö­tä­tun­nos­ta hie­man ko­keil­la. Ajat­te­len sit­ten, et­tä myö­tä­tun­nos­ta ei voi ol­la ke­nel­le­kään tär­keä. Muis­tan, et­tä juok­sin syk­syl­lä sa­mo­ja koh­tia ja ajat­te­lin han­ka­lia ih­mis­suh­tei­ta. Sa­no­taan, et­tä sy­dän voi ol­la ki­peä, mut­ta oi­ke­as­ti kipu oli ylem­pä­nä.

Et­sin koh­dan, jos­sa pää­sen alas­päin viet­tä­väl­le po­lul­le pois pu­ru­ra­dal­ta. Ylös­päin oli hel­pom­pi tul­la, vaik­ka oli jää­tä. Yri­tän en­sin hi­das­taa ja jar­rut­taa mut­ta sit­ten liu'un jää­tik­köä pit­kin alas­päin. Kou­lus­sa jää­liu­ku­jen teko on kiel­let­tyä, mut­ta tääl­lä se on ihan asi­an­mu­kais­ta. Jos liu­kas­tun ja kuo­len, si­jai­nen var­maan käyt­tää kaik­ki par­haat sääs­tä­mä­ni puut en­sin lin­nun­pön­töik­si.

Tun­ne­li on toi­ses­ta suun­nas­ta pi­me­äm­pi. Jos vain tuu­ril­la juok­si­si läpi, kun koh­ta ol­laan kui­ten­kin ko­to­na. Pal­loi­lu­hal­lin väri on eri­lai­nen ja katu mel­kein mus­ta. Pi­täi­si­kö kä­vel­lä lop­pu­mat­ka, kun ei­hän täs­sä to­sis­saan juos­ta vie­lä. Hi­das­tan ja py­säh­dyn ja pai­nan en­sin ylem­pää nap­pia ja sit­ten kes­kim­mäis­tä kol­me ker­taa. So­vel­lus ky­syy, mi­ten har­joi­tus meni – hy­vin­hän se, kii­tos ky­sy­mäs­tä. Et­sin avai­men juok­su­hou­su­jen tas­kus­ta ja pai­nan lenk­ki­tos­su­jen kan­ta­pää­tä rap­pu­ral­lia vas­ten ja kier­rän si­ten, et­tä ki­vet saat­ta­vat tip­pua pois. Odo­tan oven edes­sä vie­lä het­ken en­nen kuin me­nen si­sään.

Vie­lä ei tuok­su ke­vääl­le. Maa on mär­kää, mut­ta jo­ten­kin vie­lä koh­mees­sa. Kat­soin ei­len sil­mu­ja, ja ne oli­vat tur­vok­sis­sa mut­ta ei­vät au­ki. Vä­hän kuin sil­mät he­rä­tes­sä ja en­nen aa­mu­sör­riä. Lu­pa­sin lap­sil­le, et­tä olen ank­ka, jos ei vih­re­ää näy en­nen il­taa.

Tun­tuu taas ihan hy­väl­tä vain juos­ta. Vä­hän kuin söi­si lei­pää.

SeppoTervo
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys