JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Aika

6.2.2019 6.37

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190206063700

Mitä ai­ka on? Wi­ki­pe­dia ker­too sen ole­van ”ole­mas­sa­o­lon ja ta­pah­tu­mien jat­ku­vaa, il­mei­ses­ti pe­ruut­ta­ma­ton­ta ete­ne­mis­tä men­nei­syy­des­tä tu­le­vai­suu­teen ny­ky­het­ken kaut­ta”. Sii­hen liit­tyy pe­rus­suu­rei­na ajan yk­si­köi­tä, ku­ten se­kun­ti ja tun­ti. Näi­tä voi­daan sit­ten joko pilk­koa pie­nem­mik­si osa­sik­si tai pi­no­ta suu­rem­mik­si lä­jik­si. Muis­te­len, et­tä ei ole im­pe­ri­aa­li­sia ai­ka­yk­si­köi­tä, ku­ten vaik­ka­pa pi­tuuk­sis­sa tuu­ma. Tuu­mas­ta toi­meen to­sin on ly­hin työ­mat­ka, jo­ten ai­kaan se vä­hän liit­tyy.

Meil­lä on käy­tös­sä kyl­lä jouk­ko ajan yk­si­köi­tä, jot­ka ovat epä­vi­ral­li­sia. Kun äi­ti käs­ki ei, vaan pyy­si, vie­mään ma­tot ulos ja piis­kaa­maan ne, yri­tyk­se­nä oli siir­tää tuo­ta ta­pah­tu­ma­het­keä tu­le­vai­suu­teen sa­no­mal­la et­tä koh­ta. Op­pi­lai­den kans­sa olem­me jos­kus poh­ti­neet, et­tä mi­ten pit­kä ai­ka sii­hen koh­taan me­nee se­kun­tei­na. Eh­kä it­se mat­to­piis­kaa­ja­na ajat­te­li­si, et­tä se las­ke­taan tun­neis­sa, mut­ta äi­dil­lä oli­vat vain se­kun­nit mie­les­sä. Sit­ten meil­lä on mui­ta­kin epä­sel­viä ajan suu­rei­ta, ku­ten ”pian”, ”het­ki­nen”, ”sa­la­ma­na” ja ”na­no­se­kun­nis­sa”, joka oi­ke­as­ti ei ole edes sil­män­rä­päyk­sen ver­taa.

On help­po sa­noa, et­tä ei ole ai­kaa. Kun pyy­de­tään te­ke­mään jo­tain vas­tuul­li­sia teh­tä­viä, ai­kaa ei sil­loin ole. No­pe­as­ti mie­les­sään pri­o­ri­soi – aset­taa tär­keys­jär­jes­tyk­seen elä­män­sä asi­oi­ta – saa­dak­seen lis­tan hän­nil­le tip­pu­maan sen asi­an, joka oli­si syy­tä hoi­taa pois heti. Kun taas odo­te­taan jo­tain mu­ka­vaa asi­aa, pri­o­ri­teet­ti muut­tuu. Al­kaa peli omas­sa mie­les­sä, et­tä oi­ke­as­taan se on­kin tär­keä asia. Joku on kek­si­nyt sa­nan ”it­se­pe­tos”.

Jos­kus ai­ka ku­luu hi­taas­ti. Vä­sy­nee­nä töis­sä tun­tuu, et­tä kah­vi­het­ken ja ny­ky­het­ken vä­liin mah­tuu mon­ta­kin jou­ta­vaa het­keä. Ta­va­no­mai­sel­la juok­su­len­kil­lä ai­ka ryö­mii, mut­ta muis­tan Coo­pe­rin tes­tit, jois­sa kel­lon pa­ris­to oli sel­väs­ti ta­val­lis­ta te­hok­kaam­pi. Kun odot­taa vas­taus­ta jo­hon­kin What­sapp-vies­tiin, ja sitä ei heti tule, jyr­sii kyn­net ny­sik­si ja it­se vas­taa ihan lii­an no­pe­as­ti. Ai­ka-ava­ruu­den kaa­reu­tu­ma on oman pik­ku­re­vii­rin si­sä­puo­lel­la.

Elä­män han­ka­li­na vuo­si­na tun­tui, et­tä ai­ka ei ar­mah­da. Pel­kä­si lä­hi­tu­le­vai­suut­ta, ja kau­kai­nen tu­le­vai­suus oli ah­dis­ta­va aja­tus­kin. Ei osan­nut aja­tel­la, et­tä voi­si­vat asi­at ol­la pa­rem­min ja ajan kulu miel­lyt­tä­vää. Jut­te­len toi­si­naan ys­tä­vän kans­sa, joka yrit­tää ku­lut­taa päi­vän­sä ”jo­ten­ku­ten”, ku­ten hän sen ker­too. Hä­nel­lä ei ole työ­tä ja ih­mis­suh­tei­ta­kin vä­hän. Usein hän sa­noo, et­tä niin se ai­ka vain ku­luu ja koh­ta­han on hel­mi­kuu­kin. Ajat­te­len sil­loin, et­tä mei­dän elä­mäm­me voi­vat pel­kis­tyä hy­vin pie­nik­si mer­ki­tyk­sel­li­syy­den mu­ruik­si.

Van­huu­des­sa saat­taa odot­taa pois­pää­syä. Van­hus tai sai­ras ei sano, et­tä odot­taa kuo­le­maa. Kuo­le­ma sa­na­na on kau­hea, mut­ta us­ko­vai­nen ei ajat­te­le elä­män päät­ty­mi­sen het­keä en­sim­mäi­se­nä kuo­le­ma­na. Kun tääl­lä maa­il­mas­sa elä­mä päät­tyy, al­kaa uu­si elä­mä, ei toi­nen kuo­le­ma. Sik­si se on pois­pää­se­mi­sen het­ki ja odo­tet­tu ta­pah­tu­ma. Van­ha, hurs­kas Si­me­on sa­noi, et­tä Her­ra las­kee pal­ve­li­jan­sa rau­haan me­ne­mään, sil­lä hän on näh­nyt Her­ran­sa au­tuu­den.

Ju­ma­lan ai­ka­kä­si­tys ei ole sa­man­lai­nen kuin meil­lä. Se on pa­ra­dok­saa­li­nen. Kaik­ki ta­pah­tuu li­ne­aa­ri­ses­ti, mut­ta toi­saal­ta tu­le­va on jo ta­pah­tu­nut. Ajat­te­lun ra­jat tu­le­vat no­pe­as­ti vas­taan. Se tun­tuu tur­val­li­sel­ta, ei ah­dis­ta­val­ta.

Nyt ai­ka­mie­he­nä ei osaa eri­tyi­sem­min odot­taa van­huut­ta, ja lap­suu­teen­kin on enem­pi tovi kuin na­no­se­kun­ti.

SeppoTervo
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys