JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hyvä, paha aika – toivon näköala

30.10.2023 13.10

Juttua muokattu:

30.10. 13:08
2023103013083420231030131000

An­na Pärk­kä

Näyt­tää sil­tä, et­tä eläm­me ta­lou­del­li­sen taan­tu­man ai­kaa. Suo­mi ja kaik­ki poh­jois­maat ovat lui­su­mas­sa sy­vem­mäl­le la­maan. On hyvä muis­taa, et­tä ta­lou­del­li­sen taan­tu­man jäl­keen tu­lee kui­ten­kin ai­na uu­si nou­su­kau­si. Toi­voa ei sen täh­den kan­na­ta kos­kaan me­net­tää. Väis­tä­mät­tä kui­ten­kin mie­lee­ni nou­see 90-lu­vun lama. Sil­loin tuli pal­jon kon­kurs­se­ja, jois­ta seu­ra­si mo­nen­lai­sia ta­lou­del­li­sia vas­toin­käy­mi­siä ja haas­tei­ta mo­nen elä­mään.

Olin it­se 90-lu­vul­la nuo­ri abi­tu­rient­ti. Van­hem­mil­la­ni oli va­kaat työ­pai­kat. Isä­ni oli pap­pi, ja äi­ti­ni toi­mi sai­raan­hoi­ta­jan toi­mes­sa Ve­ri­pal­ve­lus­sa. Pap­pi­las­sa lama nä­kyi si­ten, et­tä kos­ka kirk­ko­her­ran­vi­ras­to oli sa­mas­sa ta­los­sa kuin ko­tim­me, avun­pyy­tä­jiä ek­syi mo­nes­ti ko­tim­me ovel­le. He sai­vat seu­ra­kun­nal­ta li­puk­kei­ta, joil­la os­taa ruo­kaa. Muis­tan, et­tä en ym­mär­tä­nyt mitä köy­hyys ja sii­tä joh­tu­va hä­peä sil­loin oi­ke­as­ti tar­koit­ti­vat.

Ru­pe­sin kyl­lä ym­mär­tä­mään myö­hem­min, sil­lä me­nim­me lama-ai­kaan nai­mi­siin. Kun olim­me nuo­ri avi­o­pa­ri, to­del­li­suus oli, et­tei Ou­lun seu­dul­la ol­lut töi­tä tar­jol­la. Opis­ke­lim­me ja sen li­säk­si saim­me käy­dä muu­ta­man tun­nin vii­kos­sa sii­vo­a­mas­sa yh­tä ruo­ka­kaup­paa. Jou­duim­me mo­lem­mat ot­ta­maan täy­det opin­to­tu­et ja opin­to­lai­nat. Il­ta­töi­tä ja vii­kon­lop­pu­töi­tä ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ol­lut tar­jol­la.

Kirp­pu­to­rit tu­li­vat tu­tuik­si. Os­tet­tiin tar­jous­ruo­kaa ja lei­vot­tiin. Elä­mä oli vä­lil­lä ki­tuut­ta­mis­ta. Lama-ai­ka tait­tui kui­ten­kin jos­sa­kin vai­hees­sa, ja nou­su­kaut­ta on kes­tä­nyt pit­kään lu­kuun ot­ta­mat­ta joi­ta­kin ta­lou­del­li­sia not­kah­duk­sia. Us­kon, et­tä tä­män­kin taan­tu­man ja kor­ko­jen nou­sun jäl­keen vie­lä koit­taa pa­rem­pi ta­lou­del­li­nen ajan­jak­so. His­to­ria osoit­taa sen.

Kes­kel­läm­me elää per­hei­tä, joi­hin tämä taan­tu­ma on is­ke­nyt tosi pa­has­ti. Mo­net ovat ot­ta­neet asun­to­lai­naa 0-kor­ko­jen ai­kaan, ja nyt kun ko­rot ovat nous­seet, saat­taa ol­la, et­tä kuu­kau­si­ly­hen­nyk­set ovat nous­seet vaik­ka­pa 800 eu­rol­la. Kuu­los­taa­ko hur­jal­ta? Mi­nus­ta kuu­los­taa.

Mi­ten voi­sim­me aut­taa hei­tä, jot­ka kär­si­vät taan­tu­mas­ta tai muu­ten? On asi­oi­ta, joi­hin it­se ei pys­ty vai­kut­ta­maan. Kor­ko­jen nou­su on yk­si niis­tä. Mitä, jos per­heen van­hem­mat tai toi­nen heis­tä me­net­tää työ­pai­kan? Tal­vi on tu­los­sa, ja säh­kön hin­ta hir­vit­tää. Sa­nas­sa sa­no­taan, et­tä meil­le an­ne­taan ko­et­te­le­muk­sia, mut­ta sil­lä het­kel­lä, kun koh­taa ko­et­te­le­muk­sia, ai­na­kin mi­nun on vai­kea ym­mär­tää, et­tä mikä sii­nä muka oli­si Ju­ma­lan siu­naus­ta. Siu­naus voi ol­la sii­nä, et­tä hän ve­tää lä­hem­mäk­si it­se­ään ja ai­no­ak­si tur­vak­si jää hän it­se.

Sa­no­taan, et­tä se, ke­nen sy­dän ei ole kos­kaan rik­kou­tu­nut, ei pys­ty ym­mär­tä­mään tois­ta ih­mis­tä sy­väl­li­ses­ti. Eräs ih­mi­nen sa­noi ker­ran mi­nul­le vai­keuk­siem­me kes­kel­lä, et­tä vain vas­taa­van lä­pi­käy­nyt voi kes­kel­tä ym­mär­tää, mitä te käyt­te läpi.

Tosi pie­ni­kin apu voi tun­tua suun­nat­to­man suu­rel­ta lah­jal­ta. Tä­män ta­ri­nan kuu­lin 90-lu­vul­la erään ison per­heen po­jan ker­to­ma­na: Oli ko­et­tu kon­kurs­si. Po­jal­la meni kon­kurs­sis­sa myös ka­ve­rit. Ta­pah­tui pal­jon kiu­saa­mis­ta. 15-vuo­ti­aal­la po­jal­la oli tosi näl­kä­kin vä­lil­lä. Ei ol­lut jää­kaa­pis­sa kun­nol­la ruo­kaa. 1990-lu­vul­la. Jos­kus joku iha­na ih­mi­nen oli tuo­nut jau­ho­ja, jois­ta äi­ti oli lei­pas­sut ries­kaa. Mi­ten hy­väl­tä ries­ka oli mais­tu­nut­kaan!

Voi­sim­me käy­dä kau­pas­sa ja pyy­teet­tö­mäs­ti os­taa ruo­kaa sel­lai­sel­le, jol­la juu­ri nyt on vai­ke­aa. Hen­ki­nen vä­sy­mys, sai­rauk­sien kes­kel­lä elä­mi­nen, vel­ka­taak­ka, ra­hat­to­muus ja niin edel­leen lyö­vät oi­ke­as­ti ih­mi­sen pol­vil­leen. Ajat­te­le, et­tä hel­po­tat pie­nel­lä vai­val­la toi­sen elä­mää – ja ken­ties si­nut muis­te­taan pe­las­ta­va­na en­ke­li­nä elä­mä­si lop­puun saak­ka.

Voi­sim­me­ko mak­saa jon­kun per­heen säh­kö­las­kun, tai muu­ta­man, tu­le­va­na tal­ve­na? Il­man, et­tä kos­kaan odot­tai­sim­me saa­vam­me ra­haa ta­kai­sin?

Mi­ten­hän on, ele­tään­kö nyt lo­pun ai­ko­ja?

Lähi-idän ti­lan­ne kau­his­tut­taa, ja tääl­lä Nor­jas­sa asu­vien pa­les­tii­na­lais­ten ja is­ra­e­li­lais­ten de­bat­tia seu­ra­tes­sa­ni vä­lil­lä kau­his­te­lin, mi­ten voi­ma­kas viha hei­dän vä­lil­lään on. 30 vuot­ta sit­ten Os­lon neu­vot­te­luis­sa teh­ty rau­han­so­pi­mus ei ole vie­lä­kään joh­ta­nut rau­haan. 75 vuot­ta on men­nyt rii­del­les­sä, toi­nen tois­taan alis­ta­en. Se­hän on yh­den ih­mi­sen eli­ni­kä! Mai­den vä­lil­le on saa­ta­va sopu.

Tar­vii­ko mei­dän tie­tää, eläm­me­kö nyt lo­pu­nai­kaa? Ai­ka on ai­na hyvä, Ju­ma­lan ar­mon täh­den. Ai­ka on ai­na paha, syn­nin täh­den. Ju­ma­lan lap­sil­la ei ole syy­tä pel­koon, sil­lä mei­dän pää­mää­räm­me on muu­al­la kuin tä­män maan pääl­lä.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys