JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Juh­laih­mi­nen

14.10.2019 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191014064500

Juh­lia kyl­lä riit­tää, kun per­het­tä on siu­nat­tu. Vii­me vuo­si oli meil­le mel­koi­nen mul­ti­hui­pen­tu­ma juh­lien suh­teen, sil­lä en­sim­mäis­tä ker­taa juh­lim­me vuo­den si­sään kih­la­jai­set, häät, ne­li­kymp­pi­set, rip­pi­juh­lat ja ris­ti­äi­set. Tie­dän, et­tä te­o­ri­as­sa oli­si voi­nut ol­la vie­lä val­mis­tu­jais­juh­lia ja mui­ta­kin, mut­ta oli­pa sitä nois­sa­kin mu­ka­vas­ti mie­tit­tä­vää täl­lai­sel­le juh­laih­mi­sel­le.

Vii­mei­sim­pien juh­lien lait­ta­mi­nen oli sel­lai­nen ko­ke­mus, et­tä ker­to­es­sa­ni juh­la­val­mis­te­luis­ta joku eh­dot­ti, et­tä kir­jaa­pa asi­at ylös ja tee juh­lien­lait­to-opas lap­si­per­heen kes­kel­tä. Oli­si­han sii­nä ide­aa, ja äk­ki­sel­tään mie­tit­ty­nä kek­si­sin kyl­lä muu­ta­man lu­vun kir­ja­seen.

Aloit­tai­sin te­ok­sen vaik­ka näin:

Luku 1

Han­ki ne­li­sen ki­loa jau­he­li­haa. Pyö­rit­te­le ne pul­lik­si uu­del­la re­sep­til­lä, jota on ko­vas­ti ne­tis­sä ke­hut­tu. Mum­mon par­haat -ni­mel­lä ei voi tul­la kuin hy­viä, jo­ten nii­tä­pä sit­ten pyö­rit­te­le ja pan­nul­la pais­te­le ihan ura­kal­la. Muis­ta teh­dä erik­seen glu­tee­nit­to­mat­kin, ja pais­ta ne en­sin. Kun saat koko sat­sin val­miik­si ja lai­tet­tua isoon va­tiin jääh­ty­mään keit­ti­ön­ta­sol­le, lu­paa es­ka­ri­lai­sen ot­taa va­dis­ta mais­ti­ai­nen, kun niin nä­tis­ti pyy­si. Mene sii­vo­a­maan jo­ta­kin jo­hon­kin het­ki­sek­si ja pa­laa sit­ten keit­ti­öön.

Tä­hän vä­liin voi­si it­se ku­kin ku­vi­tel­la vaik­ka tuu­len hu­mi­naa ja aal­to­jen lip­la­tus­ta, sil­lä se par­kai­su joka oi­ke­as­ti tä­män jäl­keen täs­tä juh­laih­mi­ses­tä kuu­lui, ei kes­tä jul­ki­suut­ta. Se oli sen ver­ran iso ää­ni, et­tä olo­huo­nees­sa tyy­ty­väi­se­nä lö­höil­lyt ruu­an­per­so lab­bis­kin ha­vah­tui ja läh­ti ihan huo­maa­mat­to­man his­suk­seen ryö­mi­mään ul­ko-ovea koh­ti väl­tel­len vi­sus­ti juh­laih­mi­sen kat­set­ta. Sil­lä se huo­ma­si juu­ri, et­tei eh­kä sit­ten­kään ol­lut emän­nän mie­leen se, et­tä se söi juu­ri äs­ken ne nel­jä ki­loa läm­pi­miä li­ha­pul­lia.

Ja en­nen kuin ky­syt­te, ei ihan kaik­kia. Glu­tee­nit­to­mat se jät­ti. Ei ni­mit­täin yl­tä­nyt nii­hin.

Täs­sä vai­hees­sa juh­laih­mi­nen ko­men­si tiu­kal­la ää­nel­lä sen lab­bik­sen ulos. Sen ver­ran me­tak­kaa piti, et­tä puo­li­so­kin sitä tuli au­to­tal­lis­ta kat­so­maan ja pu­hut­te­li koi­raa va­ka­vas­ti. Ei se ym­mär­tä­nyt, nuo­li vain huu­li­aan.

Mie­hel­le­ni joko koi­ra tai vai­mo oli niin ra­kas, et­tä hän te­kai­si uu­det li­ha­pul­lat me­ne­tet­ty­jen ti­lal­le sen sa­mai­sen es­ka­ri­lai­sen kans­sa, joka sen li­ha­pul­la­va­din oli jät­tä­nyt koi­ran ulot­tu­vil­le. Hy­viä tuli. Pa­rem­pia. Teh­tiin sil­lä omal­la re­sep­til­lä ja jä­tet­tiin mum­mon pul­lat sik­seen. Kaik­ki ke­hut mie­hel­le, ne oli­vat pyö­re­äm­pi­ä­kin.

Eteen­päin, seu­raa­va luku:

Luku 2

Muis­ta juh­lia lait­ta­es­sa­si, et­tä ime­väi­sil­lä ja ai­ka pal­jon isom­mil­la­kin on eh­ti­väi­set kä­det ja suu. älä esi­mer­kik­si jätä jää­kaa­pin ovea au­ki, jos se ime­väi­si­käi­nen on lä­hel­lä. Se saat­taa työn­tää nyrk­kin­sä sii­hen ko­ris­tel­tuun täy­te­kak­kuun ja ot­taa mais­ti­ai­set. Ja jos mei­naat teh­dä juh­liin bri­ta­kak­kua, muis­ta mai­ni­ta ko­tiin jää­vil­le yk­si­löi­dys­ti, ket­kä kaik­ki ei­vät saa men­nä nii­den poh­jien lä­hel­le, jos us­kal­lat pois­tua keit­ti­öa­lu­eel­ta vaik­ka­pa kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­teen.

Ole vii­sas ja lu­et­te­le var­muu­den vuok­si jo­kai­sen nimi. It­se ni­mit­täin tein vir­heen ja sa­noin vain al­le kou­lui­käi­set ja sen tu­han­nen koi­ran. Se seu­raa­va ni­mel­tä mai­nit­se­ma­ton juu­ri ja juu­ri kou­lui­käi­nen ih­mi­nen jäi sa­no­mat­ta, ja hän söi yh­den pel­lil­li­sen bri­ta­kak­ku­poh­jaa rip­pi­kir­kon ai­ka­na. Kun olim­me hä­nel­le vä­hän vi­hai­sia sii­tä, puo­lus­tau­tui hän tuoh­tu­nee­na, et­tem­me ol­leet hä­nel­le it­sel­leen mai­nin­neet asi­as­ta, ja hä­nes­tä se on niin hy­vää. On­han se.

Luku 3

Hy­vis­sä opas­kir­jois­sa toki on la­ji­tun­te­muk­sen hel­pot­ta­mi­sek­si tun­to­merk­ke­jä. Niin täs­sä­kin kir­jas­sa, eli tämä luku alus­ta­vas­ti poh­tii, mis­tä tun­tee juh­laih­mi­sen.

Juh­laih­mi­sel­lä on ai­na­kin yk­si va­ra­jää­kaap­pi va­ras­tos­sa, osal­la enem­män­kin. Meil­lä ol­laan hy­vin koh­tuul­li­sia, on vain yk­si täys­kor­kea ja toi­nen puo­li­kor­kea. Siis va­ras­tos­sa, keit­ti­ös­sä toki myös yk­si. Kel­paa­pa sit­ten teh­dä kak­kua ja sa­laat­tia, kun on paik­ka, min­ne ne säi­löö. Kan­nat­taa kui­ten­kin mi­ta­ta jää­kaa­pin le­veys, et­tei tee esi­mer­kik­si le­vy­kak­kua ah­neuk­sis­saan niin isol­le tar­joi­lu­a­lus­tal­le (vaik­ka­pa tyy­lik­kääl­le isol­le laa­tal­le), joka ei val­mii­na mah­du­kaan mi­hin­kään jää­kaap­piin.

Juh­laih­mi­nen te­kee te­hok­kuu­des­ta tai­det­ta. Lei­poo esi­mer­kik­si var­muu­den vuok­si kuu­si krans­sia saa­dak­seen es­teet­ti­ses­ti täy­del­li­sen yh­den krans­sin juh­liin. Per­he saa sit­ten ura­kal­la naut­tia krans­seis­ta pit­kään en­nen ja jäl­keen juh­lien, mut­ta pul­la­han on­kin ihan pa­ras­ta, mitä ih­mi­nen voi syö­dä.

Juh­laih­mi­nen on si­kä­li sa­man­lai­nen kuin koi­raih­mi­nen, et­tä hän­tä ei saa pääs­tää vauh­tiin lem­pi­ai­heen­sa pa­ris­sa, jos ei sii­tä ha­lua kes­kus­tel­la. Hän tie­tää eri ker­ma­merk­kien hie­nou­det ja huo­nou­det, hän osaa eri­tel­lä eri suk­lai­den ma­ku­vi­vah­teet ja suu­tun­tu­man. Hän erot­taa so­ke­rit sok­ko­tes­tis­sä ja te­kee jopa tie­teel­li­sen ko­keen, jos­sa tes­taa eri so­ke­ri­laa­tu­jen toi­min­nan mun­kin pin­nal­la es­teet­ti­ses­sä mie­les­sä. Voin sa­noa, et­tä pa­la­so­ke­ri­ver­sio ja­koi mie­li­pi­tei­tä.

Juh­laih­mi­nen saat­taa ol­la myös sel­lai­nen, et­tä it­se juh­la­päi­vä­nä hän ei syö. Hän ei saa­ta. Ei mais­tu. Kun on raa­ta­nut aja­tus­ta­sol­la use­an päi­vän ja teon ta­sol­la pari päi­vää, ei enää ha­lu­ta­kaan syö­dä val­mii­ta tuo­tok­sia. Mut­ta au­ta, kun tu­lee juh­la­päi­vän jäl­kei­nen au­voi­sa päi­vä. Sil­loin ei pi­te­le mi­kään. Sii­nä me­nee kaik­kea ja pal­jon. Ot­taa sa­ma­na päi­vä­nä sant­sit ja rääp­pi­äi­set, ja il­lal­la ei voi kuin hy­myil­lä hy­vin hii­la­rei­den voi­mal­li­ses­ta te­hos­ta.

Li­sää lu­ku­ja saa eh­do­tel­la, tie­dä vaik­ka oi­kea kir­ja­nen­kin jos­kus syn­tyi­si.

SatuLuokkanen
Olen 40-vuotias kotiäiti Mäntsälästä. Päätyöni on olla vaimo ja suurperheen äiti. Ajattelen, että se on minulle annettu osa, johon haluan olla tyytyväinen ja tehdä sen eteen parhaani.
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys