JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Armo nostaa jeremiadista

21.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

21.8. 07:35
2020082107354720200821060000

Ajat­te­lin kir­joit­taa blo­gi­teks­tik­si je­re­mi­a­din. Elä­mä­ni on näet ol­lut vii­me syys­tal­ves­ta läh­tien ajoit­tain niin vai­ke­aa ja huol­ten täyt­tä­mää lä­hei­sen sai­ras­ta­es­sa. Ke­vään eris­tys vie­lä kyp­syt­ti ah­dis­ta­vaa tun­nel­maa. Ke­vääl­lä en aa­vis­ta­nut, et­tä kesä, joka ei muu­ten­kaan ole omin­ta ai­kaa­ni, kään­tyi­si mo­nin ver­roin ko­et­te­le­vam­mak­si vuo­de­na­jak­si.

Kui­ten­kin blo­gi­teks­tin pa­lau­tus­päi­vän jo li­pu­es­sa ohi pää­tin va­paut­taa it­se­ni edes kir­joit­ta­mat­to­muu­den syyl­li­syy­des­tä. En­sin pie­ni kä­ve­ly­lenk­ki raik­kaas­sa syys­tuu­les­sa ja sit­ten ko­neen ää­reen, tuli mitä tuli.

Mut­ta mitä sitä tyh­jää! Va­jo­sin soh­val­le tar­kis­ta­maan pu­he­li­mes­ta, on­ko THL aset­ta­nut mei­dän maa­kun­taam­me­kin mas­ki­suo­si­tus­ta. Luin val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön neu­vot­te­luis­ta ot­si­kot ja pari muu­ta asi­al­lis­ta uu­tis­ta. Lo­puk­si huo­ma­sin vei­vaa­va­ni au­ki vi­de­on, jos­sa val­ta­van ko­koi­nen mus­ta son­ni oli ka­ran­nut kar­ja­ti­lal­ta ja py­säyt­te­li ohi­kul­ke­vaa lii­ken­net­tä vier­to­lan­här­kä­läis­mäi­sel­lä ole­muk­sel­laan. Höh! Täl­lä me­nol­la mi­nus­ta ei oli­si je­re­mi­a­din ei­kä min­kään muun­kaan kir­joit­ta­jak­si! Aja­tuk­set ei­vät pysy ka­sas­sa.

Tun­tuu­kin sil­tä, et­tä ai­nut mikä tänä ke­sä­nä on py­sy­nyt ka­sas­sa, on tus­kal­lis­ten huol­ten ki­vi­röyk­kiö. Oli­sin pe­rä­ti nään­ty­nyt, el­lei Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta kuu­lu­tet­tu Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi oli­si tul­lut niin alas ja niin pie­ni­nä mu­ru­si­na, et­tä mi­nä­kin ky­ke­nin ot­ta­maan sen vas­taan. Mo­nes­ti seu­ra­ra­di­on il­ta­har­tau­det oli­vat juu­ri noi­ta het­kiä.

Kii­tol­li­se­na ajat­te­len rak­kai­ta mat­ka­ys­tä­viä, jot­ka ovat py­sy­neet rin­nal­la, vaik­ka ah­dis­tu­nut ih­mi­nen saat­taa jos­kus ol­la – ai­na­kin it­se­ni olen sel­lai­sek­si tun­te­nut – tyl­sä, ra­sit­ta­va ja on­gel­mal­li­nen. So­kea Bar­ti­mai­os kuu­li Jee­suk­sen kul­ke­van ohi ja huu­si: ”Jee­sus, Daa­vi­din poi­ka, ar­mah­da mi­nua!” Vä­ki­jou­kos­sa oli muu­ta­mia, jot­ka me­ni­vät hä­nen luok­seen ja sa­noi­vat: ”Älä pel­kää. Nou­se, hän kut­suu si­nua.” Sel­lai­sil­ta ih­mi­sil­tä nuo ys­tä­vät ovat tun­tu­neet.

Läm­pi­min aja­tuk­sin ter­veh­din si­nua, joka ken­ties olet elä­nyt ku­lu­nut­ta, har­vi­nai­sen kuk­ke­aa ke­sää sa­man­kal­tai­sis­sa tun­nel­mis­sa. Olet tais­tel­lut ku­ris­ta­vaa pa­haa oloa vas­taan. Olet elä­nyt epä­tie­toi­suu­des­sa ja neu­vot­to­ma­na. Pu­he­li­men ää­ni on säi­käyt­tä­nyt. Tun­net ol­lee­si liki yli voi­mie­si tiu­kil­la. Seu­ra­ra­di­on oh­jel­mien kuun­te­le­mi­nen ei ole oi­kein on­nis­tu­nut, lau­lut ja vir­ret­kin ovat vä­lil­lä täyt­tä­neet mie­len omien mur­hei­den ja epäi­lys­ten ta­kia hai­ke­al­la su­rul­la. Vain yk­sin­ker­tai­nen, lem­peä ar­mon­saar­na on ky­en­nyt kos­ket­ta­maan.

Älä pel­kää, Va­pah­ta­ja kut­suu si­nua. Ja mi­nua, mei­tä kaik­kia. Hän kut­suu mei­tä joka päi­vä us­ko­maan ja luot­ta­maan hä­nen hy­vään huo­len­pi­toon­sa. ”Vaan sil­loin kuu­luu ää­ni Pai­me­nen, hän kut­suu mei­tä rak­kau­des­saan: Luok­se­ni tul­kaa, kaik­ki uu­pu­neet, en jätä tei­tä yk­sin mil­loin­kaan” (SL 367:3).

Tu­li­han syk­sy vii­mein, vuo­de­na­jois­ta pa­ras. Syk­sys­sä kaik­ki on kyp­sää ja vii­sas­ta. Ris­to Rasa to­te­aa ru­nos­saan jo­ten­kin niin, et­tä her­kim­min vais­to­aa sen ke­vään, jon­ka muut­to­lin­nun lau­lu tuo het­kek­si ta­kai­sin.

Maan, kos­te­an mul­lan ja mä­tä­ne­vien leh­tien tuok­su­es­sa syys­muut­ta­jan lau­lus­sa he­läh­tää ikui­sen ke­vään aa­vis­tus.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
5.10.2024

Jumala on vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. 1. Kor. 1:8

Viikon kysymys