JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Häpeä

26.5.2021 8.00

Juttua muokattu:

19.5. 15:40
2021051915400220210526080000

Syys­kuun seit­se­män­te­nä päi­vä­nä vuon­na 1986, nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan pre­si­dent­ti­nä toi­mi­neen Ur­ho Kek­ko­sen ark­ku tuo­tiin Hel­sin­gin tuo­mi­o­kirk­koon. Siu­nauk­sen jäl­keen kah­dek­san ken­raa­li­luut­nant­tia kan­toi pre­si­den­tin ar­kun ruu­mi­sau­toon ja kä­ve­li au­ton rin­nal­la Hie­ta­nie­men hau­taus­maal­le. Kaik­ki Hel­sin­gin kir­kon­kel­lot soi­vat koko mat­kan ajan. Hau­ta­jai­set oli­vat koko kan­san su­ru­juh­la. Seu­ra­sin hau­ta­jais­lä­he­tys­tä ra­di­os­ta. Ik­ku­nas­ta­ni nä­kyi rus­kan pu­naa­ma suu­ri pih­la­ja. Li­put lie­hui­vat puo­li­tan­gos­sa.

Pian ra­di­oin­nin jäl­keen tuli ky­lään us­ko­vai­nen van­ha si­sar. Aloin heti koh­ta ku­vail­la vie­raal­le­ni pre­si­den­tin hau­ta­jai­sia. Suo­ras­taan hu­ku­tin hä­net su­ru­tun­nel­mie­ni tul­vaan. Mi­ten kau­an lie­nee mo­no­lo­gi­ni kes­tä­nyt­kään! Yl­lät­tä­en tuo si­sar sa­noi hil­jai­sel­la ää­nel­lä, et­tä hä­nen poi­kan­sa on vas­ti­kään kuol­lut. Jos oli­sin tien­nyt po­jan kuo­le­mas­ta, oli­sin toki käyt­täy­ty­nyt eri ta­val­la. Sil­ti tun­sin it­se­ni maa­il­man tah­dit­to­mim­mak­si ih­mi­sek­si.

Var­maan jo sil­loin, ja mo­nes­ti jäl­keen­päin, on tuo­ta vie­rai­lua muis­tel­les­sa nous­sut mie­lee­ni An­ton Tše­ho­vin no­vel­li Suru, jon­ka ala­ot­si­kok­si kir­jai­li­ja on mer­kin­nyt Ke­nel­le su­rus­ta­ni pu­hui­sin. Köy­hä aju­ri, Jona, odot­taa il­ta­hä­mä­ris­sä kyy­dit­tä­viä. Sa­taa lun­ta. Lumi kuor­rut­taa he­vo­sen ja aju­rin. Lo­pul­ta muu­an yn­seä up­see­ri pyy­tää kyy­tiä. Ohi­kul­ki­jat är­hen­te­le­vät, moit­ti­vat aju­ria ja he­vos­ta. Sät­ti­mi­sen het­kek­si tau­ot­tua Jona sa­noo: ”Mi­nul­ta, tuo­ta, her­ra...kuo­li poi­ka täl­lä vii­kol­la…”

”Hm...No, mi­hin tau­tiin hän kuo­li? Mat­kus­ta­ja sul­kee sil­män­sä ei­kä näy­tä ha­luk­kaal­ta kuun­te­le­maan. Kes­kus­te­lu ty­reh­tyy al­kuun­sa.

Seu­raa­vak­si re­keen nou­see kol­men re­mu­a­van ja ki­roi­le­van nuo­ren mie­hen jouk­ko. Me­ta­kan het­kek­si hie­man vai­men­net­tua Jona vil­kai­see taak­seen ja mu­ti­see: ”Mi­nul­ta kuo­li… tuo­ta...poi­ka täl­lä vii­kol­la…”

”Kaik­ki kuo­lem­me", yk­si heis­tä huo­kaa ys­kän­puus­kas­ta toi­vut­tu­aan.

Jona an­tau­tuu su­run­sa val­taan ja läh­tee aje­le­maan ko­tiin. Ko­to­na hän is­tuu­tuu le­väh­tä­mään suu­ren uu­nin edus­tal­le. Tu­vas­sa on kai­ken­lais­ta vä­keä nuk­ku­mas­sa pit­kin penk­ke­jä ja lat­ti­oi­ta, jopa uu­nin pääl­lä. Eräs nuo­ri aju­ri he­rää ja nou­see nur­kas­taan juo­maan vet­tä. Jona yrit­tää vie­lä ker­ran: ”Mi­nul­ta, veik­ko­se­ni, kuo­li poi­ka...Olet­ko kuul­lut? Täl­lä vii­kol­la sai­raa­las­sa...Sel­lai­nen ta­paus!” Nuo­ri mies ve­tää pei­ton kor­vil­leen ja nu­kah­taa.

Jona pu­keu­tuu ja läh­tee tal­liin. Hän al­kaa ker­toa he­vo­sel­leen po­jan kuo­le­mas­ta. He­vo­nen pu­rek­sii hei­niä, kuun­te­lee ja hen­git­tää läm­pi­mäs­ti aju­rin kä­siin. No­vel­li päät­tyy sa­noi­hin: ”Jona in­nos­tuu ja ker­too sil­le kai­ken.”

Tše­hov ku­vai­lee no­vel­lis­saan Jo­nan aja­tuk­sia. ”Koh­ta on ku­lu­nut viik­ko po­jan kuo­le­mas­ta, mut­ta hän ei ole pu­hu­nut vie­lä kun­nol­la ke­nen­kään kans­sa...Pi­täi­si saa­da pu­hua asi­al­li­ses­ti, ver­kal­leen...Pi­täi­si saa­da ker­toa...Vä­hän­kö hä­nel­lä oli­si nyt pu­hut­ta­vaa…”

Hä­pe­än tuon iäk­kään si­sa­ren vie­rai­lua muis­tel­les­sa sitä, et­tä omien vai­ku­tel­mie­ni ja tun­nel­mie­ni vyö­rys­sä mi­nul­la ei ol­lut ti­laa hä­nen ker­to­muk­sel­leen.

Va­pah­ta­ja, ope­ta mi­nua kuun­te­li­jak­si, jol­le toi­nen ih­mi­nen sai­si pu­hua ”kun­nol­la ja ver­kal­leen”, niin hi­taas­ti, hil­jai­ses­ti ja laa­jas­ti kuin hän tun­tee tar­vet­ta ker­toa.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
13.8.2022

Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21

Viikon kysymys