JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

On­ko kan­san­kirk­ko meil­le ra­kas?

24.4.2021 7.05

Juttua muokattu:

22.4. 11:39
2021042211391120210424070500

Tuula Stång

Tuula Stång

Suo­mi on täyn­nä kau­nii­ta kirk­ko­ra­ken­nuk­sia iki­van­hois­ta mo­der­nei­hin luo­muk­siin. Kui­ten­kin on yhä vä­hem­män ih­mi­siä, jot­ka ta­val­li­si­na py­hä­päi­vi­nä löy­tä­vät tien­sä kirk­koon. Suun­taus nou­dat­taa tut­ki­mus­tu­lok­sia, joi­den mu­kaan vuo­si vuo­del­ta pie­ne­ne­vä jouk­ko ko­kee kris­ti­nus­kon it­sel­leen mer­ki­tyk­sel­li­se­nä.

Muis­tan ajan, jol­loin kris­til­li­syy­des­sä pu­hut­tiin jos­kus jopa hie­man va­roit­ta­vas­ti kir­kos­sa käy­mi­ses­tä. Mie­len­kiin­toi­ses­sa kir­jas­sa Her­ran työ­mie­hiä ku­va­taan kui­ten­kin Toi­vo Lep­pä­sen suh­det­ta kirk­koon: ”Toi­vo näki myön­tei­se­nä kan­san­kir­kon tuo­mat mah­dol­li­suu­det evan­ke­liu­min työl­le. Kirk­ko oli hä­nel­le ra­kas, oli­han se vuo­si­sa­to­jen ajan ol­lut kas­vat­ta­ja ja opet­ta­ja sekä sak­ra­ment­tien yl­lä­pi­tä­jä ja hoi­ta­ja.”

Kirk­koon saa­pu­mi­sen pää­tar­koi­tus nou­see it­se ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta. Sii­nä me pal­ve­lem­me Ju­ma­laa, mut­ta en­nen kaik­kea Ju­ma­la pal­ve­lee mei­tä.

Ker­ran eräs kir­kon työn­te­ki­jä käyt­ti rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ra­ken­ta­van pu­heen­vuo­ron. Hän pai­not­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ko­ko­nai­suut­ta ja sa­noi, et­tä saar­na on ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa vain yk­si osa, vaik­ka­kin tär­keä. Raa­ma­tun teks­tit, vir­ret, ru­kouk­set, us­kon­tun­nus­tus, pu­hu­mat­ta­kaan eh­tool­li­sen sak­ra­men­tis­ta, ovat ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen tär­kei­tä ele­ment­te­jä. Olem­me­ko vie­raan­tu­mas­sa täs­tä lu­te­ri­lai­ses­ta, pe­las­tus­his­to­ri­am­me kul­kua nou­dat­ta­vas­ta, vuo­si­sa­tai­ses­ta ja mit­taa­mat­to­man ar­vok­kaas­ta pe­rin­nös­tä?

Vii­me vuo­den Päi­vä­mie­hes­sä nu­me­ro 48 oli ilah­dut­ta­va uu­ti­nen ”Avoin kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan”. Ju­tus­sa ker­rot­tiin To­ho­lam­min ja Les­ti­jär­ven kir­kois­sa pi­de­tyis­tä py­hä­kou­lus­ta ja seu­rois­ta. Kirk­ko­ra­ken­nus oli ko­et­tu hy­väk­si pai­kak­si jär­jes­tää näi­tä ta­pah­tu­mia. Uu­ti­nen päät­tyi sa­noi­hin ”Kai­ke­ni­käi­set ovat voi­neet tul­la va­paas­ti rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ti­lai­suuk­siin.”

Kou­lu­luok­kien kans­sa teim­me sil­loi­sen ope­tus­suun­ni­tel­man mu­kai­sia opas­tet­tu­ja vie­rai­lu­ja mo­lem­piin kan­san­kirk­koi­him­me. Ei hait­tai­si, vaik­ka me ai­kui­set­kin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen eri toi­min­ta­ryh­mis­sä te­ki­sim­me tuol­lai­sia käyn­te­jä. Ju­ma­lan­pal­ve­lus ra­ken­tuu myös ais­ti­ha­vain­to­jen maa­il­mas­ta. Tie­to eri ele­ment­tien osuu­des­ta sy­ven­tää ko­ke­maam­me.

Tämä poik­keu­sai­ka näyt­tää kal­pe­an aa­vis­tuk­sen sii­tä, mil­lais­ta oli­si, jos kan­san­kir­kon toi­min­ta hii­pui­si kes­kel­läm­me. Kirk­ko tar­vit­see läs­nä­o­lo­am­me ja ru­kouk­si­am­me, ja me tar­vit­sem­me kirk­koa. Sen ole­mas­sa­o­lo ei sai­si kos­kaan la­tis­tua mie­les­säm­me it­ses­tään­sel­vyy­dek­si.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
18.5.2021

Sinä päi­vä­nä Her­ra on ole­va koko maan­pii­rin ku­nin­gas. Hän on ole­va yk­si ja ai­noa Ju­ma­la ja hä­nen ni­men­sä ai­noa, jota avuk­si huu­de­taan. Sak. 14:9

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies