JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vä­rien vuo­de­na­jat

13.10.2021 7.58

Juttua muokattu:

13.10. 10:14
2021101310144020211013075800

Ai­li Pa­sa­nen

Erää­nä il­ta­na sis­ko­ni kir­joit­ti vies­tis­sään: ”Tu­lee var­hain pi­me­ää. Se­kin on syk­syn väri.” Tot­ta: tar­peek­si pi­meä kät­kee kaik­ki vä­rit. Ne­kin muut syk­syn vä­rit, sen val­ta­van vä­rien heh­kun.

Mo­nes­ti olen miet­ti­nyt vä­rien muut­tu­mis­ta luon­nos­sa vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Ihai­len koi­vu­jen kel­tais­ta, vaah­te­roi­den eri­lai­sia pu­nai­sia, juo­lu­kan­leh­tien hie­noa vi­o­let­tia ja mo­nia mui­ta sä­vy­jä puis­sa ja maas­sa. Juu­ri nyt hy­väs­te­lem­me rus­kaa, joka on tänä syk­sy­nä ol­lut upea.

Leh­ti­pui­den vä­rien muu­tos si­säl­tää tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sen tal­veen val­mis­tau­tu­mi­sen. Ke­sän yh­teyt­tä­mis­re­ak­ti­ot ovat lop­pu­neet. Leh­ti­vih­reä pa­ke­nee run­koon ja ok­siin ja tal­len­tuu odot­ta­maan uut­ta ke­vät­tä. Sik­si muut leh­tien si­säl­tä­mät vä­ri­sä­vyt pää­se­vät nä­ky­viin. Leh­ti­pui­den rii­suu­dut­tua nä­em­me avar­tu­neen rau­hal­li­sen har­maan, lem­pe­än vaa­le­an­rus­ke­an mai­se­man, joka odot­taa lu­men val­keut­ta. Ha­vu­puut iki­vih­rey­del­lään muis­tut­ta­vat luon­non ole­van elos­sa.

Jos yk­si syk­syn väri on pi­meä, mikä oli­si vas­taa­va tal­ven väri? Oli­si­ko se val­kea, va­loi­sa? Jon­kun mie­les­tä se voi­si ol­la hä­mä­rä. Tal­ven väri on var­mas­ti eri­lai­nen eri puo­lil­la maa­pal­loa. Mi­nul­le se on val­kea – lu­men val­kea. Sitä ei ole val­ke­as­sa pa­pe­ris­sa, en­kä saa sitä maa­la­tuk­si pas­tel­li­lii­dul­la en­kä pei­te­vä­ril­lä. Sitä on vain luon­nos­sa. Se peit­te­lee luon­non le­poon.

On­han tal­ves­sa pi­me­ää­kin, tum­maa yö­tä, jos tai­vas on pil­ves­sä. Mut­ta kirk­kaan yö­tai­vaan tum­muus ei ole pi­me­ää; sii­nä on va­loa ja iki­ai­kais­ta ava­ruut­ta. Voi­si­han tal­ven väri ol­la myös ava­ra. Mai­se­mat ovat tal­vel­la ava­ram­pia kuin ke­säl­lä, jol­loin met­sät­kin ovat täyn­nä kas­vus­toa.

Jos­sain vai­hees­sa tal­vea huo­maam­me, et­tä il­ta­tai­vaal­la on ke­vät­tä en­tei­le­vä hoh­to. Jon­kin ajan ku­lut­tua koi­vi­kois­sa on vie­no vi­o­let­ti pu­ner­rus. Mah­la run­gos­sa he­rää.

Lu­men su­let­tua kuk­ki­vat tien­pen­koil­la kirk­kaan­kel­tai­set les­ken­leh­det kuin pik­ku­au­rin­got. Rus­kei­den kuol­lei­den syk­syn­leh­tien suo­jas­ta nou­se­vat si­ni­vuo­kot ja val­ko­vuo­kot. Ke­vään en­sim­mäi­sis­sä ku­kis­sa on lu­men, tai­vaan ja au­rin­gon vä­rit. Ome­nan­kuk­kien vaa­le­an­pu­nai­nen herk­kyys tuo ke­sän. Mus­ti­kan, puo­lu­kan ja la­kan kuk­ki­mis­ta seu­ra­taan.

Mikä oli­si ke­vään väri? Oli­si­ko se herk­kyys vai jo­tain muu­ta? Täs­sä on mu­ka­va aja­tus­leik­ki. Meil­lä jo­kai­sel­la on oma miel­ty­myk­sem­me ja omat muis­tom­me koh­taa­maan eri vuo­de­nai­ko­ja.

Vä­rien lois­to ja mo­ni­nai­suus li­sään­tyy ke­sän ede­tes­sä. Al­ku­ke­sän tien­var­sia ja pel­lon­pien­ta­rei­ta vä­rit­tä­vät puna-ai­la­kit, kur­jen­pol­vet, koi­ran­put­ket ja mo­net muut. Vuo­rol­laan kuk­ki­vat api­lat, kel­lo­ku­kat, päi­vän­kak­ka­rat, va­na­mot. Puu­tar­hois­sa kuk­ki­vat kai­ken ai­kaa mo­nen­vä­ri­set ku­kat. On­ko ke­sän väri he­leä?

Huo­maam­me hei­nä­kuus­sa, et­tä pui­den vih­reys sy­ve­nee, hen­to väri leh­dis­tä ka­to­aa. Hen­non­vaa­le­at mar­jo­jen ku­kat saa­vat kyp­sän täy­te­läi­sen vä­rin. Mar­jat ovat val­mii­ta poi­mit­ta­vik­si. Il­lat tum­mu­vat syk­syä koh­ti, päi­vät ly­he­ne­vät. En­nen syk­syn pi­me­ää on vie­lä lep­peä si­ni­syys. Kun on vie­lä ke­sän läm­pö ja al­ku­ke­sän kirk­kaus on väis­ty­nyt. On elo­kuu ja sa­don kor­jaa­mi­sen ai­kaa.

Ih­mi­nen seu­raa luon­non ta­pah­tu­mia. Jo­kai­sen elä­mäs­sä vaih­te­le­vat syk­syt ja ke­väät, va­loi­sat ja tum­mat ajat. Sitä olen mo­nes­ti miet­ti­nyt, mi­ten kir­kas­ta ja puh­das­ta on tai­vaas­sa. Sii­tä­hän sa­no­taan, et­tei sitä ke­nen­kään sil­mät ole näh­neet. Nämä sil­mät, joil­la nyt kat­se­len tätä kaik­kea kau­nis­ta ym­pä­ril­lä­ni, ei­vät sitä kes­täi­si.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys