JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200217060500

Avaan ko­neen ja verk­ko­pan­kin si­vun. Mak­su­jo­no odot­taa vah­vis­tus­ta. Nu­me­rot vi­lis­tä­vät si­vul­la – ja raha siir­tyy. On kau­ka­na se ai­ka, jol­loin mak­sut suo­ri­tet­tiin ora­van­nah­koil­la tai mui­ta hyö­dyk­kei­tä vaih­ta­mal­la.

Luin vas­ta kir­joi­tuk­sen, jos­sa poh­dit­tiin ny­ky­las­ten ja -nuor­ten kä­si­tys­tä ra­has­ta. Kir­joit­ta­jal­la oli aja­tus sii­tä­kin, et­tä las­ten oli­si hyvä kä­si­tel­lä ra­haa ihan se­te­lei­nä ja ko­lik­koi­na. Pi­täi­si saa­da jo­kin tun­tu­ma ra­haan, sii­hen, min­kä ar­voi­nen on ku­kin raha. On tär­keä op­pia las­ke­maan, kuin­ka pal­jon ra­haa jää jon­kin han­kin­nan jäl­keen.

Lap­sel­la saat­taa ol­la sel­lai­nen ole­tus, et­tä voi­daan hank­kia mitä vain. Isä ja äi­ti vain kort­tia vi­laut­ta­vat – ja mak­su tu­lee jos­ta­kin. Voi ol­la vai­kea ym­mär­tää, mitä jo­kin asia mak­saa ja mitä täy­tyy teh­dä an­sai­tak­seen sen ra­ha­sum­man.

Ol­les­sa­ni al­le kym­men­vuo­ti­as meil­lä oli ko­to­na sääs­tö­pos­su, jo­hon jos­kus saa­tiin ko­li­koi­ta. En­nen jou­lua isä ava­si sen. In­nol­la las­ket­tiin ko­li­koi­ta. Muis­tan, kuin­ka kä­ve­lin ra­ho­jen kans­sa kir­ja­kaup­paan, tai­sin saa­da isäl­tä vä­hän li­sää­kin. Jo­tain pien­tä os­tin pu­kin­kont­tiin.

Seu­raa­vak­si mi­nul­la oli Yh­dys­pan­kin, ny­kyi­sen Nor­de­an, maa­pal­loa esit­tä­vä sääs­tö­li­pas ja oma pank­ki­kir­ja. Var­sin pie­niä ne sääs­töt oli­vat, mut­ta vä­lis­tä ko­li­kot vie­tiin pank­kiin. Erää­nä syk­sy­nä sit­ten isän ja äi­din avus­ta­ma­na sain os­taa ran­ne­kel­lon.

Mo­nia vuo­sia isäl­lä oli kir­joi­tus­pöy­dän ylim­mäs­sä avoi­mes­sa laa­ti­kos­sa kor­ke­an mal­li­nen Ni­vea-purk­ki, jos­sa oli ko­li­koi­ta. Sii­tä sai va­paas­ti ot­taa vält­tä­mät­tö­mään pik­ku tar­pee­seen. En muis­ta sii­tä ot­ta­nee­ni, mut­ta vel­jet sen si­jaan sil­loin täl­löin tar­vit­si­vat. Tai­si­vat­pa kui­ten­kin isäl­le ker­toa tar­peen­sa. Ei­kä purk­ki ol­lut kos­kaan tyh­jä.

Mi­nus­ta tuo oli isäl­tä kek­se­li­äs kei­no an­taa ra­haa vä­häs­tä. Hän oli kyl­lä tun­te­nut puut­teen jo pie­ne­nä poi­ka­na käy­des­sään ker­juul­la ja ison per­heen isä­nä mo­nes­sa tiu­kas­sa ti­lan­tees­sa.

Ny­kyi­sin ver­tail­laan eri työn­te­ki­jöi­den ti­li­pus­se­ja, nii­den ke­veyt­tä tai suu­ruut­ta. Ti­li­pus­si oli ai­ka­naan oi­ke­as­ti­kin pus­si tai rus­kea kir­je­kuo­ri, jon­ka työn­te­ki­jä sai ti­li­päi­vä­nä. Si­säl­lä oli ti­li­nau­ha ja palk­ka sel­ke­ä­nä ra­ha­na, sil­loin Suo­men mark­koi­na ja pen­nei­nä. Sel­lai­ses­ta mi­nul­la­kin on oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta.

Nyt mak­sut kul­ke­vat vain nu­me­ro­sar­joi­na tie­to­ko­neen näy­töl­lä. Kun tu­lee häi­ri­öi­tä tie­to­lii­ken­tees­sä, on kaik­ki ju­mis­sa. Jot­kut jou­tu­vat sil­loin lai­naa­maan ra­haa iäk­kääl­tä omai­sel­taan, jol­la on ai­na pii­ron­gin laa­ti­kos­sa sel­kei­tä se­te­lei­tä tar­pee­seen.

Vie­lä­kin lap­sis­ta on mu­ka­va saa­da ra­haa ja pan­na se tal­teen jo­ta­kin mu­ka­vaa var­ten. Sa­mal­la he op­pi­vat ym­mär­tä­mään ra­han ar­voa. Tun­nen lap­sia, jot­ka ei­vät her­käs­ti ku­lu­ta saa­mi­aan ra­ho­ja kark­ki­kau­pas­sa, vaan voi­vat jopa äi­dil­le lai­na­ta tin­ka­ti­lan­tees­sa.

Tu­le­va­na ke­sä­nä­kin pie­net myy­jät kul­ke­vat in­nok­kai­na su­vi­seu­ra­ken­täl­lä ja huu­ta­vat:

– Jää­te­löä, os­ta­kaa jää­te­löä!

Olen ol­lut muu­ta­mi­na ke­si­nä Su­vi­seu­rois­sa töis­sä ruo­ka­lan kas­sal­la. Kun oli vas­ta lii­tyt­ty EU:hun, ta­pa­sin poi­kia, joi­ta kiin­nos­ti­vat eri­tyi­ses­ti eu­ron ja kah­den eu­ron ko­li­kot. He ver­tai­li­vat ko­li­koi­taan, jos­kus jopa ky­syi­vät, ei­kö oli­si an­taa ta­kai­sin jon­kin tie­tyn maan ko­lik­koa. Ai­ka mie­len­kiin­toi­sia ovat­kin ko­lik­ko­jen kään­tö­puo­let – myös ihan konk­reet­ti­ses­ti.

On kui­ten­kin pal­jon hy­viä pie­niä ja suu­ria asi­oi­ta, jois­ta ei tar­vit­se mak­saa ja joi­ta ei voi edes ra­hal­la os­taa. Nii­tä kan­nat­taa oi­kein miet­tiä ra­ha­huo­lien pai­na­es­sa. Sel­lai­nen ilo mi­nul­la on esi­mer­kik­si kak­si­vuo­ti­as kum­mi­poi­ka­ni, joka säih­ky­vin sil­min lau­laa mi­nul­le äi­tin­sä lä­het­tä­mäs­sä vies­tis­sä:

– On­ni tääl­lä vaih­te­lee, Tai­vaan Isä suo­je­lee.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.