JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190731122700

Se tun­ne, joka val­taa mie­len sau­nas­sa ja sau­nan jäl­keen, on ih­meel­li­nen. Löy­lyn läm­min hy­väi­ly, kiu­kaan ki­hah­dus, ve­den po­ri­na säi­li­ös­sä, har­ti­oi­den ren­tou­tu­mi­nen, hil­jai­suus tai pu­heen­so­ri­na. Sii­hen jos vie­lä li­sää tuok­su­vat ke­säi­set vas­tat ja jär­ven, jo­hon voi pu­lah­taa, on täy­del­li­sen on­nel­li­nen olo. Sii­nä on jo­tain niin al­ku­kan­tais­ta, jota kai­paa ai­na uu­des­taan. Juon­tu­nee­ko tun­ne jos­tain suo­ma­lai­ses­ta pe­ri­mäs­tä kau­kais­ten su­ku­pol­vien ta­kaa.

Sa­vu­sau­na suo­ma­lai­nen

mus­ta kyly kar­ja­lai­nen

Siel­lä syn­tyi paa­pe­roi­set

lau­te­hel­la lau­tain pääl­lä,

pääs­tä­jäl­le pa­rah­te­li,

savu sil­miä hä­mär­si.

Elon­lie­kin sam­mut­tua

lem­pe­äs­sä hä­mä­räs­sä

pes­tiin poi­es mai­set pö­lyt

py­hä­pu­kuun pu­et­ti­hin

pe­si­jän sil­mis­sä suru.

Sau­na on al­ku­aan ol­lut osa sa­vu­pirt­tiä, sitä sa­maa, jos­sa elet­tiin mus­tu­nei­den sei­nien suo­jas­sa ai­nai­ses­sa hä­mä­ryy­des­sä. Sau­na oli paik­ka, jos­sa syn­nyt­tiin, jos­sa pe­sey­dyt­tiin, mo­nia sai­rauk­sia hoi­det­tiin ja lo­pul­ta vai­na­ja val­mis­tet­tiin vii­mei­sel­le mat­kal­le. Se oli pyhä paik­ka, jon­ka rau­haa kun­ni­oi­tet­tiin.

Mi­nun en­sim­mäi­set sau­na­muis­to­ni ovat suu­res­ta sau­nas­ta, jos­sa nous­tiin en­sin la­val­le. La­vaa kier­si­vät var­si­nai­set lau­teet. Sau­naan sopi pal­jon kyl­pi­jöi­tä yh­tä ai­kaa pi­ha­pii­rin vuok­ra-asun­nois­ta. Sii­hen muis­toon liit­tyy mi­nul­la äm­pä­rei­den ko­li­na, oi­ke­an saip­pu­an tuok­su ja se, et­tä piti kyy­ris­tyä, kun joku vis­ke­li vet­tä niin pon­nek­kaas­ti kiu­as­ki­vil­le. Nais­ten vuo­rol­la sau­nas­sa kävi tyt­tö­jä ja nai­sia vau­vois­ta van­huk­siin, ja pe­su­huo­nees­sa kuu­lui ve­den ko­his­tes­sa mo­nen­lais­ta ta­ri­nan pau­hua.

Lap­suus­vuo­sien par­haat sau­na­muis­tot ovat oman ko­din kel­la­ris­ta. Van­hem­pa­ni oli­vat os­ta­neet hy­vin kes­ke­ne­räi­sen rin­ta­ma­mies­ta­lon, jota isä pik­ku hil­jaa ra­ken­te­li äi­din uu­ras­ta­es­sa pi­ha­maan mar­ja­pen­sai­den ja pe­ren­na­penk­kien pa­ris­sa. Kel­la­ri­ker­rok­seen ei aluk­si ol­lut por­tai­ta, vain huo­ju­vat puu­tik­kaat, min­kä vuok­si tar­vit­sim­me isän kan­ta­jak­si. Myö­hem­min, kun oi­ke­at por­taat val­mis­tui­vat, sau­naan meno oli juh­la­van help­poa. Kun äi­ti oli pes­syt pie­nim­mät lap­set, oli vie­lä urak­ka­na vii­kon vaat­tei­den pesu, en­nen kuin hän naut­ti löy­lys­tä isän kans­sa sau­no­es­saan.

Lee­na-mum­mo, joka asui meil­lä mel­kein elä­män­sä lop­puun as­ti, oli kova sau­no­maan. Hä­nen kans­saan lau­loim­me pon­te­va­ryt­mis­tä sau­na­lau­lua: ”Löy­lyä, löy­lyä, sau­na­po­jat kyl­pee!” Iso­sis­ko­ni oli tai­ta­va hou­kut­te­le­maan mum­mon en­sin pe­sey­ty­mään ja vas­ta sit­ten ko­vas­ti kyl­pe­mään. Mi­nä­kin muis­tan mum­moa vih­to­nee­ni kai­kin voi­min. Mum­mon vas­ta piti ol­la tai­dol­li­ses­ti teh­ty ja si­dot­tu oi­ke­al­la koi­vu­vit­sak­sel­la. Usein kävi niin, et­tä mum­mo oi­kein kun­nol­la vas­tan kans­sa kyl­vet­ty­ään pyör­tyi. Isän piti hä­net kan­taa ylä­ker­taan, mis­sä on­nel­li­nen mum­mo le­pä­si sän­gyl­lään.

Ma­ke­at oli­vat löy­lyt myös äi­din ja isän kau­pun­gin ku­peel­la, ky­lä­kau­pan yh­tey­des­sä si­jait­se­van vaa­ti­mat­to­man ta­lon sau­nas­sa. Ma­ta­la sau­na oli ha­ta­ras­sa ul­ko­ra­ken­nuk­ses­sa, mut­ta ne löy­lyt! Tal­vi­pak­ka­sel­la sau­naan kah­lat­tiin han­ges­sa. Jos­kus teh­tiin en­ke­lin­ku­via. Kun ol­tiin työ­päi­väs­tä vä­sy­nei­tä, ym­pä­röi­vä hil­jai­suus ja pi­ha­pii­rin him­me­ät va­lot rau­hoit­ti­vat. Ei puut­tu­nut mi­tään.

äi­ti kek­si mu­ka­van sau­na­nau­tin­non sit­ten, kun em­me enää ol­leet pie­niä lap­sia. Se nau­tin­to oli sau­naan men­nes­sä oi­ke­al­la voil­la voi­del­tu ruis­lei­pä­vii­pa­le. Sen kans­sa kun is­tuu lau­teel­la ja an­taa voin so­pi­vas­ti su­laa, voi sul­kea sil­mät ja oi­kein ma­kus­tel­la. Se tapa on pe­riy­ty­nyt uu­sil­le­kin su­ku­pol­vil­le. Ai­toa herk­kua!

Mo­nen­lai­sis­sa sau­nois­sa ja ti­lan­teis­sa olen elä­mä­ni vuo­si­na kyl­pe­nyt. Erään per­heen sau­na­tont­tu­na olin pit­kään, mut­ta vuo­sien var­rel­la sau­nan läm­mi­tyk­set ovat har­ven­tu­neet. Pui­den la­to­mi­nen sau­nan uu­niin, sy­tyk­keen aset­te­le­mi­nen, var­sin­kin tuo­hen­käp­py­rän, ja tu­li­ti­kun raa­pai­su on py­säh­ty­mis­tä yh­teen het­keen. Sii­nä het­kes­sä en­nä­tän käy­dä mo­nes­sa pai­kas­sa ja elää mo­nia ta­pah­tu­mia. Kun kir­kas liek­ki loi­mah­taa ja iloi­nen tu­len ri­ti­nä kuu­luu, voi jää­dä odot­te­le­maan sau­nan läm­pöä.

Au­nuk­sen Kar­ja­las­sa kä­vim­me erääs­sä ky­läs­sä, jos­sa asuin­ta­lot oli ra­ken­net­tu kau­niis­ti mä­en­rin­teel­le. Al­haal­la laak­sos­sa, mis­sä oli vesi lä­hel­lä,oli jo­kai­sel­la ta­lol­la oma sau­na. Rin­teel­lä kul­ki­vat nur­meen tal­laan­tu­neet sau­na­po­lut. Oli­si­pa siel­lä ol­lut haus­ka vie­rail­la lau­an­tai-il­ta­na, kun kai­kis­ta ky­lyis­tä nou­see tuok­su­va sa­vu­kieh­ku­ra ja po­luil­la tu­le­vat kyl­pi­jät vas­toi­neen. Oli­si­ko joku tar­jon­nut ky­lyn, luu­len niin!

Mi­nul­la ei ole omaa sau­naa, mut­ta mikä ilo ja hyvä mie­li, kun saan jol­tain ys­tä­väl­tä sau­na­kut­sun. Lau­teil­la is­tu­es­sa ys­tä­vän kans­sa saa ol­la ää­ne­ti tai pu­hua ja kuun­nel­la. Hien hy­väil­les­sä ihon pin­taa moni huo­li su­laa ja ka­to­aa huu­ru­na sau­nan ik­ku­naan. Sik­si kai sau­nan ik­ku­nat jos­kus ihan kyy­ne­leh­ti­vät.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies