JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elätte elämän parasta aikaa!

3.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

1.6. 12:01
2023060112011820230603060000

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Ruuh­ka­vuo­det, nuo lap­si­per­heen työn­täy­tei­set päi­vät. Tut­tu jut­tu meil­le mo­nel­le. Joil­le­kin jo taak­se jää­nei­tä muis­to­ja vain, joil­la­kin vie­lä edes­sä­päin hää­möt­tä­vät. Mei­dän per­hees­sä ol­laan jo voi­ton puo­lel­la, jos niin voi sa­noa, vaik­ka kaik­ki nel­jä­tois­ta asu­vat­kin vie­lä ko­to­na. Aut­ta­via kä­siä löy­tyy isoim­mis­ta lap­sis­ta, osa jo täy­si-ikäi­si­ä­kin.

Ar­ki ja päi­vät täyt­ty­vät työs­tä, jota per­heen pyö­rit­tä­mi­nen vaa­tii yl­lät­tä­vän pal­jon. Ruu­an­lai­tos­ta sii­vouk­seen. Pyy­kin­pe­sus­ta las­ten hoi­toon. Puo­li­son huo­mi­oi­mi­ses­ta pu­hu­mat­ta­kaan. On ta­lon kor­jauk­sia, joil­la­kin jopa uu­den ko­din ra­ken­ta­mi­nen mui­den ar­ki­as­ka­rei­den ohes­sa. Iso­ja pon­nis­tuk­sia koko per­heel­tä, yh­tei­sen pää­mää­rän vuok­si. Yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mis­ta, var­sin­kin van­hem­mil­ta. Vä­lil­lä toi­vot­ta­vas­ti hen­gäh­dys­tau­ko­ja­kin – ai­na­kin sun­nun­tait, nuo Luo­jan luo­mat le­po­päi­vät. Mo­nes­ti to­sin ne­kin täyt­ty­vät me­nois­ta. Py­hä­kou­lut, seu­rat ja ky­läi­lyt, mut­ta on­nek­si il­man va­sa­raa tai pyyk­ki­vuor­ta. Eh­kä­pä kun­non päi­vä­u­net, jos sel­lai­nen on mah­dol­lis­ta, tai juh­la­lou­nas koko per­heel­lä. Eri­lais­ta on­nek­si py­hä­nä kuin ar­ki­päi­vi­nä.

Olim­me joi­ta­kin vuo­sia sit­ten seu­rois­sa koko per­heel­lä, niin kuin ai­na en­nen­kin. Lap­sia penk­ki­ri­vi täyn­nä. Odot­te­lim­me seu­ro­jen al­ka­mis­ta. Ohit­sem­me kä­ve­li van­hem­pi rou­va, joka py­säh­tyi ja kään­tyi ta­kai­sin tul­len sit­ten luok­sem­me. Tuo rou­va kat­se­li hy­myil­len per­het­täm­me ja sa­noi: ”Te elät­te elä­män pa­ras­ta ai­kaa! Meil­lä jo kaik­ki len­tä­neet pe­säs­tä pois, ja kah­des­taan asus­te­taan isoa ta­loa. Kai­hol­la muis­tel­laan mie­he­ni kans­sa tuo­ta mei­dän ruuh­ka­vuo­si­ai­kaa, jota te nyt elät­te. Naut­ti­kaa tuos­ta ajas­ta, kun se on vie­lä mah­dol­lis­ta.”

Mie­tin tuo­ta koh­taa­mis­ta ja noi­ta sa­no­ja. Olen va­kuut­tu­nut, et­tä tuo rou­va pu­hui tot­ta ja tar­koit­ti oi­ke­as­ti sitä, mitä sa­noi­kin. Olen yrit­tä­nyt siis elää niin, et­tä sit­ten eläk­keel­lä ei mi­nun tar­vit­se har­mi­tel­la. Yri­tän iloi­ta enem­män ja ol­la ai­dos­ti läs­nä per­hees­säm­me. Kuun­nel­la kuu­lu­mi­sia, ky­sel­lä kou­lu­läk­sy­jä. Pe­la­ta yh­des­sä ja jos­kus an­taa ai­kaa kul­le­kin yk­sin ker­ral­laan. Jä­tin toi­sen työ­ni­kin, per­hee­ni toi­vo­muk­ses­ta. Et­tä ai­kaa yh­des­sä­o­loon oli­si enem­män. Et­tei työ vie ai­kaa­ni niin, et­tä har­mit­tai­si sit­ten, kun lap­set jo len­tä­neet pe­säs­tä pois.

Ra­kas ap­piuk­ko­ni sa­noi elä­es­sään näin: ”Jos sai­sin elää elä­mä­ni uu­des­taan, niin oli­sin enem­män ko­to­na per­hee­ni pa­ris­sa.” Vii­sai­ta sa­no­ja, vaik­ka hai­keus kuu­lui ää­nes­tä. Mik­si minä siis en kuun­te­li­si noi­ta ”neu­vo­ja”, joi­ta niin moni on mi­nul­le sa­no­nut? Ko­li­kon pe­räs­sä juok­si­ja en ha­lua ol­la, sii­tä­kin voi niin hel­pos­ti tul­la epä­ju­ma­la. Niin kuin mis­tä vain. Juok­si­sin­ko enem­min per­hee­ni pe­räs­sä pe­la­ten tai pyyk­kiä lait­ta­en? Kuka löy­tää eni­ten pa­re­ja pa­rit­to­mil­le su­kil­le? Ote­taan­ko kym­me­nen mi­nuu­tin yh­teis­sii­vous? Yh­teis­tä ai­kaa, jos­sa tu­lee jut­tua ja nau­ru­a­kin. Pie­ni ja an­toi­sa py­räh­dys. Kai­kil­la mu­ka­vaa, kaik­ki yh­des­sä teh­den. Tai yh­des­sä­o­loa pi­ha­nuo­ti­ol­la il­lan pi­mey­des­sä mak­ka­raa pais­ta­en.

Sel­lais­ta ai­kaa me nyt eläm­me. Ai­kaa, jota jot­kut kai­pai­le­vat ja läm­möl­lä ja rak­kau­del­la muis­te­le­vat. On siis pal­jon ai­het­ta ol­la on­nel­li­nen ja sii­tä Tai­vaan Isää kiit­tää. Lap­sis­ta ja puo­li­sos­ta. Us­kos­ta ja ys­tä­vis­tä. Ko­dis­ta ja toi­meen­tu­los­ta. Ruu­as­ta ja ter­vey­des­tä. Jopa ruuh­ka­vuo­sis­ta­kin. Tä­män kai­ken on Luo­ja meil­le an­ta­nut, mei­dän par­haak­sem­me kai­ken suun­ni­tel­lut. Kaik­ki päi­vä­ni luo­nut jo en­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään. Tur­val­lis­ta on siis elää, päi­vän mat­ka ker­ral­laan. Juu­ri tä­nään­kin.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys