JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

10 000 kruunua liikaa palkkaa

13.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

18.5. 16:45
2023051816451820230513060000

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Olin ai­koi­naan töis­sä Nor­jas­sa erääl­lä teh­taal­la. Työs­ken­nel­ty­ä­ni teh­taal­la noin vuo­den päi­vät erää­nä vii­kon­lop­pu­na vai­mo­ni huo­ma­si, et­tä ti­lil­le­ni oli tup­sah­ta­nut ai­ka­moi­nen sum­ma yli­mää­räis­tä ra­haa.

Sii­nä sit­ten jon­kin ai­kaa las­kes­kel­tiin ja huo­mat­tiin et­tä työ­nan­ta­ja­ni oli näp­päil­lyt mi­nul­le palk­kaa mak­sa­es­saan luul­ta­vas­ti 100 työ­tun­tia lii­kaa, mikä sen ai­kai­ses­sa ra­has­sa teki tar­kal­leen yli­mää­räi­sen ti­lil­le­ni il­mes­ty­neen ra­han ver­ran.

Seu­raa­va­na maa­nan­tai­na en­sim­mäi­sel­lä kah­vi­tau­ol­la as­te­lin joh­ta­jan huo­nee­seen palk­ka­kui­tin kans­sa. Kop-kop… Ko­pu­tin oveen. Si­säl­tä kuu­lui äreä ää­ni: ”SI­SÄÄN!” As­tuin si­sään ja näin joh­ta­jan kat­se­le­van mi­nua vi­hai­ses­ti. Il­mei­ses­ti huo­no päi­vä, ajat­te­lin. ”Huo­men­ta… Teil­le on sat­tu­nut pal­kan­mak­sus­sa­ni vir­he, ja tu­lin sen vuok­si”, sa­noin. Joh­ta­ja to­kai­si vi­hai­ses­ti: ”VIR­HE? Min­kä­lai­nen vir­he on ky­sees­sä?” ”Olet­te mak­sa­nut mi­nul­le noin 10 000 kruu­nua lii­kaa palk­kaa”, sa­noin. Joh­ta­jan il­me oli häm­mäs­ty­nyt. ”LII­KAA?” hän huu­dah­ti. ”Niin, lii­kaa, lii­kaa. Las­kel­mie­ni mu­kaan olet­te va­hin­gos­sa mak­sa­nut sa­dal­ta tun­nil­ta yli­mää­räis­tä”, vas­ta­sin. Het­ken mie­tit­ty­ään hän ot­ti ojen­ta­ma­ni palk­ka­kui­tin ja sa­noi tut­ki­van­sa asi­an. Kii­tin ja läh­din töi­hi­ni.

Noin tun­nin pääs­tä joh­ta­ja as­te­li vie­ree­ni ja pyy­si mi­nut mu­kaan­sa toi­mis­toon­sa. Kä­ve­lim­me pe­räk­käin toi­mis­toon. Is­tah­din hä­nen toi­mis­to­huo­neen­sa nah­kai­sel­le vie­ras­tuo­lil­le. Hän kat­soi mi­nua sil­miin ja het­ken hil­jai­suu­den jäl­keen sa­noi: ”Olet oi­ke­as­sa, olem­me mak­sa­neet si­nul­le sata tun­tia yli­mää­räis­tä. An­te­ro, so­pii­ko si­nul­le, et­tä vä­hen­näm­me sen si­nun seu­raa­vas­ta pal­kas­ta?” ”Kyl­lä se käy. Ne ra­hat­han ovat tei­dän”, vas­ta­sin.

Mie­les­sä­ni pyö­ri au­to­nos­to, jota olim­me miet­ti­neet. Niin... Tuol­le ra­hal­le oli­si kyl­lä ol­lut käyt­töä, ajat­te­lin. ”Kiin­nos­tai­si­ko si­nua esi­mie­hen paik­ka täl­lä teh­taal­la?” joh­ta­ja tie­dus­te­li. ”Ei kiin­nos­ta”, vas­ta­sin. ”Palk­ka­si nou­si­si 40 kruu­nua tun­nil­le”, joh­ta­ja sa­noi hy­myil­len. En ol­lut en­nen näh­nyt hä­nen hy­myi­le­vän, se tun­tui ou­dol­ta. ”Kyl­lä­hän se sit­ten kiin­nos­taa ko­vas­ti­kin”, to­kai­sin. Mie­les­sä häi­väh­ti hui­kea kruu­nu­ka­sa ja uu­si au­to­kin. Häm­men­ty­nyt hymy nou­si mi­nun­kin pos­kil­le­ni. ”Saat avai­met ja va­paan ku­lun teh­taa­seen mil­loin vain ha­lu­at tän­ne tul­la, vaik­ka kes­kel­lä yö­tä. Me ha­lu­am­me juu­ri tuol­lai­sia re­hel­li­siä työn­te­ki­jöi­tä tän­ne töi­hin."

Tun­tui hy­väl­tä. Olo oli ke­vyt ja iloi­nen. Nau­rat­ti. Mi­tä­hän Jo­han­na tuu­maa, kun kuu­lee täs­tä?

Työ oli vaa­ti­vaa, ja alai­sia oli pal­jon. Huo­ma­sin kui­ten­kin, et­tä Luo­ja siu­na­si työn­te­ko­ni ja aut­toi kai­kes­sa niin, et­tä työ­nan­ta­ja oli sii­hen tyy­ty­väi­nen.

Ol­tu­a­ni töis­sä tuol­la teh­taal­la pa­ri­sen vuot­ta las­kes­ke­lin, et­tä sain mo­nin ver­roin ta­kai­sin tuon pa­laut­ta­ma­ni ra­ha­sum­man. Au­ton­kin saim­me os­tet­tua. Li­säk­si oma­tun­to oli puh­das. Noi­den vuo­sien ai­ka­na joh­ta­ja tuli mo­nes­ti luok­se­ni ja ky­syi, voi­sin­ko hom­ma­ta toi­sen sa­man­lai­sen, re­hel­li­sen suo­ma­lai­sen työn­te­ki­jän teh­taa­seen, kun tar­vet­ta oli­si. Ja niin­hän mei­tä us­ko­vai­sia sit­ten oli­kin siel­lä pie­ni jouk­ko. Re­hel­li­siä, iloi­sia us­ko­vai­sia nuo­ria, jois­ta on myös tul­lut elä­män mit­tai­sia ys­tä­viä.

Re­hel­li­syy­del­lä on ai­na siu­naus, ja sitä ar­vos­te­taan ää­rim­mäi­sen pal­jon. Re­hel­li­siä työn­te­ki­jöi­tä me jo­kai­nen toi­voi­sim­me myös it­sel­lem­me, jos oli­sim­me yri­tyk­sen omis­ta­jia tai joh­ta­jia.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys