JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulu keskellä kesää

24.7.2023 7.05

Juttua muokattu:

21.7. 08:14
2023072108144120230724070500

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Per­hees­säm­me on 14 las­ta ja niin kau­nis rou­va, et­tä! Kaik­ki lap­set asu­vat vie­lä ko­to­na. Nel­jä van­hin­ta on jo täy­si-ikäi­siä, ja nuo­rin al­le kah­den vuo­den ikäi­nen. Mel­koi­sen työn­täy­teis­tä on vä­lil­lä elä­mä mei­dän per­hees­sä. Lap­sil­la on jos­kus te­ke­mi­sen puu­te, kun ei­vät kek­si, mitä te­ki­si­vät. Te­ke­mis­tä pi­täi­si ol­la joka het­kek­si. Me van­hem­mat kyl­lä tie­däm­me, et­tä jos te­ke­mis­tä ei ole, niin on hyvä heit­täy­tyä vaik­ka soh­val­le hui­laa­maan.

Kä­vim­me joku kesä sit­ten Ro­va­nie­mel­lä lo­ma­reis­sul­la ja poik­ke­sim­me jou­lu­pu­kin maa­han koko per­heel­lä het­kek­si mie­li­ku­vi­tus­maa­il­man pyör­tei­siin. Tuol­ta reis­sul­ta jäi muis­to­ja ja ku­via, jois­sa las­tem­me sil­mät säih­ky­vät ja ilon voi näh­dä kas­vois­ta.

Jon­kin ai­kaa reis­sun jäl­keen, erää­nä ke­säi­se­nä päi­vä­nä, tu­lin töis­tä ko­tiin. Au­rin­ko pais­toi pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta, lin­nut lau­loi­vat, mut­ta yk­si tut­tu ää­ni uu­pui: las­ten ää­niä ei kuu­lu­nut mis­tään ei­kä pi­ha­maal­la­kaan nä­ky­nyt ke­tään.

Mis­säs kaik­ki oi­kein ovat, ih­met­te­lin. Kä­ve­lin ala­ker­ran ovel­le ja sii­tä ko­din­hoi­to­huo­nee­seen men­näk­se­ni kyl­män suih­kun kaut­ta ruo­ka­pöy­tään. Ih­meek­se­ni kuu­lin ala­ker­ran ta­ka­huo­nees­ta kau­nis­ta mu­siik­kia ja las­ten ilois­ta lau­lua.

Hil­jaa hii­pien me­nin kat­so­maan, mitä siel­lä oi­kein lei­kit­tiin. Au­kai­sin va­ro­vas­ti huo­neen oven ja kur­kis­tin si­säl­le. Etee­ni avau­tui us­ko­ma­ton näky: hä­mä­rä ja tun­nel­mal­li­nen huo­ne, jos­sa oli jou­lu­kuu­si ko­ris­tei­neen ja va­loi­neen. Lah­ja­pa­ket­te­ja oli kuu­sen al­la, ja kat­toon oli vi­ri­tet­ty jou­lu­va­lot. Blu­e­tooth-kai­ut­ti­mes­ta kuu­lui jou­lu­lau­lu­ja, ja ihan oi­kei­ta, ilos­ta kil­jah­te­le­via pik­ku­tont­tu­ja hyp­pi kuu­sen ym­pä­ril­lä lau­la­en jou­lu­lau­lu­ja. Muu­ta­ma pik­ku­tont­tu söi ma­tol­la is­tu­en ja hy­myil­len pi­pa­rei­ta. Isom­mat ton­tut ja jou­lu­puk­ki seu­ra­si­vat sei­nän vie­rus­tal­la. Jo­tain tut­tua nois­sa ton­tuis­sa oli.

”Isi, me teh­tiin it­sel­le oma jou­lu­maa! Äi­ti an­toi lu­van”, sa­noi yk­si ton­tuis­ta. ”Kat­so näi­tä lah­ja­pa­ket­te­ja”, sa­noi toi­nen. ”Me teh­tiin ne ihan it­se!”

Ter­veh­din jou­lu­puk­kia ja tont­tu­ja hy­vän jou­lun toi­vo­tuk­sel­la. As­tuin hy­myil­len pe­rem­mäl­le las­ten te­ke­mään jou­lu­maa­han, ilon ja rie­mun huo­nee­seen. Ihas­tel­tu­a­ni jon­kin ai­kaa las­ten kans­sa hei­dän kät­ten­sä jäl­kiä, ir­tau­duin muu­ta­man lau­lun jäl­keen hil­jaa koh­ti ko­din­hoi­to­huo­net­ta.

Suih­kus­sa lau­les­ke­lin jou­lu­lau­lu­ja. Jou­lu­mie­li oli tart­tu­nut jo mi­nuun­kin. ”Jou­lu­puu on ra­ken­net­tu, jou­lu on jo ovel­la – – kii­tos sul­le Jee­suk­sem­me, kal­lis Va­pah­ta­jam­me.”

En­pä oli­si aa­mul­la us­ko­nut, et­tä il­ta­päi­väl­lä meil­lä on jou­lu ja it­sel­lä­ni­kin niin jou­lui­nen mie­li. Vaat­tei­den vaih­don jäl­keen suun­ta­sin ruo­ka­pöy­tään rou­van val­miik­si kat­ta­mien an­ti­mien eteen. Ruo­ka­pöy­däs­sä sa­noin Jo­han­nal­le, et­tä oli­pas mu­ka­va tul­la ko­tiin, kun jou­lu oli saa­pu­nut ta­loom­me.

”Pak­ko­han sitä jo­tain oli kek­siä”, Jo­han­na tuu­ma­si, ”kun muu­ten on me­lua ja häs­säk­kää täs­sä ker­rok­ses­sa.”

”Yk­si asia puut­tuu”, sa­noin hil­jaa. ”Mis­säs jou­lu­kink­ku on ja kaik­ki jou­lu­laa­ti­kot?” vir­nis­tin. ”No nii­tä en ke­ren­nyt teh­dä”, Jo­han­na vas­ta­si huo­kais­ten. ”Mut­ta otap­pa tuos­ta pip­pers­kak­ku ja kup­pi kah­via”. Syö­tiin ruo­ka ja juo­tiin kah­vit kah­des­taan, las­ten leik­kies­sä ala­ker­ras­sa.

Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa voi muis­tel­la pit­kin vuot­ta. Vaik­ka tä­nään­kin, kes­kel­lä veh­rein­tä ke­sää.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys