JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kai­paus va­pau­teen

26.4.2020 6.40

Juttua muokattu:

24.4. 15:40
2020042415402220200426064000

Tuula Stång

Tuula Stång

Oli kyl­män­kal­sea ke­vä­taa­mu. Lap­set juok­si­vat käy­tä­vään kes­ken vä­li­tun­nin.

– Ope, me löy­vet­tiin lin­tu! Se hen­git­tää!

Etum­mai­nen kan­toi kä­sis­sään pik­ku­lin­tua. Lin­tu oli ruh­jou­tu­nut ja koh­mees­sa, elot­to­man oloi­nen, mut­ta sy­dän syk­ki vaa­ti­mat­to­man höy­hen­peit­teen al­la.

Otin lin­nun ja me­nin as­kar­te­lu­tar­vi­ke­va­ras­toon tut­ki­ak­se­ni sitä. Lap­set ryn­tä­si­vät pe­räs­sä­ni ah­tai­den hyl­ly­jen vä­liin toi­si­aan tuup­pien. Pi­din lin­tua kä­sie­ni vä­lis­sä ja pu­hal­te­lin sitä koh­ti läm­min­tä höy­ryä.

Yh­täk­kiä ta­pah­tui ih­me. Lin­tu al­koi py­ris­tel­lä käm­me­nie­ni vä­lis­sä. Se ko­hot­ti sii­pen­sä, ojen­si kau­lan­sa ja pääs­ti suus­taan ää­ret­tö­män kau­niin lau­lun. Ja vain sil­män­rä­päys: se oli kuol­lut!

Sil­lä het­kel­lä meil­lä ei ol­lut sa­no­ja, ei lap­sil­la ei­kä mi­nul­la. Las­ten kat­seet oli­vat täyn­nä suur­ta ky­sy­mys­tä, ja niin oli oma mie­le­ni­kin. It­kin. Lin­nun rie­mul­li­seen lau­luun kuo­le­man het­kel­lä tun­tui liit­ty­vän va­vah­dut­ta­vaa sym­bo­liik­kaa.

Lu­kies­sa­ni äs­ket­täin vuo­den 1948 ka­te­kis­mus­ta, tun­nis­tin sen sa­nois­sa ikään kuin häi­väh­dyk­sen tuos­ta vuo­sien ta­kai­ses­ta ti­lan­tees­ta: ”Syn­nin mu­ka­na on ih­mis­kun­taan tun­keu­tu­nut kuo­le­ma, joka sii­nä lak­kaa­mat­ta tu­ho­aa elä­mää. Ih­mi­sen syn­nin täh­den on luo­ma­kun­ta­kin jou­tu­nut ka­to­a­vai­suu­den or­juu­teen, jos­ta se ikä­vöi va­pau­teen.”

Tä­män ke­vään pää­si­äi­nen on ol­lut eri­lai­nen: yk­si­näi­sel­lä eh­kä en­tis­tä yk­si­näi­sem­pi. On­nek­si net­ti­ra­dio on ol­lut seu­ra­na. Ju­ma­lan sa­nan valo on lois­ta­nut kirk­kaas­ti.

Ras­kai­ta epäi­lyk­si­ä­kin on pää­si­äi­seen mah­tu­nut. Olo on ol­lut lä­hes epä­toi­voi­nen, kun kat­se on kään­ty­nyt omiin te­ke­mi­siin ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­siin.

Yk­si­näi­syys on tuol­lai­sel­la het­kel­lä tun­tu­nut rii­pai­se­val­ta. Kun­pa ko­to­na oli­si evan­ke­liu­min tar­jo­a­ja, jot­ta voi­si tuo­reel­taan ker­toa, mikä ah­dis­taa. Mon­ta ker­taa sie­lun­vi­hol­li­nen tu­lee vä­liin, kun ajat­te­lee tart­tua pu­he­li­meen. Se ei an­tai­si ko­kea sitä, kuin­ka toi­sen us­ko­vai­sen seu­ras­sa ylös­nous­sut Kris­tus on elä­vä­nä ja ar­mah­ta­va­na läs­nä.

Erääs­tä pää­si­äi­sa­jan seu­ra­pu­hees­ta jäi mie­lee­ni efe­so­lais­kir­jeen koh­ta, jos­sa Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä sama vä­ke­vä voi­ma, jota Ju­ma­la osoit­ti he­rät­tä­es­sään Kris­tuk­sen kuol­leis­ta, vai­kut­taa us­ko­vai­sis­sa ih­mi­sis­sä. Ei ole to­del­la­kaan kyse vä­häi­ses­tä voi­mas­ta. Maa­kin va­vah­te­li ja jä­ri­si ylös­nou­se­mu­saa­mu­na en­ke­lin las­keu­dut­tua vie­rit­tä­mään ki­ven hau­dan suul­ta. Ei­kö sel­lai­sen voi­man kan­ta­ma­na hei­koin­kin pää­se pe­ril­le!

”Kuo­le­man kah­leet mur­ta­nut on Kris­tus voi­tol­lan­sa, elä­män por­tit au­kais­sut hau­das­ta nous­tes­san­sa.” Vuo­si vuo­del­ta yhä rak­kaam­mak­si käy­vä pää­si­äis­vir­si on soi­nut mie­les­sä­ni usein tänä häm­men­tä­vä­nä va­lon ja var­jon ke­vää­nä.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys