Rasvatessani pakkasilman kuivattamia käsiäni muistan monesti erästä pientä poikaa. Kerran hänen kotonaan käydessäni poika istui sylissäni. Hän siveli käsiäni moneen kertaan, hellästi, tunnustellen. Sitten hän katsoi silmiini ja totesi:
– Sinulla on kirveli käsi.
Kysyin, tuntuuko se hänestä pahalta. Poika vastasi hymyillen:
– Ei, mutta se on kirveli.
Minusta se oli hienosti sanottu, aivan oma sana. Pojan käsien iho oli pienen lapsen pehmeätä. Nyt tuon pojan kädet ovat aikuisen miehen kädet.
Ihmisen käsi on kaikkine osineen aivan ihmeellinen monimutkainen kokonaisuus, joka toimii tarkoituksenmukaisesti. Jokaisella on aivan omanlaisensa kädet. Jopa niin, että ihminen voidaan tunnistaa sormenjäljistä.
Sormilla lukumäärän laskemisen katsotaan olevan alku kymmenjärjestelmälle, jolla merkitään lukumääriä. Lapsi opettelee innolla pienet sormet pystyssä ja kehuu jo osaavansa. Varsin tarpeellista touhua.
Leena Kämäräinen
Vauvan käsi hapuilee ja tavoittelee tuttua ja turvallista. Pian lapsi oppii käyttämään myös sormia taitavasti. Lapsen käden kosketus on puhutteleva. Siinä tunnen tulevaisuuden kosketuksen. Lapsi tarttuu luottavasti kiinni vanhemman tai jonkun läheisen kädestä. Vaikeassakaan tilanteessa ei tarvitse silloin pelätä.
Ihmisen iän myötä käsi muuttuu, sen tehtävät laajenevat. Kädellä hyväillään ja tehdään työtä. Käsi voi tarttua toisen käteen, tukea, luvata puristuksellaan uskollisuutta ja kertoa luottamuksesta. Käsi voi siunata. Mutta kädellä voi myös haavoittaa ja loukata toista.
On varsin monenlaisia käsiä. Ne kertovat siitäkin, mitä ihminen on työkseen tehnyt. Muistan tätini miehen kädet, valtavan suuret ja työn kovettamat. Eräänä kesänä tätilässä ollessani kaivoin neulalla niistä tikkuja. Mies totesi illalla pellolta palattuaan, että jokin pisti. Kuinka ollakaan, minä ilmoittauduin tikkujen poistajaksi. Isokourainen isäntä istui sängyn päällä ja minä pienellä jakkaralla hänen edessään. Tikkuja oli paljon, monta tarinaa ennätin kuulla hommani aikana.
Olen myös pitänyt kiinni elämästä lähtevän kädestä. Olen ihmetellyt, miten työn rasittaman käden iho voi silitä pienen lapsen ihoksi. On hetkiä, joina lähtevän käsi vielä puristaa, vaikka muuten tajunta saattaa olla hiipumassa. Lopulta tulee hetki, jona ote kirpoaa. Kädet pääsevät lepoon. Nämä hetket ovat jääneet mieleeni.
Tänä rajoitusten aikana moni kaipaa käden kosketusta. Monia koskettaa käsi vain jossain hoitotoimenpiteessä. Kävin kesällä vierailulla ystäväni luona hoivakodissa. Pihavierailu oli sallittu varotoimenpitein. Minä pääsin lukitusta portista pihamaalle, ystäväni tuotiin pyörätuolilla. Turvaetäisyydeltä piti keskustella.
Ystäväni kurkotti käsiään minua kohti. Hän oli tottunut aikaisemmin siihen, että pidin kädestä kiinni ja halasin. Kasvomaskini vaikeutti puheeni ymmärtämistä, enkä voinut kovasti huutaakaan. Kädet ojentuivat jälkeeni, kun poistuimme pihalta omille suunnillemme. Minä totesin, ettemme voi nyt halata. Mieleeni jäi hänen murheellinen ilmeensä ja kysymys: ”Milloin?”
Yhden henkilön kodissani minäkin kaipaan käden kosketusta. Eihän täällä tosin ilman rajoituksiakaan kukaan ole minua hyväilemässä. Kerran sanoin ystävälleni hänen lähtiessään:
– Kun teillä siellä kotona on monta, niin halatkaa ja pitäkää kädestä kiinni.
Tänä aikana olen hyvin vähän nähnyt minulle tärkeitä lapsia. He kasvavat ja muuttuvat. Toivottavasti eivät suorastaan vieraannu!
On se sitten riemukas aika, kun lopulta saadaan kätellä! Osaammekohan?
Ajattelen omaa elämääni ja kaikkea sitä hyvää, mitä ympärilläni näen. Siihen on tarvittu monien käsiparien työtä. Kotien, yhteiskunnan ja Siionin rakentamiseksi on tehty työtä sydämellä.
Katsoin Kajaanin Rauhanyhdistyksen hyvän mielen iltaa, johon oli koottu paloja toimitalon rakentamisesta ja siihen liittyvistä myyjäisistä. Sotkamon suviseurakenttä lauluineen ja iloisine lapsiparvineen tuli myös elävänä eteeni. Monien erilaisten ihmisten ahkeruuden tulos toi kiitollisen mielen.
Elämän koettelemuksissa olen monesti todennut, ettei käteni yllä auttamaan. Siinä tilanteessa on lohdullista, että voin ristiä käteni ja rukoilla. Kunpa jaksaisin luottaa siihen, että Jumalan turvallinen ja vakaa käsi ohjaa. Jumala on kaikkivaltias.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys