JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30

Juttua muokattu:

9.9. 16:11
2021090916114420210913073000

Kel­lo – ajan mit­taa­ja ja näyt­tä­jä. Sen ra­ken­ne ja toi­min­ta­tek­niik­ka on ai­ko­jen myö­tä muut­tu­nut, mut­ta yhä se on tär­keä. Olen­nai­ses­ti kel­loon kuu­luu kel­lo­tau­lu osoit­ti­mi­neen. Kel­lo­tau­lun ym­pä­ryk­ses­sä on mon­ta muo­tia, kel­lo on per­soo­nal­li­nen. Kel­lo­tau­lun ra­ken­ne ja osoit­ti­mien lii­ke opet­taa lap­sel­le mon­ta asi­aa hän­tä ym­pä­röi­väs­tä maa­il­mas­ta ja ajan syk­li­syy­des­tä. Mitä ker­to­vat ny­ky­kel­lon ko­vas­sa näy­tös­sä vi­li­se­vät nu­me­ro­sar­jat? Moni lap­si ei vält­tä­mät­tä ym­mär­rä kän­ny­kän näy­töl­tä, mi­ten pian on kel­lo 8 tai jo­tain muu­ta. Puo­li kuu­si ja var­tin yli kol­me ovat kä­sit­tä­mät­tö­miä jut­tu­ja. Ei ole ih­me, jos myö­häs­tyy.

Mo­nis­sa pir­teis­sä oli en­nen kön­nin­kel­lo­ja, upei­ta kaap­pi­kel­lo­ja. Nii­den pit­kät hei­lu­rit hei­lui­vat ta­sai­ses­ti ja kel­lo pou­kut­ti juh­lal­li­ses­ti tasa- ja puo­let tun­nit. Lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni ai­kaan oli ra­di­os­sa joi­ta­kin oh­jel­mia, jot­ka ovat eri­tyi­ses­ti jää­neet mie­lee­ni. Yk­si niis­tä oli kuun­nel­ma "Kön­nin­kel­lo". Et­sin ja löy­sin sii­tä van­han nau­hoi­tuk­sen Yle Aree­nas­ta. Muis­tin ai­van oi­kein sen koh­ta­lo­no­mai­set lyön­nit. Kuun­nel­ma ker­too erään kar­ta­non ja su­vun ta­ri­naa kön­nin­kel­lon os­tos­ta sen vii­mei­siin lyön­tei­hin. Se on sa­mal­la erään hen­ki­lön elä­män ku­vaus syn­ty­mäs­tä kuo­le­maan. Kel­lo to­del­la py­säh­tyi, kun sen ai­ka tuli. Kel­lo pou­kut­ti: ”Ai­ka, ys­tä­vät kaik­koo, us­kol­li­nen, ikui­nen säi­lyy.”

Luu­len, et­tä joka ko­din ka­lus­tuk­seen kuu­luu olen­nai­ses­ti kel­lo ja use­am­pi­a­kin. Kel­lot ovat myös so­pi­via lah­jo­ja. Minä os­tin en­sim­mäi­sen kel­lo­ni, kun olin jo aloit­ta­nut tyt­tö­kou­lun. Sitä var­ten olin ah­ke­ras­ti sääs­tä­nyt sil­loi­sen Yh­dys­pan­kin maa­pal­lon nä­köi­seen sääs­tö­lip­paa­seen. Tai­si­vat van­hem­mat avus­taa ra­hal­li­ses­ti. Kel­lo­ni piti muis­taa ve­tää, et­tei se py­säh­ty­nyt. Sii­hen ai­kaan ei pa­ris­to­ja kel­lois­sa juu­ri käy­tet­ty.

Sen jäl­keen olen omis­ta­nut mo­nia kel­lo­ja. Lah­jak­si saa­dut kel­lot ovat rak­kaim­pia.

Olo­huo­nee­ni sei­näl­lä on kel­lo, jon­ka ni­mi­laa­tas­sa on päi­vä­mää­rä 24.12.1983. Se on lah­ja äi­dil­tä ja isäl­tä. Mi­ten lie sinä jou­lu­na ol­lut van­hem­mil­la mah­dol­lis­ta os­taa niin ar­vo­kas lah­ja? Vii­me vuo­si­na se oli al­ka­nut vä­syä. Ei se kau­an jak­sa­nut käy­dä pat­te­rin vaih­don jäl­keen, lyö­mi­sen se oli jo ai­em­min lo­pet­ta­nut. Kel­lol­la on sei­näl­lä oma paik­kan­sa, jo­hon sil­mä­ni on tot­tu­nut. Jo­tain puut­tui­si, jos sitä ei oli­si. Mut­ta vii­sa­rit vain hi­das­te­li­vat ja lo­pul­ta ai­ka py­säh­tyi.

Toi­nen kau­nis kel­lo mi­nul­la on keit­ti­ös­sä, ovi­au­kon kaa­ren pääl­lä. Kel­lon on ys­tä­vä­ni mi­nul­le juu­ri sii­hen suun­ni­tel­lut ja it­se val­mis­ta­nut. Kel­lon ta­ka­na teks­ti ker­too kel­lon tar­koi­te­tun ”elä­ke­päi­vien ilok­si, ei kii­reek­si”. Erää­nä päi­vä­nä ke­sän lop­pu­puo­lel­la kuu­lin keit­ti­ös­tä pie­nen tö­mäh­dyk­sen. Kel­lon ri­pus­tus­na­ru oli kat­ken­nut ja kel­lo tö­mäh­tä­nyt kas­voil­leen lat­ti­al­le. Ar­vaa­han sen, mi­ten käy hen­noil­le vii­sa­reil­le. Yri­tin nii­tä hel­läs­ti nos­tel­la ja ase­tel­la pai­koil­leen usei­ta ker­to­ja. Mut­ta jon­kin tun­nin ku­lut­tua ne taas ta­ker­tui­vat toi­siin­sa.

On mi­nul­la toki ran­ne­kel­lo ja ma­kuu­huo­nees­sa pie­ni he­rä­tys­kel­lo, mut­ta kel­lon pi­tää ol­la nä­ky­vis­sä ta­val­li­ses­sa ar­jes­sa. No, voi­si­han aja­tel­la, et­tä mitä tuos­ta, on­han kän­ny­käs­sä kel­lo! Kän­ny­kän ai­ka on sie­lu­ton nu­me­ro­sar­ja, joka pi­tää ai­na nap­saut­taa nä­ky­viin. Kel­loon kuu­luu kel­lo­tau­lu ja vii­sa­rien lii­ke. Lah­ja­kel­loil­la on oma per­soo­nal­li­suu­ten­sa.

Olin to­del­la su­rul­li­nen kel­lo­je­ni koh­ta­los­ta. Erää­nä päi­vä­nä me­nin kel­lo­kaup­paan kat­se­le­maan kel­lo­ja. Mikä on­ni: mi­nul­le ker­rot­tiin, et­tä heil­lä on kel­lo­sep­pä, joka voi­si kor­ja­ta kel­lo­ni. Niin minä kan­noin rak­kaat kel­lo­ni kaup­paan. Isom­paan vaih­det­tiin uu­si ko­neis­to. Kaik­ki muu on en­ti­sel­lään, mut­ta hei­lu­ri piti vaih­taa, kun se ei so­pi­nut ko­neis­ton kans­sa. Keit­ti­ön kel­lon vii­sa­rit kel­lo­sep­pä sai omil­le ra­doil­leen mi­tään uu­si­mat­ta.

Taas mi­nun ajan­näyt­tä­jä­ni ovat omis­sa teh­tä­vis­sään. Tun­sin val­ta­vaa rie­mua, kun ri­pus­tin ne ta­kai­sin sei­näl­le.

Niin on ih­mi­sen elä­mäs­sä­kin: voi tul­la ta­pa­tur­ma, jon­ka seu­rauk­sia täy­tyy pai­ka­ta ja kor­ja­ta. Iän kart­tu­es­sa ko­neis­to van­he­nee ja hi­das­tuu, tar­vit­see hoi­toa. Suu­rem­pi­a­kin toh­to­roin­te­ja tar­vi­taan. Ki­rur­git leik­kaa­vat ja te­ke­vät jopa elin­siir­to­ja. Moni ny­ky­lää­ke­tie­teen saa­vu­tuk­sis­ta avun saa­nut to­te­aa­kin, et­tä hä­nel­le an­net­tiin li­sä­ai­kaa. Sel­lai­nen hen­ki­lö to­del­la tun­tee saa­neen­sa lah­jan, jota kui­ten­kin sitä edel­tä­nyt­kin elä­mä on.

Jo­kai­sel­le tu­lee päi­vä, jona mi­kään apu ei jat­ka elä­mää. Koko lah­ja on lop­puun käy­tet­ty. Kel­lo py­säh­tyy. Nou­see nöy­rä ru­kous Tai­vaan Isän puo­leen: an­na mi­nun sil­loin ol­la val­mii­na ikui­suu­teen.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.