JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

11.8. 13:33
2021081113330820210812070000

Jo­kai­nen lie­nee kuul­lut jos­sain ti­lan­tees­sa: On­ko mi­nun pak­ko? Se on sa­not­tu kiuk­kui­sel­la ää­nel­lä, huo­kauk­sel­la tai miet­ti­jä on vain mie­les­sään teh­nyt ky­sy­myk­sen.

On pal­jon pak­koon liit­ty­viä kä­sit­tei­tä kou­lu­pa­kos­ta ja pak­ko­huu­to­kau­pas­ta mas­ki­pak­koon as­ti. Pak­ko­ra­ko­ses­sa ryh­dy­tään jo­hon­kin ja pak­ko­pul­lan syön­ti tun­tuu vas­ten­mie­li­sel­tä. Kas­vat­ta­jat ovat ky­sy­myk­sen kans­sa vas­ta­tus­ten usein.

Jos­kus pak­ko-sa­naa käy­te­tään ihan ke­vy­es­ti. Saa­tan­pa sa­noa: ”Kyl­lä mi­nun nyt oli jo pak­ko tart­tua imu­riin.” Jos­kus pak­ko on ras­kas ja ah­dis­ta­va. Sitä vas­taan me ka­pi­noim­me, nou­see vas­tus­tus.

Et­sin Raa­ma­tun ha­ku­sa­na­kir­jas­ta pak­ko-sa­naa. Löy­sin teks­te­jä pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta ja pak­ko­työs­tä. Pal­jon ras­kaam­pia ko­ke­muk­sia kuin mei­dän pak­kom­me ta­val­li­ses­sa elä­mäs­sä.

Pak­koa olen it­sel­tä­ni mo­nes­ti ky­sy­nyt. Olen ky­sy­nyt, olen­ko minä it­se sen pa­kon luo­nut vai on­ko pak­ko ul­ko­a­päin sa­nel­tu. Jos­kus olen huo­man­nut, et­tei pak­ko­na pi­tä­mä­ni ol­lut­kaan pak­ko. Olen jopa jou­tu­nut ker­to­maan ja pe­rus­te­le­maan, mik­si en jo­hon­kin osal­lis­tu. Olen tun­te­nut val­ta­van va­pau­den kiel­täy­ty­es­sä­ni. Pak­ko on muut­tu­nut vel­vol­li­suu­dek­si tai mah­dol­li­suu­dek­si. Olen saa­nut va­paas­ti har­ki­ta.

Ai­kai­sem­min op­pi­vel­vol­li­suu­des­ta pu­hut­tiin ni­mel­lä kou­lu­pak­ko. Suo­mes­sa sää­det­tiin vuon­na 1921 op­pi­vel­vol­li­suus­la­ki, joka mää­rä­si jo­kai­sel­le pa­kol­li­sek­si vä­hin­tään kuu­si­vuo­ti­sen kan­sa­kou­lun suo­rit­ta­mi­sen. Nyt tuo­ta op­pi­vel­vol­li­suu­si­kää on pi­den­net­ty. Op­pi­vel­vol­li­set saa­vat suu­ret etuu­det ja mah­dol­li­suu­det ai­van il­mai­sek­si. Ne kos­ke­vat kaik­kia ta­sa­puo­li­ses­ti, ja yh­teis­kun­ta tar­jo­aa ne. Pa­kon si­jas­ta voi­daan pu­hua val­ta­vas­ta edus­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta lap­sen ja nuo­ren elä­mäs­sä.

Vas­ta­ha­koi­sel­le op­pi­laal­le muis­tan jos­kus sa­no­nee­ni, et­ten voi pa­kot­taa si­nua op­pi­maan, en voi si­nun pää­hä­si jo­tain tie­toa tai tai­toa ta­koa. Jos voi­sin, ken­ties niin te­ki­sin­kin. Mut­ta nämä teh­tä­vät si­nun täy­tyy teh­dä, ei mi­nun vuok­se­ni, vaan si­nun it­se­si.

Edut ja oi­keu­det si­säl­tä­vät ai­na vel­voit­tei­ta it­seä ja toi­sia koh­taan. Nii­den nä­ke­mi­nen ai­van luon­nol­li­se­na asi­a­na hel­pot­taa te­ke­mään oman osuu­ten­sa mie­lel­lään. Nä­ke­mi­nen aut­taa kou­lu­lais­ta ilol­la te­ke­mään teh­tä­vän­sä, van­hem­pia oh­jaa­maan lap­si­aan, työn saa­nut­ta te­ke­mään teh­tä­vän­sä.

Ny­ky­a­jan ih­mi­set vaa­ti­vat lii­an pal­jon it­sel­leen ja omil­le ryh­mil­leen oi­keuk­sia vas­tuu­ta muis­ta­mat­ta. Sa­no­taan, et­tei mi­nua voi ku­kaan pa­kot­taa alis­tu­maan yh­tei­ses­ti so­vit­tui­hin tai yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen mää­räyk­siin tai la­kei­hin. Tämä nä­kyy pie­nis­sä ja isois­sa asi­ois­sa vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­te­nä toi­sia koh­taan ja sär­kee yh­teis­kun­taa.

Mie­lee­ni tu­lee taas vuo­si­kym­men­ten ta­kai­set so­ta­vuo­det, jot­ka ko­et­te­li­vat isän­maa­tam­me. So­ta­rin­ta­mal­le ja mui­hin teh­tä­viin läh­ti­jöil­tä ei ky­syt­ty, on­ko mie­luis­ta läh­teä. Käs­ky kuu­lui mis­sä ja mil­loin on ol­ta­va val­mii­na läh­töön. Isän­maan va­paus vel­voit­ti. Mil­lais­ta elä­mäm­me nyt oli­si, jos sil­loi­seen ”pak­koon” ei oli­si suos­tut­tu?

Se oi­val­lus, et­tä pa­kol­ta tun­tu­va teh­tä­vä muut­tuu­kin it­sel­le tar­koi­te­tuk­si vel­vol­li­suu­dek­si ja lo­pul­ta ken­ties luot­ta­muk­sen osoi­tuk­sek­si, va­paut­taa. Saa ko­kea työn iloa.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Vä­rien vuo­de­na­jat

13.10.2021 7.58
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys