JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30

Juttua muokattu:

12.2. 17:12
2021021217124920210213073000

On tam­mi­kuun aa­mu ja syn­ty­mä­päi­vä­ni. Syn­ty­mää­ni edel­tä­vä­nä il­ta­na Jy­väs­ky­län ka­dut oli­vat var­sin lu­mi­set. Äi­ti oli jou­tu­nut kau­an odot­ta­maan hä­kä­pönt­tö­tak­sia läh­ties­sään syn­nyt­tä­mään. Aa­mul­la oli saa­tu vies­ti syn­ty­mäs­tä­ni. Eka­luok­ka­lai­nen sis­ko­ni oli pyy­tä­nyt ja saa­nut isäl­tä muu­ta­mia so­pi­via ko­li­koi­ta. Hän oli soit­ta­nut ys­tä­vä­per­heil­le, et­tä hä­nel­le on syn­ty­nyt kau­an odo­tet­tu pik­ku­sis­ko.

Täl­lai­set asi­at ovat nii­tä, joi­ta en it­se muis­ta, mut­ta mi­nul­le on niis­tä ker­rot­tu. Vaik­ka en ole yh­tään las­ta syn­nyt­tä­nyt, muis­tan mo­nen lap­sen syn­ty­mään liit­ty­vät ta­pah­tu­mat. Mil­lai­sis­sa olois­sa elet­tiin, mikä oli per­heen ti­lan­ne. Tie­sin syn­nyt­tä­vän äi­din huo­let. Ja sen rie­mun ja hel­po­tuk­sen, jon­ka hän koki, kun lap­si par­kai­si ja ava­si sil­män­sä. Lap­si näki ai­van uu­den ym­pä­ris­tön tul­tu­aan maa­il­maan ja jät­tä­es­sään äi­din suo­jai­san läm­mön.

Lap­set ja mie­les­tä­ni ai­kui­set­kin ovat kiin­nos­tu­nei­ta elä­män­sä alus­ta ja sii­tä ajas­ta, jota ei­vät it­se muis­ta. Ne ovat osa ih­mi­sen elä­män­his­to­ri­aa, joka seu­raa mu­ka­na. Nii­tä oli­si hyvä ker­toa lap­sel­le so­pi­vas­sa mää­räs­sä.

Olen ta­van­nut ih­mi­siä, joil­le ei ole ker­rot­tu. He tun­te­vat sii­tä su­rua.

"Ker­ro taas sii­tä, kun minä syn­nyin", pyy­tää moni lap­si ja jak­saa kuun­nel­la ai­na uu­del­leen.

Se ker­to­mus syn­ty­mi­ses­tä on jo­kai­sel­le hen­ki­lö­koh­tai­nen ja ai­nut­ker­tai­nen. Se luo syn­ty­mä­päi­vän ar­von.

Mi­nun lap­suu­des­sa­ni ei ny­kyi­seen ta­paan vie­tet­ty täy­te­kak­ku­synt­tä­rei­tä. Jol­lain pie­nel­lä ta­val­la äi­ti kyl­lä muis­ti syn­ty­mä­päi­vän viet­tä­jää. Muis­tan nuo­re­na kut­su­nee­ni jon­kun ys­tä­vän vie­raak­si ja opis­ke­lu­vuo­sien syn­ty­mä­päi­vis­sä oli oma hoh­ton­sa kynt­ti­län va­los­sa.

Lap­sil­le ja nuo­ril­le tie­tyt syn­ty­mä­päi­vät ovat merk­ki­paa­lu­ja: 10 vuot­ta, rip­pi­kou­lui­kä 15 vuot­ta ja täy­si-ikäi­syy­den saa­vut­ta­mi­nen 18 vuot­ta. Mi­nun ai­ka­na­ni se oli 21 vuot­ta. Li­säk­si elä­mäs­sä on pyö­rei­tä vuo­si­kym­me­niä, joi­ta useim­mi­ten jol­lain ta­val­la juh­lis­te­taan.

Mut­ta on­han lop­pu­jen lo­puk­si jo­kai­nen syn­ty­mä­päi­vä merk­ki­paa­lu ih­mi­sen elä­mäs­sä. Tur­ha sitä on vä­hä­tel­lä. Jot­kut sa­no­vat, et­tei tuo­ta il­ke­ä­kään sa­noa, kuin­ka mon­ta vuot­ta. On­han jo­kai­nen elin­vuo­si Luo­jan an­ta­maa lah­jaa. Ke­nel­le­kään se ei ole oma syy ei­kä oma an­sio.

Voi­sim­me­han rie­mui­ta syn­ty­mä­päi­väs­tä ku­ten lap­si, joka pu­hal­taa ka­kun kynt­ti­lät sam­muk­siin ja näyt­tää sor­mil­la, kuin­ka mon­ta vuot­ta täyt­tää.

Voi­si­han ol­la käy­tös­sä muu­kin ajan­las­ku kuin vi­ral­li­nen vuo­si­ka­len­te­ri. Ajan­las­ku syn­ty­mä­päi­väs­tä seu­raa­vaan, jo­kai­sel­la ai­van oma ja hen­ki­lö­koh­tai­nen, ku­ten elä­mä­kin. Mo­nis­ta asi­ois­ta muis­tam­me, min­kä ikäi­se­nä ne ovat meil­le ta­pah­tu­neet. Sen jäl­keen pi­tää las­kea, minä vuon­na tuo ta­pah­tui.

Vie­ras­kir­jois­sa­ni on mo­nia kau­nii­ta ja py­säyt­tä­viä syn­ty­mä­päi­vä­on­nen toi­vo­tuk­sia. Lä­hei­set ovat muis­ta­neet. On toi­vo­tet­tu Tai­vaan Isän siu­naus­ta, joka on­kin kan­ta­nut tä­hän päi­vään as­ti.

Ker­ran eräs kum­mi­tyt­tö­ni is­tui hy­vin sa­la­pe­räi­sen nä­köi­se­nä ol­les­saan luo­na­ni. Hän oli saa­nut oi­val­luk­sen ja kes­kit­ty­nee­nä kir­joit­taa vä­ker­si näin:

Se oli ai­to toi­vo­tus, joka toi hy­vän mie­len ja ai­van ää­neen nau­rat­ti. Tai­sin­pa sil­loin tuu­ma­ta jo­tain sel­lais­ta, et­tä näi­vet­ty­nyt nau­ris­kin voi ol­la ma­kea. Nyt on hu­pai­saa miet­tiä, olen­ko jo se nau­ris.

Erää­nä syn­ty­mä­päi­vä­nä­ni kum­mi­poi­ka­ni kir­joit­ti:

"On on­ni et­tä olet maa­il­maan syn­ty­nyt

ja mi­nul­le­kin kum­mik­si ryh­ty­nyt.

Olet iloi­nen, haus­ka, mu­ka­va ja kau­nis,

ja sik­si minä seu­ras­ta­si pal­jon nau­tin.

Mut­ta nyt tämä runo lop­puu ly­hy­een

ja toi­von si­nun täs­tä ru­nos­ta,

ai­na­kin hiu­kan yl­lät­ty­neen.

Lop­pu”

Sy­ty­tän kynt­ti­län aa­mu­kah­vi­pöy­tää­ni ja siir­rän aa­mun sa­no­ma­leh­den syr­jään. Tai­dan syö­dä muu­ta­man jou­lul­ta jää­neen pik­ku­lei­vän syn­ty­mä­päi­vä­ni kun­ni­ak­si. Ul­ko­na on si­ni­nen kajo. On tä­män elin­vuo­te­ni en­sim­mäi­nen päi­vä. Tun­nen rie­mua ja suur­ta kii­tol­li­suut­ta.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies