Syksy on kulunut tosi nopeasti, ja joulun odotus on alkanut. Opistolla valmistaudumme jouluun monien tapahtumien merkeissä. Juhlimme ensimmäistä adventtia hienoilla päivällisillä ja vietimme itsenäisyyspäiväjuhlaa. Syyslukukausi päättyy joulujuhlaan.
Eläminen opistossa on ollut todella erilaista kuin olimme odottaneet. Opistossa on oppinut paljon asioita: olemme voineet itsenäistyä ja harjoitella sosiaalisia taitoja turvallisesti. Lisäksi opistossa olemme voineet käydä avartavia keskusteluja toisten opistolaisten kanssa ja oppia ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Osan opiston opettamista asioista ymmärrämme ehkä vasta opiston jälkeen.
Joululomamme kestää kuukauden. Kokonainen kuukausi poissa opistolta kuulostaa pitkältä ajalta, koska olemme juuri tottuneet ajatukseen itsestämme opistolaisina. Olemme tottuneet, että ensimmäisenä aamulla näemme kämppäkaverit – ja toisaalta olemme tottuneet siihen, että päivän päätteeksi hiljennymme iltahartauteen muiden opistolaisten kanssa. Toisaalta on ihanaa viettää kunnolla aikaa perheen kanssa ja päästä levähtämään jatkuvasta sosiaalisuudesta – ja pienen eron jälkeen osaa varmasti arvostaa opistoa taas ihan eri tavalla.
Olemme viritelleet joulutunnelmaa leipomalla pipareita ja torttuja sekä koristelemalla asuntoloita jouluisiksi. Suunnitelmissa on pikkujouluja linjakavereiden kanssa. Opistolaiset hyräilevät joululauluja ja joululevy soi aina jollain puolella keltaista kotia. Joulufiilis on tarttunut jokaiseen opistolaiseen.
Oona ja Olivia
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Koko perheen joululevy sisältää jouluisia Siionin lauluja. Niiden sanoista kuulijalle välittyvät sekä hiljentyminen seimen äärelle että ilo ja ihmetys seimen lapsen syntymästä.
Kirjoittajat eri puolilta maailmaa kertovat siitä, kuinka Jumala on johdattanut heidät valtakuntaansa. Kertomuksia yhdistää kokemus kotiinpaluusta, Raamatun mukaisen uskon löytymisestä ja uskovaisten välisestä rakkaudesta.
Kuuden edesmenneen puhujan elämänvaiheet piirtävät kuvaa uskosta ja elämästä menneinä vuosikymmeninä. Heidän kokemuksensa myös syventävät kristillisyyttä koetelleiden hajaannusten historiaa.
Eeva Kontiokarin runoissa tarkastellaan ikääntymistä lempeällä huumorilla ja elämänkokemuksen tuomalla viisaudella.