JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mielen myrskyä ja tyventä

7.9.2017 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170907060900

Se is­ki taas, niin kuin joka syk­sy on­net­to­muu­den jäl­keen. Se tuli taas sil­loin, kun lap­set läh­ti­vät ke­sä­lo­man jäl­keen kou­luun ja mie­he­ni työn pa­riin. Luu­lin, et­tä seit­se­mäs­sä vuo­des­sa mie­li jo ta­saan­tui­si ja al­kai­sin so­peu­tua elä­mään työ­ky­vyt­tö­mä­nä. Mut­ta taas tuli tun­ne­myrs­ky, joka kävi ar­vaa­mat­ta kimp­puu­ni taas sil­loin, kun huo­ma­sin ole­va­ni yk­sin hil­jai­ses­sa ko­dis­sa. Tyh­jyys. Mi­tät­tö­myy­den tun­ne. Ul­ko­puo­li­suus. Hau­raus. Tun­tui, et­tä lä­hes kai­kil­la muil­la on mah­dol­li­suus ede­tä opin­nois­saan ja ural­laan mut­ta ei mi­nul­la. Ki­pe­ät ky­sy­myk­set nou­si­vat mie­leen: On­ko elä­mäl­lä­ni mi­tään mer­ki­tys­tä? Mi­nul­la voi­si ol­la vie­lä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta työ­e­lä­mää edes­sä­ni, mik­si on­net­to­muu­den piti sat­tua ja ha­jot­taa suun­ni­tel­mat?

Hil­jai­seen ko­tiin jää­ty­ä­ni is­tuin no­ja­tuo­liin ja an­noin it­kun tul­la. Tu­le­vat päi­vät ja vuo­det näyt­ti­vät har­mail­ta ja tyh­jil­tä, elä­mä mer­ki­tyk­set­tö­mäl­tä. Mie­tin ta­ka­vuo­sien haa­vei­ta­ni työs­tä, jos­sa voi­sin ol­la hyö­dyk­si mah­dol­li­sim­man mo­nil­le ih­mi­sil­le. Mie­tin opis­ke­lu­vaih­to­eh­to­ja, joi­ta olin en­nen on­net­to­muut­ta kaa­vail­lut. Mie­tin tätä het­keä ja kaik­kia tu­le­via vuo­sia, kun ha­lu­ai­sin vie­lä to­teut­taa it­se­ä­ni työ­e­lä­mäs­sä. Ne kaik­ki oli­vat on­net­to­muu­den myö­tä kui­ten­kin va­lu­neet het­kes­sä tyh­jiin.

Kat­se­lin ko­to­na ym­pä­ril­le­ni ja huo­ma­sin asi­oi­ta, jot­ka pi­täi­si saa­da teh­tyä. Jo­ten­kin ar­ki­set as­ka­reet tun­tui­vat tur­haut­ta­vil­ta, en­kä saa­nut niis­tä otet­ta. Mitä jol­la­kin tis­kien lait­ta­mi­sel­la ja ko­din sii­vo­a­mi­sel­la on mer­ki­tys­tä täl­le yh­teis­kun­nal­le? En ha­lun­nut jää­dä ko­tiin näi­tä miet­ti­mään, vaan nap­pa­sin kä­si­lau­kun ja ta­kin mu­kaa­ni ja läh­din käy­mään kau­pun­gis­sa.

Olo­a­ni ei hel­pot­ta­nut kau­pun­gil­la ol­les­sa­ni yh­tään se, et­tä en pys­ty­nyt kan­ta­maan eräs­tä pai­na­vaa laa­tik­koa au­too­ni, vaan jou­duin pyy­tä­mään tun­te­mat­to­mal­ta ih­mi­sel­tä apua sen kan­ta­mi­seen. Hän oli tosi ys­tä­väl­li­nen ja aut­toi mie­lel­lään. Kiit­te­lin hän­tä, mut­ta au­toon jää­des­sä­ni it­ku tuli uu­des­taan. En pys­ty edes tä­hän, vaan jou­dun tur­vau­tu­maan tois­ten apuun. Mi­nä­hän ha­lu­ai­sin ol­la aut­ta­mas­sa toi­sia!

Lai­toin ko­ti­mat­kal­la au­tos­sa kuu­lu­maan Sii­o­nin lau­lu­ja. ”Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa ken kan­taa maas­sa kuo­le­man, on on­nel­li­nen kul­keis­san­sa maan vie­raan poik­ki tai­vaa­seen.” Mie­len myrs­ky al­koi mu­sii­kin myö­tä tyyn­tyä ja nä­kö­a­la kir­kas­tua. Tämä ajal­li­nen mat­ka tun­tui yh­täk­kiä ai­ka vä­hä­pä­töi­sel­tä sen rin­nal­la, mitä on edes­sä­päin tä­män ajan jäl­keen. Asi­oi­den mit­ta­suh­teet al­koi­vat muo­tou­tua uu­del­leen. Sa­mal­la ha­vah­duin taas ker­ran myös iloon sii­tä, et­tä vie­lä saan tä­män­kin päi­vän elää ja ko­kea.

RaijaVesterinen
Tapaturman aiheuttama vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus, odottamaton kohtaaminen, arjen sattumukset. Kuvaan blogissani elämän ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa. raija.vesterinen@kolumbus.fi
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys