On tul­lut vii­mei­sen blo­gi­teks­ti­ni ai­ka. Yl­lät­tä­vän vai­ke­aa on ke­syt­tää mie­les­sä jyl­lää­vät aja­tuk­set ja tun­te­muk­set sa­noik­si ja lau­seik­si. Kah­den vuo­den blo­gi­mat­ka on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen, vaik­ka­kin usein oman tyh­jyy­den ja heik­kou­den kes­kel­lä tal­laa­mis­ta. Sil­ti olen saa­nut ko­kea hie­no­ja het­kiä, kun eri­lai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa ja vies­teis­sä on tul­lut roh­kai­sua ja ai­toa vä­lit­tä­mis­tä tu­tuil­ta ih­mi­sil­tä sekä en­nes­tään ai­van tun­te­mat­to­mil­ta lu­ki­joil­ta. Läm­möl­lä ajat­te­len myös tei­tä uu­sia ys­tä­viä, jot­ka olen löy­tä­nyt tätä kaut­ta.

Pari vuot­ta sit­ten jou­lun al­la, en­nen blo­gi­mat­ka­ni al­kua, tai­sin ol­la ai­ka ek­syk­sis­sä oman elä­män­ti­lan­tee­ni kans­sa. Ta­ka­na oli jo vii­si on­net­to­muu­den jäl­keis­tä vuot­ta, kun olin rik­ki­näi­se­nä sekä mo­nen­lais­ten tais­te­lui­den ja vai­hei­den uu­vut­ta­ma­na yrit­tä­nyt löy­tää suun­taa koh­ti va­loa ja ehey­ty­mis­tä. Py­sy­vä vam­mau­tu­mi­nen ai­heut­ti ko­et­te­le­muk­sia kai­kil­la elä­män osa-alu­eil­la; fyy­si­sen ja psyyk­ki­sen ter­vey­den, ta­lou­del­li­sen toi­meen­tu­lon, ih­mis­suh­tei­den, per­he-elä­män, avi­o­lii­ton sekä oman us­ko­ne­lä­män kan­nal­ta. Koin vah­va­na myös syr­jäy­ty­mi­sen tun­teen suh­tees­sa ym­pä­röi­vään yh­teis­kun­taan. Sa­mal­la kun hai­ke­a­na kat­se­lin tois­ten osal­lis­tu­mis­ta opis­ke­luun, työ­e­lä­mään ja mui­hin haas­tei­siin, tun­sin tul­lee­ni yh­teis­kun­nal­le hyö­dyt­tö­mäk­si ja pel­käs­tään ta­lou­del­li­sek­si taa­kak­si.

Kos­ka ai­vo­vam­ma ja nis­ka­vam­ma ei­vät ko­vin pal­jon näy ulos­päin, oli mo­nien han­ka­la ym­mär­tää ti­lan­net­ta­ni ja sen tuo­mia haas­tei­ta. Ker­roin ti­lan­tees­ta­ni ai­na kun joku ky­syi kuu­lu­mi­sia. Kui­ten­kin sain ko­kea myös sitä, et­tä jos­kus koh­taa­mi­sis­sa mi­nua väl­tel­tiin ei­kä ha­lut­tu ter­veh­tiä tai al­kaa kes­kus­te­le­maan yh­des­sä. Vä­hi­tel­len aloin ka­dot­taa oman it­se­ni en­kä oi­kein tien­nyt mitä olin ja mi­hin kuu­luin. Tu­lin epä­var­mak­si so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa.

Sii­nä­kin elä­män­vai­hees­sa sain ko­kea suur­ta Ju­ma­lan joh­da­tus­ta ja huo­len­pi­toa. Heik­koi­na het­ki­nä Ju­ma­la usein lä­het­ti tiel­le­ni ih­mi­sen, joka ha­lu­si­kin koh­da­ta ja kes­kus­tel­la oi­kein pe­rus­teel­li­ses­ti. Nau­tin sii­tä, et­tä saim­me ju­tel­la ihan kai­kis­ta asi­ois­ta, ei­kä pel­käs­tään mi­nun ti­lan­tees­ta­ni. Usein kes­kus­te­lut sit­ten up­po­si­vat­kin tosi sy­väl­li­siin asi­oi­hin, ja sa­mal­la sain vir­voit­tua ihan yti­miä myö­ten sekä ko­kea it­se­ni hy­väk­sy­tyk­si.

Tämä blo­gi­mat­ka­ni on ol­lut mi­nul­le mer­kit­tä­vä vai­he ehey­ty­mi­sen tiel­lä. Sa­moi­hin ai­koi­hin kun kir­joit­te­lu­ni al­koi, pää­sin mu­kaan myös pie­neen nais­ten ren­tou­tus- ja kes­kus­te­lu­ryh­mään, joka ko­koon­tui sään­nöl­li­ses­ti pa­rin kuu­kau­den ajan. Tun­sin sy­vää huo­len­pi­toa sii­nä, mi­ten tuo sa­mas­sa us­kos­sa ole­vien nais­ten pien­ryh­mä tuki mi­nua ko­ko­nais­val­tai­ses­ti ja sa­mal­la an­toi roh­keut­ta al­kaa kir­joit­ta­maan omis­ta ko­ke­muk­sis­ta ja aja­tuk­sis­ta jul­ki­ses­ti.

Tai­vaan Isä on aut­ta­nut ja kan­ta­nut mi­nua ja per­het­tä­ni kai­kis­sa vai­heis­sa. Mo­neen han­ka­laan asi­aan on lo­pul­ta löy­ty­nyt rat­kai­su. Myös mo­net ih­mis­suh­teet ovat tii­vis­ty­neet ja ra­ken­tu­neet uu­del­leen. Olen lo­pul­ta löy­tä­nyt it­se­ni ja saan taas tun­tea kuu­lu­va­ni tois­ten yh­tey­teen. Tänä syk­sy­nä pää­sin en­sim­mäis­tä ker­taa ker­to­maan vam­mau­tu­mi­ses­ta­ni ja sen tuo­mis­ta haas­teis­ta ter­vey­den­huol­to­a­lan opis­ke­li­joil­le. Näi­tä vie­rai­lu­ja on en­si vuo­den puo­lel­la tu­los­sa li­sää. Il­man omaa ehey­ty­misp­ro­ses­si­a­ni en pys­tyi­si tuo­hon teh­tä­vään.

Oman blo­gi­mat­ka­ni hui­pen­tu­ma oli tänä syk­sy­nä jär­jes­tet­ty Päi­vä­mie­hen blo­gi­kir­joit­ta­jien kurs­si Ra­nu­an kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la. Oli ih­meel­lis­tä ko­kea sy­vää tut­tuu­den tun­net­ta tois­ten kir­joit­ta­jien kans­sa, vaik­ka useim­pia en ol­lut ai­em­min ta­van­nut lain­kaan. Tun­tui kuin oli­sim­me ol­leet yh­tä per­het­tä, jon­ka kans­sa pys­tyim­me suu­rel­la luot­ta­muk­sel­la ja ar­vos­tuk­sel­la kes­kus­te­le­maan mo­nen­lai­sis­ta asi­ois­ta ja op­pi­maan toi­nen toi­sil­tam­me. Hai­kein mie­lin ajat­te­len tä­män blo­gi­mat­kan päät­ty­mis­tä ja ”blo­gis­ti­per­hees­tä” ir­tau­tu­mis­ta. Mie­len­kiin­nol­la odo­tan, mitä uut­ta tä­män jäl­keen saan ko­kea.

Sa­mal­la kun olen miet­ti­nyt mie­les­sä­ni tätä vii­meis­tä blo­gi­teks­ti­ä­ni, olen saa­nut ol­la mu­ka­na suun­nit­te­le­mas­sa ja jär­jes­tä­mäs­sä oman ko­ti­sii­o­ni­ni jou­lu­lau­luil­taa Por­voon Tuo­mi­o­kir­kos­sa. On ol­lut iha­naa aloit­taa jou­luun val­mis­tau­tu­mi­nen täl­lai­sel­la sy­väl­li­sel­lä ja ei-ma­te­ri­a­lis­ti­sel­la ta­val­la. Olem­me juon­ta­ja­pa­ri­ni kans­sa käy­neet läpi Raa­ma­tun jou­lu­ai­hei­sia teks­te­jä ja poi­mi­neet oh­jel­maan mu­kaan Van­han Tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sia tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta ja hä­nen syn­ty­mä­pai­kas­taan Beet­le­he­mis­tä sekä myös Uu­den Tes­ta­men­tin teks­te­jä sii­tä, mi­ten en­nus­tuk­set ovat to­teu­tu­neet. Tämä kaik­ki on luo­nut mie­lee­ni kii­tol­li­suut­ta Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­mas­ta ja sen to­teu­tu­mi­ses­ta. Mie­les­sä­ni pu­nou­tui oh­jel­maan myös jou­lu­ru­no tai -ru­kous, jon­ka myö­tä ha­lu­an toi­vot­taa teil­le kai­kil­le Päi­vä­mie­hen lu­ki­joil­le on­nel­lis­ta ja Ju­ma­lan siu­naa­maa jou­lu­nai­kaa.

Jou­lun lap­si

an­na va­lo­si syt­tyä kat­see­seen,

joka nä­kee nyt vain pi­meyt­tä.

Jou­lun lap­si

an­na läm­pö­si vir­ra­ta hä­neen,

jon­ka sy­dän va­pi­see kyl­myy­des­tä.

Jou­lun lap­si,

an­na loh­du­tuk­se­si kie­tou­tua hä­nen suo­jak­seen,

joka tun­tee tur­vat­to­muut­ta.

Jou­lun lap­si, ole lä­hel­lä hän­tä, joka on yk­sin.

An­na hä­nen ko­kea yh­teyt­tä.

Jou­lun lap­si,

an­na hil­jen­ty­mi­sen het­ki hä­nel­le,

joka elää suo­ri­tus­ten ja kii­reen kes­kel­lä.

Jee­sus-lap­si,

tule luok­sem­me ja kos­ke­ta mei­tä Jou­lun ilol­la:

”Meil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja!”