JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15

Juttua muokattu:

14.8. 10:19
2020081410195120200816061500

Erää­nä elo­kuun yö­nä he­rä­sin sii­hen, et­tä valo vyö­ryi avoi­mes­ta par­vek­keen oves­ta vie­ree­ni. Kä­ve­lin par­vek­keel­le ih­met­te­le­mään lu­mou­tu­nee­na elo­kuun kuu­ta, jota olin jo odot­ta­nut. Oli ol­lut pil­vi­siä, sa­tei­sia öi­tä.

Raju tuu­li pöy­hen­te­li kuun­sil­lan pin­taa ja ka­hi­sut­te­li ran­ta­pui­den leh­tiä. Muu­ten oli ai­van ää­ne­tön­tä. Mi­kään ei häi­rin­nyt omaa aja­tus­ten len­toa. Tai­vaal­le oli jo syt­ty­nyt muu­ta­mia täh­tiä.

Ke­sän va­loi­sat il­lat ovat väis­ty­neet. Näis­tä elo­kuun hä­mär­ty­vis­tä il­lois­ta ja pi­me­ne­vis­tä öis­tä olen ai­na pi­tä­nyt. Elo­kuu kan­taa ke­sän tuo­rei­ta läm­pi­miä muis­to­ja. Sii­hen liit­tyy hai­keut­ta, ku­ten elä­mäs­sä kaik­keen, mis­tä jou­tuu luo­pu­maan. Hai­keu­teen kuu­luu kii­tol­li­suus sii­tä, mitä on saa­nut omis­taa, ja sii­tä, mitä vie­lä jää.

Mi­nul­la on pal­jon muis­to­ja mar­ja­ret­kis­tä, kuin­ka on vä­sy­nei­nä ja hi­ki­si­nä mut­ta on­nel­li­si­na pa­lat­tu ko­tiin. Sor­met ja suu mus­ti­kan­si­ni­si­nä, vat­tu­san­ko tuok­sua tul­vil­laan. Muis­tan, kuin­ka äi­ti vie­lä vii­mei­si­nä vuo­si­naan­kin hou­kut­te­li läh­te­mään kans­saan vaa­puk­kaan. Sitä äi­din ja isän käyt­tä­mää ni­meä en ole sit­ten vuo­siin kuul­lut­kaan.

Muis­tot kul­ke­vat myös nii­hin kaik­kiin vuo­siin, kun kou­lun ovet au­ke­ni­vat ke­sä­lo­man jäl­keen. Se en­sim­mäi­nen kou­lu­päi­vä, kun mi­nul­la oli vis­pi­puu­ron­pu­nai­nen pus­si­hi­hai­nen mek­ko ja pu­nai­nen ol­ka­lauk­ku, on jo kau­ka­na, ja sil­ti juu­ri täs­sä.

Kun nyt ajat­te­len, oli vain ly­hyt tuo­kio sii­hen vii­mei­seen kou­lu­päi­vään, kun is­tuin kou­lun ruo­ka­las­sa syö­mäs­sä kou­lun her­kul­li­sin­ta ka­la­ruo­kaa. Se kaik­ki ki­li­nä ja me­te­li ym­pä­ril­lä­ni, käy­tä­väl­lä kou­lun tuok­su, ne mo­net har­mil­li­set, haus­kat ja tus­kai­set­kin ko­ke­muk­set, ne kaik­ki vuo­si­kym­me­net siir­tyi­vät muis­toi­hi­ni.

Mo­nes­ti lap­se­na ja nuo­re­na ih­met­te­lin van­hem­pien ih­mis­ten ker­to­van, mi­ten pian vuo­si­kym­me­net ovat ku­lu­neet, mi­ten ly­hyt on ai­ka. Olen tul­lut nyt nii­hin päi­viin, et­ten yh­tään ih­met­te­le. Ih­mi­se­lä­mä on vain tuo­kio, jo­kai­sel­la ai­van oman­sa.

Näi­tä sii­nä par­vek­keel­la mie­tin. Kuun­sil­ta vä­rei­li, tuu­li ka­hi­si. Koko näky oli kuin hui­kai­se­van kau­nis­ta sa­tua. Sel­lais­ta, mi­hin lap­se­na oli help­po pui­kah­taa, juos­ta kuun­sil­lal­le pu­to­a­mat­ta, ja kuun­nel­la, mitä ve­den al­la ta­pah­tuu. Sil­ti nä­ky­mä oli ai­van to­del­li­nen, Luo­jan vii­saan kä­den luo­ma ja yhä­kin yl­lä­pi­tä­mä. Uni kar­ka­si.

Mie­lee­ni tu­lee taas Kus­ta­vi Lou­nas­hei­mon runo Elo­kuu.

Men­nyt­kö, men­nyt­kö kesä on,

val­kea vai­pu­nut var­jo­hon?

Syk­syn­kö täh­det on syt­ty­neet,

saa­nut soi­ma­han sä­ve­leet:

”Men­nyt, ah men­nyt kesä jo on!”

Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?

Sik­si­kö, sik­si­kö tum­men­tuu

il­lan var­jot ja vä­syy vaan

ih­mi­nen elä­män mur­hees­saan,

et­tä on eh­ti­nyt elo­kuu?

– –

tie­tä­en: Ker­ran mä kii­tän­kin,

ke­säs­tä, kai­kes­ta kii­tän­kin

Si­nua, Isä­ni ikui­nen,

il­taan kan­ta­ja ih­mi­sen

elä­män vai­heis­sa vä­sy­neen –

pyyh­ki­jä vii­mei­sen kyy­ne­leen!

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
3.3.2021

Vel­je­ni, pi­tä­kää pelk­kä­nä ilo­na nii­tä mo­nen­lai­sia ko­et­te­le­muk­sia, joi­hin jou­dut­te. Te­hän tie­dät­te, et­tä kun us­kon­ne sel­viy­tyy ko­e­tuk­ses­ta, tämä kas­vat­taa teis­sä kes­tä­vyyt­tä. Jaak. 1:2–3

Viikon kysymys