JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05

Juttua muokattu:

22.5. 08:37
2020052208372420200520060500

Elin lap­suut­ta­ni sii­hen ai­kaan, jol­loin oli ta­val­lis­ta, et­tä jo­kai­nen poti kaik­ki niin sa­no­tut las­ten­tau­dit. Ny­kyi­sin ne ovat maas­sam­me hy­vän ro­ko­tu­soh­jel­man vuok­si niin har­vi­nai­sia, et­tä niis­tä ihan uu­ti­soi­daan.

Olin pie­ni ala­kou­lu­lai­nen 1950-lu­vul­la, kun sai­ras­tuin tuh­ka­rok­koon. Pian kaik­ki nel­jä nuo­rem­paa si­sa­rus­ta­ni al­koi­vat oi­reh­tia. Van­hem­mat si­sa­re­ni ja vel­je­ni oli­vat jo tau­din sai­ras­ta­neet. Ihot­tu­ma ku­ti­si, kuu­me vei voi­mat, kor­viin pis­ti, oli ki­peä olo.

Meil­le saa­pui kun­nan­lää­kä­ri, suu­ri tum­ma mies. Mu­ka­naan hä­nel­lä oli pe­lot­ta­va lää­kä­rin­salk­ku, jon­ka avau­tu­mis­ta jän­nit­ty­nei­nä seu­ra­sim­me. Hän kat­soi kurk­kuun ja kor­viin, kuun­te­li ja tut­kai­li polt­ta­via ihot­tu­ma­paik­ko­ja. Ka­ma­riin le­vi­si ”lää­kä­rin haju”. Tut­ki­muk­sen lop­pu­tu­lok­se­na saim­me kor­va­tu­leh­duk­siin pe­ni­sil­lii­niä. Se oli sii­hen ai­kaan val­kois­ta pis­tä­vän ma­kuis­ta jau­hoa, jota äi­ti an­nos­te­li tar­kas­ti ruo­ka­lu­sik­kaan se­koi­tet­tuun so­ke­riin. Piti äk­kiä nie­lais­ta puu­ron kans­sa ja juo­da vet­tä pääl­le.

Voi sitä tou­hua ja me­te­liä, kun sit­ten kuu­me las­ki ja voi­mat al­koi­vat pa­lau­tua. Oli tal­vi, jo­ten ei heti voi­tu ul­koil­la. Pie­nes­sä ka­ma­ris­sa oli kak­si ker­ros­sän­kyä, pin­na­sän­ky ja äi­din ja isän ka­pea sän­ky, ik­ku­nan edes­sä joku ma­ta­la kaap­pi. Sii­nä ra­ken­nel­tiin leik­ke­jä yk­sin­ker­tai­sil­la le­luil­lam­me ja ma­jo­ja vuo­de­vaat­teis­ta. Ik­ku­nas­sa piti ol­la pak­su ver­ho, kun valo niin ko­vas­ti sil­miä aris­ti. Muu­ta­mien viik­ko­jen ku­lut­tua al­koi ruo­ka mais­tua. Pääs­tiin lu­mi­leik­kei­hin.

Vuon­na 1957 olim­me su­vi­seu­rois­sa Kuo­pi­os­sa. Meil­lä oli yk­si­tyis­ma­joi­tus niin lä­hel­lä seu­ra­kent­tää, et­tä ik­ku­nas­ta näim­me seu­ra­tel­tan ja ken­täl­le me­ne­vän au­to­lii­ken­teen. Oli hy­vin sa­teis­ta, vain vä­hän olim­me seu­ra­ken­täl­lä. Es­tee­nä oli myös kova ys­kä, joka al­koi mei­tä lap­sia vai­va­ta. Jo en­nen seu­ro­jen päät­ty­mis­tä läh­dim­me ko­tiin.

Äi­ti sa­noi, et­tä jos mei­dän lap­sil­la ei ole nyt hin­ku­ys­kä, sitä ei ole ole­mas­sa­kaan. Ko­tiin tul­tua äi­ti ot­ti mu­kaan­sa yh­den lap­sis­ta ”mal­lik­si” ja läh­ti lää­kä­riin. Sil­loin käy­tiin täl­lai­ses­sa ta­pauk­ses­sa kau­pun­gin tu­ber­ku­loo­si­toi­mis­tos­sa, jos­sa oli sen alan lää­kä­ri.

Hin­ku­ys­käk­si­hän ko­ke­nut lää­kä­ri sen tun­nis­ti. On muu­ten tau­dil­la hy­vin ku­vaa­va nimi. Luu­len, et­tä hin­ku­ys­kää ei­vät mo­net­kaan tä­män päi­vän lää­kä­rit tun­nis­tai­si.

Mei­dät mää­rät­tiin mo­nek­si vii­kok­si eris­tyk­seen. Ei saa­tu ol­la yh­des­sä naa­pu­rin las­ten ei­kä kei­den­kään vie­rai­den kans­sa. Sa­tei­nen sää on­nek­si muut­tui. Muis­tan, et­tä au­rin­ko näyt­täy­tyi. Ul­ko­na olim­me sit­ten kun jak­soim­me. Pi­hal­tam­me kuu­lui var­si­nai­nen hin­ku­mis­kon­sert­ti.

Al­ku­vai­hees­sa ys­ki­mi­nen ot­ti voi­mil­le, oi­kein rin­taan pis­ti. Ys­kän­lää­ket­tä, lie­nee ol­lut sitä ka­jaa­ni­lais­ta ”Uo­tin ys­kän­lää­ket­tä”, saim­me hel­po­tuk­sek­si.

Viik­ko­jen ku­lut­tua mars­sim­me ri­vis­sä keuh­ko­jen rönt­gen­ku­vauk­seen. En var­maan ol­lut en­nen näh­nyt­kään sel­lais­ta ku­vaa­vaa ko­net­ta. Mu­ka­val­ta tun­tui, kun lää­kä­ri sa­noi kai­ken ole­van hy­vin ja lu­pa­si mei­dän pa­la­ta nor­maa­liin elä­mään.

Vuon­na 1972 kä­vin vie­ras­tun­nil­la kat­so­mas­sa ys­tä­vi­ä­ni, kah­ta sis­kos­ta, jot­ka oli­vat saa­neet sal­mo­nel­la­tar­tun­nan ja jou­tui­vat aluk­si ole­maan sai­raa­las­sa eris­tyk­ses­sä. Kun hei­dän voin­tin­sa pa­ra­ni, hei­tä sai ta­va­ta ul­ko­na.

Aili Pasanen


Päi­vit­täin pyö­räi­lin sai­raa­laan, kun sis­ko­ni oli myös siel­lä po­ti­laa­na, ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa ole­val­la osas­tol­la. Vie­tim­me var­sin haus­ko­ja il­ta­päi­vä­tuo­ki­oi­ta sai­raa­lan sei­nus­tal­la. Mi­nul­la oli mu­ka­na ter­mos­pul­los­sa kah­via ja jo­tain hy­vää kah­vi­lei­pää.

Pa­ras ku­vaus näis­tä päi­vis­tä on sis­ko­ni ys­tä­vil­leen kir­joit­ta­mas­sa ru­nos­sa Yl­hääl­tä kä­sin:


On nei­toa kak­si kuin mar­jaa, il­man pel­toa, il­man kar­jaa,

il­man työ­tä ja il­man huol­ta

kun kat­so­taan vain yh­tä puol­ta.

– Päi­vän var­jo siir­tyy, ku­vat kan­kaal­le piir­tyy.

Oli­si työ­tä ja palk­ka ja ra­haa, ei­vät ole teh­neet kel­le­kään pa­haa.

Jou­tui­vat he sil­ti ris­ti­kon taa, on lä­hel­lä maa.

– Päi­vän var­jo siir­tyy, ku­vat kan­kaal­le piir­tyy.

Edes­sä sai­raa­lan mäki, lä­hel­lä Luo­jan luon­to.

Enää ei ku­kah­da käki, on ke­säl­le vaih­tu­nut muo­to.

– Päi­vän var­jo siir­tyy, ku­vat kan­kaal­le piir­tyy.

Her­kut, kah­vit­kin mais­tu­vat kan­ka­hal­la,

sai­raa­lan mä­el­lä, tien par­ta­hal­la.

Seu­ras­sa suu­ren ys­tä­vä­pii­rin, kes­kel­le voi­sim­me pys­tyt­tää vii­rin.

Koh­ta jo koit­ta­vi va­paus suu­ri, mur­tui kai­kil­ta eris­tys­muu­ri.

– Päi­vän var­jo siir­tyy, ku­vat kan­kaal­le piir­tyy.

Aili Pasanen


Tä­män­kin ke­vään ko­ro­na­ka­ran­tee­nin jäl­keen pää­sem­me jo­nain tu­le­va­na päi­vä­nä va­pau­teen. Kat­som­me ute­li­ai­na ym­pä­ril­lem­me kuin kar­hu pen­tui­neen tal­viu­nil­ta he­rä­tes­sä. Tai kir­maam­me iloi­si­na kuin va­si­kat pääs­tes­sään ke­sä­lai­tu­mil­le pois tal­vi­na­ve­tan pi­mey­des­tä.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.