JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05

Juttua muokattu:

22.4. 10:49
2021042210493220210429070500

Anne Lindfors

Anne Lindfors

Oli il­ta. Pie­net is­tui­vat leik­ki­mäs­sä le­goil­la. Mie­he­ni val­mis­tau­tui töi­hin­läh­töön, kier­si vie­lä lap­sen luo­ta lap­sen luok­se ja siu­na­si evan­ke­liu­mil­la. Kävi mi­nun­kin luo­na­ni, ru­tis­tim­me ja siu­na­sim­me toi­si­am­me. Yh­täk­kiä, mie­he­ni jo ol­les­sa läh­dös­sä, pie­nin ha­vah­tui lei­keis­tään ja huu­dah­ti: ”Ik­kä! Tää et tiu­nan­nu mua!” Mie­he­ni se­lit­ti, et­tä kyl­lä hän kävi an­ta­mas­sa an­teek­si. Pie­ni ei ol­lut kui­ten­kaan lei­keil­tään sitä eh­ti­nyt ta­ju­ta. Edel­leen hän sa­noi: ”Et var­mat­ti tiu­nan­nu!”

Kii­re unoh­tui. Mie­he­ni pa­la­si ta­kai­sin ja kier­si hel­läs­ti kä­det pie­nim­mäi­sen ym­pä­ril­le. Hän siu­na­si kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Tyt­tö nos­ti omaa kät­tään isän­sä pos­kel­le ja tuu­ma­si le­vol­li­sin mie­lin: ”Ik­käl­le Jee­tut vie­ret­tä!”

Mie­li läm­pi­mä­nä ajat­te­len tuo­ta het­keä. Mi­ten tär­ke­ää on­kaan an­teek­si­an­ta­mus. Sii­nä het­kes­sä saa tun­tea, et­tä Jee­sus it­se on sii­nä lä­hel­lä, siu­naa­mas­sa ja kan­ta­mas­sa.

Mil­lai­sia muis­to­ja si­nul­la on an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta? Olen saa­nut it­se ko­kea evan­ke­liu­min voi­ma­na, jo­hon on voi­nut tur­va­ta ai­van kai­kes­sa. Vai­kei­na het­ki­nä on tun­tu­nut loh­dul­li­sel­ta, kun joku on siu­nan­nut syn­tien li­säk­si mur­heet­kin an­teek­si. On ol­lut iha­na aja­tel­la, et­tä sii­hen­kin meil­lä on oi­keus. On lupa lait­taa pois kaik­ki se, mikä te­kee elä­män ras­kaak­si. Mur­hei­den­kaan pai­noa ei tar­vit­se it­se kan­taa.

Yh­te­nä il­ta­na ih­met­te­lin mie­he­ni kans­sa sitä, mi­ten hy­vin meil­lä oi­ke­as­taan on asi­at. On riit­tä­nyt rak­kaut­ta. Sii­nä pu­hel­les­sa kum­pi­kin koki, et­tä toi­nen on ol­lut se, joka on jou­tu­nut an­ta­maan enem­män an­teek­si, enem­män kan­ta­nut. Sii­nä kat­soim­me toi­si­am­me ja yh­tä ai­kaa nau­rat­ti ja it­ket­ti. Tun­tui tur­val­li­sel­ta. Kaik­ki äkäi­lyt ja vai­ke­at het­ket oli saa­tu an­teek­si. Niis­tä het­kis­tä oli jää­nyt mie­leen se läm­pö ja kiin­ty­mys, joka an­teek­si­an­ta­mi­sen ja -us­ko­mi­sen het­kel­lä syn­tyy. Se kii­tol­li­suus.

18 vuot­ta sit­ten häis­säm­me lau­let­tiin virt­tä 389. Tuos­sa lau­lus­sa ke­hoi­te­taan jät­tä­mään koko elä­mä Ju­ma­lan hal­tuun. Vir­ren sa­nat muis­tut­ta­vat Ju­ma­lan rak­kau­des­ta ja ha­lus­ta kan­taa. Ju­ma­lan kä­sit­tä­mä­tön rak­kaus on ol­lut läs­nä mei­dän­kin avi­o­lii­tos­sa. Se on nä­ky­nyt an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa, mo­nis­sa ar­jen pie­nis­sä ja suu­ris­sa ih­meis­sä, koko elä­mäs­sä. Us­kon, et­tä sen va­ras­sa on ih­mi­sen sy­vin on­ni.

Sitä ru­koi­len, et­tä Tai­vaan Isä siu­nai­si tu­le­vat­kin päi­vät ja an­tai­si yh­tei­sen elä­män jat­kua riit­tä­vän on­nel­li­se­na. An­tai­si sel­lai­set vai­heet, et­tä koko per­heem­me säi­lyi­si us­ko­mas­sa. Säi­lyi­si ai­na Jee­sus vie­res­sä.

Sitä toi­von si­nul­le­kin. Et­tä sai­sit ko­kea, et­tä Ju­ma­lan rak­kaus ja voi­ma on suu­rem­pi kuin yk­si­kään elä­män mur­he. Et­tä sai­sit upot­taa syn­nit ja kiu­sauk­set an­teek­si­an­ta­muk­sen su­loi­seen vir­taan ja us­koa, et­tä ne to­del­la on an­teek­si­an­net­tu. Tai­vaas­sa as­ti.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys