JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tek­niik­ka pet­ti, mut­ta Ju­ma­la ei

3.9.2019 6.06

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190903060600

Tui­jo­tan nu­me­roi­ta. Nol­la pro­sent­tia tie­to­ko­neen päi­vi­tyk­ses­tä teh­ty­nä. Sama luku pit­kän odo­tuk­sen jäl­keen. Ve­dän sy­vään hen­keä. Mik­si ih­mees­sä va­lit­sin päi­vi­tyk­sen? Mik­si en ar­van­nut, mi­ten täs­sä kä­vi­si?

Kat­son etei­seen, joka täyt­tyy ih­mi­sis­tä. Hä­li­se­viä nuo­ria, täyn­nä ilois­ta odo­tus­ta. Lei­ri­päi­vä on al­ka­mas­sa ja tie­to­ko­ne, jota tar­vit­sen pa­nee­li­kes­kus­te­lus­sa ja lau­lu­jen hei­jas­ta­mi­ses­sa, ju­mit­taa päi­vi­tyk­sen ta­kia. Mi­ten sai­sin hom­man toi­mi­maan?

Kii­rees­ti alam­me vi­ri­tel­lä va­ra­ko­net­ta val­miik­si. Sii­tä puut­tuu lau­lu­kir­ja­so­vel­lus, mut­ta ku­vien näyt­tä­mi­seen se­kin kel­pai­si.

Kun sa­liin al­kaa vir­ra­ta vä­keä, jän­ni­tys ki­hel­möi vat­sas­sa as­ti. Kun­pa mi­kään ei enää pet­täi­si. Kun­pa löy­täi­sin riit­tä­vät sa­nat ja nuo­ret­kin us­kal­tai­si­vat pu­hua.

En­nen aloi­tus­ta on vie­lä pak­ko käy­dä mie­he­ni pu­heil­la. Tar­vit­sen evan­ke­liu­mia, tu­kea, sitä tun­net­ta, et­tä toi­nen kan­taa ru­kouk­sis­sa.

Sit­ten kaik­ki al­kaa. Nuor­ten lau­lu vir­taa suo­raan si­sim­pään. Ei Isä jätä las­taan, vaan aut­taa, vah­vis­taa.

Kun alan pu­hel­la raa­mat­tu­tuo­ki­on ai­hees­ta, tu­lee hil­jais­ta. Nuo­ret kat­so­vat koh­ti, osa ute­li­ai­na, osa kan­nus­ta­en, odot­ta­en. Ja äk­kiä mi­nun on hel­pom­pi hen­git­tää. Olem­me sa­mal­la po­lul­la, kul­jem­me yh­teis­tä pää­mää­rää koh­ti. Jos­kus on­tu­en ja hor­jah­del­len, vä­lil­lä ke­vein as­ke­lin.

Edes­sä is­tuu vii­si nuor­ta, joi­den kans­sa kes­kus­te­len ai­hees­ta. Poh­dim­me us­ko­vai­sen ys­tä­vän mer­ki­tys­tä. Mie­tim­me yk­si­näi­syyt­tä ja sitä, mi­ten ki­pe­äs­ti voi­vat sa­tut­taa ar­vos­te­lut ja vä­hät­te­lyt, jot­ka tu­le­vat lä­hel­tä.

Poh­dim­me kol­men mie­hen tun­nel­mia, kun hei­tä kul­je­tet­tiin tu­li­seen pät­siin. Nuo­ret to­te­a­vat, mi­ten pal­jon hel­pom­paa on teh­dä oi­kea va­lin­ta, kun ei tar­vit­se teh­dä sitä yk­sin. On hel­pom­paa, kun on lä­hel­lä ys­tä­vä, jon­ka kans­sa voi kes­kus­tel­la ja tar­vit­ta­es­sa siu­na­ta evan­ke­liu­mil­la puo­lin ja toi­sin.

Muis­te­lem­me myös Get­se­ma­nen het­kiä. Jee­sus­ta, joka tar­vit­si ys­tä­viä lä­hel­leen. Ys­tä­viä, jot­ka ei­vät ym­mär­tä­neet, mis­tä oli kyse, vaan nu­kah­ti­vat. Jee­sus­ta, joka kuo­le­man tus­kas­saan sai loh­dun ja vah­vis­tuk­sen suo­raan tai­vaas­ta.

Kun kuun­te­len nuor­ten ai­to­ja poh­din­to­ja, jän­ni­tys haih­tuu. On vain syvä kii­tol­li­suus sii­tä, mil­lai­sia nämä nuo­ret ovat. Nämä nuo­ret, jot­ka pu­hu­vat elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta. Ja nuo, jot­ka pen­keis­sä kuun­te­le­vat häi­rit­se­mät­tä, hil­jai­si­na ja kan­nus­ta­en.

Mo­net ker­rat olen raa­mat­tu­luok­kaa ve­tä­es­sä ih­me­tel­lyt sa­maa. Yhä uu­del­leen olen saa­nut voi­man näis­tä nuo­ris­ta, hei­dän ai­tou­des­taan. Sii­tä, mi­ten sy­dä­mes­tään he us­ko­vat. He ei­vät lä­hes­kään ai­na tie­dä vas­tauk­sia. Ei­vät ai­na ym­mär­rä, mik­si jo­kin asia on niin kuin on. Sil­ti he ha­lu­a­vat us­koa.

Lei­ri­päi­vän kaar­tu­es­sa lop­pua koh­ti, mo­nien sket­sien ja leik­kien jäl­keen, lau­lam­me toi­ve­lau­lu­ja. Le­vol­li­sin mie­lin jään kuun­te­le­maan, mi­ten luot­ta­vai­si­na nuo­ret lau­la­vat: Oi Her­ra, tur­vii­si kas­vaa kai­puu, ar­mol­la suo­jaat­han siu­na­ten.

Kii­tol­li­se­na ajat­te­len Tai­vaan Isän rak­kaut­ta, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan suo­jaa. Sitä, et­tä juu­ri nyt saan ol­la täs­sä, Ju­ma­lan rak­kau­den ym­pä­röi­mä­nä. Saan ko­kea, et­tä olen sii­nä, mis­sä on mi­nun paik­ka­ni. Tämä teh­tä­vä an­net­tiin mi­nul­le sik­si, et­tä py­syi­sin us­ko­mas­sa.

Ei hait­taa, vaik­ka tek­niik­ka tai oma osaa­mi­nen pet­tää. On ole­mas­sa yk­si, joka sei­soo ta­kuu­mie­he­nä. Tai­vaan Isä huo­leh­tii sii­tä, et­tä loh­tua tar­vit­se­va saa osan­sa. Evan­ke­liu­min sa­nois­sa riit­tää va­loa ja voi­ma­va­raa jo­kai­sel­le.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys