JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Si­sim­pään tul­vii valo

9.4.2019 6.56

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190409065600

Poi­ka tö­mis­te­lee ul­ko-oves­ta si­sään. ”äi­ti, tuu äk­kiä! Nyt ne on tääl­lä!” Vil­kai­sen kes­ken jää­nyt­tä tis­ki­rum­baa ja pie­nim­mäi­sen sot­kuis­ta ruo­ka­paik­kaa, sit­ten uu­des­taan kou­lu­lai­sen kas­vo­ja. ”Ekat mer­kit ke­vääs­tä”, poi­ka tar­ken­taa. ”Jout­se­net!”

Sii­hen jää­vät tis­ki­rät­ti ja sot­kut. Kun eh­din te­ras­sil­le, kuu­len en­sim­mäi­set tö­räyk­set. Kau­ka­na jär­ven ylä­puo­lel­la len­tä­vät val­koi­set lin­nut, ul­jaat ja niin ter­ve­tul­leet.

Joka vuo­si ke­vään tulo tun­tuu ih­meel­li­sel­tä. Aa­mu­jen kir­kas­tu­mi­nen he­rät­tää kaik­ki ais­tit. Mie­li­kin on äk­kiä kirk­kaam­pi, va­loi­sam­pi. Tun­tuu, et­tä kaik­ki iha­na on juu­ri al­ka­mas­sa. Te­kee mie­li seis­tä ul­ko­na, nos­taa kas­vot koh­ti va­loa ja hen­git­tää si­sään iloa ja läm­pöä.

Aja­tuk­siin vir­taa­vat ke­vät­pu­ro­jen so­li­nat, kroo­kus­ten ja les­ken­leh­tien esiin­mars­sit, pian he­rää­vät ome­na­pui­den val­ke­at ku­kat. Peip­po­set li­ver­tä­vät kuu­lu­mi­si­aan ja väs­tä­räk­kien pyrs­töt keik­ku­vat. Muu­ra­hais­pe­sis­sä al­kaa ku­hi­na, en­sim­mäi­set lep­pä­ker­tut kii­ku­te­taan näh­tä­väk­si ja ojan­reu­nal­la seu­ra­taan nui­ja­päi­den ke­hit­ty­mis­tä hyp­pi­vik­si sam­ma­koik­si.

Au­rin­gon läm­mös­sä he­rää­vät myös mo­net ke­säi­set muis­tot. Vuo­sia sit­ten yk­si lap­sis­tam­me ker­toi sil­mät suu­ri­na: "äi­ti, mää näin ha­ra­kan­kel­lon tai kis­san­kel­lon. Ihan oi­kees­ti. Se oli si­ni­nen!" Var­muu­den vuok­si, et­tei äi­ti suot­ta epäi­li­si, tuo ne­li­vuo­ti­as li­sä­si: "Sii­tä kuu­lu tik-tak-tik-tak…"

Vii­si­vuo­ti­aa­na tuo sama poi­ka py­säh­tyi ojan­pien­ta­reel­le tut­ki­maan kuk­kia ja huu­si äi­ti­ä­kin nii­tä ihas­te­le­maan. Ja kun en heti men­nyt ih­met­te­le­mään koi­ran­put­kien kau­neut­ta, poi­ka va­kuut­te­li, et­tä kan­nat­taa. ”Näi­tä ei oo täs­sä maa­il­mas­sa mel­kein yh­tään!”

Va­lon li­sään­ty­mi­nen tuo mu­ka­naan myös aja­tuk­set lä­hes­ty­vis­tä su­vi­seu­rois­ta. Hil­jai­nen kai­paus sy­ve­nee, muun­tuu suun­ni­tel­mik­si. Ale­taan tut­kia kart­to­ja, miet­tiä, mis­sä py­säh­del­lään su­vi­seu­ra­mat­kal­la. Mitä tar­vi­taan mu­kaan? Ja sa­mal­la tut­tu ru­kous hii­pii mie­leen. Kun­pa kaik­ki su­jui­si hy­vin. Kun­pa tä­nä­kin ke­sä­nä sin­ne pääs­täi­siin, val­koi­sen tel­tan hu­mi­naan, pen­kil­le lau­la­maan.

Ai­van kuin läm­pi­mä­nä ke­vät­päi­vä­nä, te­kee su­vi­seu­rois­sa­kin mie­li nos­taa kas­vot koh­ti va­loa. Te­kee mie­li hen­git­tää si­sään iloa ja läm­pöä. As­ke­leet suun­tau­tu­vat seu­ra­ken­täl­le, isoon­telt­taan. Sin­ne, mis­tä kan­tau­tuu tur­val­li­nen ja loh­dul­li­nen evan­ke­liu­mi. Ar­mon au­rin­ko.

Sa­maa saa ihas­tel­la lä­hes­ty­väs­sä pää­si­äi­ses­sä. Pi­meys jää taak­se, maa­il­maan tul­vii valo. Ju­ma­lan poi­ka on voit­ta­nut kuo­le­man. On­nel­lis­ta on kat­sel­la elä­mää tuos­sa va­los­sa.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys