JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Su­mun kes­kel­lä

8.8.2019 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190808064600

Olet­ko jos­kus jou­tu­nut ti­he­än su­mun kes­kel­le? Sumu on peit­tä­nyt mai­se­maa, ja olet jou­tu­nut tä­hyi­le­mään maa­merk­ke­jä, jot­ta löy­täi­sit oi­ke­an suun­nan. Mitä olet miet­ti­nyt sil­loin?

Kii­pe­sin tänä ke­sä­nä kou­lu­lais­tem­me kans­sa Saa­na­tun­tu­ril­le. Jo läh­ties­sä kat­se­lim­me, et­tä tun­tu­rin huip­pu oli täy­sin pak­sun su­mu­pil­ven kät­köis­sä. Pää­tim­me sil­ti läh­teä.

Mitä kor­ke­am­mal­le nou­sim­me, sitä kyl­mem­mäk­si kävi tuu­li. Ve­dim­me hup­pu­ja ja kau­luk­sia ylem­mäk­si, kun pus­kim­me eteen­päin. Kun py­säh­dyim­me pi­tä­mään eväs­tau­koa, et­sim­me pai­kan, jos­sa ko­ho­a­va kal­lio tar­jo­si het­kek­si suo­jaa hyi­sel­tä tuu­lel­ta.

Yl­hääl­lä tun­tu­ril­la sumu las­keu­tui niin ti­he­äs­ti ym­pä­ril­lem­me, et­tä jou­duim­me vä­lil­lä var­mis­te­le­maan, et­tä kaik­ki ovat tal­les­sa ja seu­raa­va reit­ti­merk­ki nä­ky­vis­sä. Jos­kus po­ru­kan en­sim­mäi­nen läh­ti kul­ke­maan kal­li­o­ta eteen­päin lii­an reip­paas­ti ja il­man pe­räs­sä­kul­ke­van tark­kuut­ta oli­sim­me saat­ta­neet kul­kea koko jou­kol­la vää­rään suun­taan.

Tun­tu­rin la­el­la jäin mo­nes­ti kat­se­le­maan, mi­ten van­him­mat lap­sem­me aut­toi­vat pie­nem­piä. Kun seit­sen­vuo­ti­as kom­pas­tui vä­sy­nee­nä ja louk­ka­si pol­ven­sa, isom­pi tar­jo­si kät­tään, hoi­va­si ja aut­toi eteen­päin. Kun ky­se­lin, vie­lä­kö sat­tuu pol­veen, tyt­tö se­lit­ti: ”Ei enää, kun saa pi­tää kä­des­tä kiin­ni.”

Vaik­ka kii­pe­ä­mi­nen tuu­len tui­ver­ruk­ses­sa oli vä­lil­lä rank­kaa­kin, ko­ko­nai­suu­des­saan reis­su oli hie­no. Vä­lil­lä iloa toi­vat la­pin­vuo­kot ja muut ku­kat, vä­lil­lä teh­tiin ja­lan­jäl­kiä lu­mi­han­keen. Myös hui­pul­le ra­ken­ne­tut ki­vi­la­by­rin­tit kieh­toi­vat ja hou­kut­te­li­vat leik­kei­hin.

Pa­luu tun­tu­ril­ta alas oli huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa kuin sin­ne nou­su. Pa­hin sumu al­koi häl­ven­tyä, ei­kä tuu­li ol­lut enää niin voi­ma­kas. Oli mu­ka­va viet­tää eväs­tau­koa rin­teel­lä ja kat­sel­la hui­kai­se­vaa mai­se­maa, jär­ven ja tun­tu­rien kau­neut­ta.

Mie­he­ni oli jää­nyt leik­kaus­toi­pi­laa­na pien­ten kans­sa vau­nul­le. Mu­ka­vaa oli lä­het­tää ku­va­tun­nel­mia ret­ken var­rel­ta ja tie­tää, et­tä le­väh­dys­pai­kal­la elet­tiin tun­nel­mas­sa mu­ka­na. Mo­neen ker­taan ajat­te­lin läm­möl­lä puo­li­so­a­ni, joka oli läh­ties­säm­me lai­nan­nut neu­le­pai­to­jaan li­sä­läm­mök­si mu­kaan. Yli­mää­räi­set vaat­teet läm­mit­ti­vät mat­kal­la ja toi­vat tun­teen sii­tä, et­tä tä­mä­kin ret­ki teh­tiin jol­lain ta­sol­la yh­des­sä.

Kun lop­pu­ke­säs­tä kuu­lin, et­tä eräs lä­hei­se­ni on luo­pu­nut us­kos­ta, reis­sun ko­ke­muk­set nou­si­vat taas mie­lee­ni. Jäin ajat­te­le­maan su­mua ja ek­sy­mi­sen tun­net­ta. Sitä, mi­ten tär­ke­ää on py­syä yh­des­sä, tar­jo­ta kät­tä ja apua. Mi­ten tär­ke­ää on huo­leh­tia sii­tä, et­tä suun­ta on oi­kea. Ja et­tä jos huo­maa jon­kun me­ne­vän vaa­ral­li­sel­le rei­til­le, lii­an lä­hel­le reu­naa, va­roit­taa sii­tä. Kut­suu ta­kai­sin.

Us­kon asi­ois­sa ei voi teh­dä va­lin­taa toi­sen ih­mi­sen puo­les­ta, mut­ta voi ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si. Avai­si nä­kö­a­lo­ja ja pois­tai­si su­mun.

Sitä ru­koi­len, et­tä sinä, joka olet luo­pu­nut lap­se­nus­kos­ta, ha­lu­ai­sit ja voi­sit vie­lä jos­kus tul­la ta­kai­sin. Et­tä tur­val­li­sen Isän rak­kaus kut­sui­si si­nua. Toi­von, et­tä sai­sit vie­lä näh­dä kirk­kaa­na sen mää­rän­pään, jota koh­den en­nen kul­jit.

Täl­lä po­lul­la olen saa­nut ko­kea on­nea ja luot­ta­mus­ta, Ju­ma­lan suur­ta siu­naus­ta. Sik­si toi­voi­sin sitä sa­maa si­nul­le­kin.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys