JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jou­lu­kir­je si­nul­le

14.12.2021 6.00

Juttua muokattu:

13.12. 15:40
2021121315402620211214060000

Ai­li Pa­sa­nen

… Sen jäl­keen olen kir­joit­ta­nut muu­ta­mia ha­ku­pa­pe­rei­ta. Lii­an har­voin ny­kyi­sin kir­joi­tan ja saan kir­jei­tä. Moni ilah­tui­si, kun oi­kea kir­je tup­sah­tai­si pos­ti­laa­tik­koon. No­pe­aa­han se on, tämä ny­kyi­nen vies­tien lä­het­tä­mi­nen, mut­ta ai­van eri­lai­nen ilo on saa­da kir­je pa­pe­ri­se­na, il­man tek­niik­kaa. Lu­kea se mo­neen ker­taan, var­sin­kin kä­sin­kir­joi­tet­tu­na.


Täl­lais­ta jul­kis­ta kir­jet­tä en ol­lut kos­kaan kir­joit­ta­nut, kun aloi­tin tä­män teh­tä­vän, kyl­lä­kin mo­nia ilol­la lu­ke­nut. Olin ihail­lut niis­sä ker­rot­tu­ja mo­nen­lai­sia ko­ke­muk­sia ja kie­len rik­kaut­ta.

Kun si­nul­le aloin kir­joit­taa, en oi­kein tien­nyt, mi­ten kir­joi­tan, ke­nel­le kir­joi­tan, mitä kir­joi­tan. Ai­hei­ta mi­nul­la kyl­lä oli ai­van tul­vi­mal­la. Mie­tin, kuka sinä olet: olet­ko nuo­ri, elä­män­pol­ku­a­si et­si­vä, olet­ko ar­jes­sa uu­pu­nut ja per­hees­tä­si iloit­se­va vai olet­ko yk­sin elä­vä, vaih­te­lua ja lä­hei­syyt­tä kai­paa­va?

En aja­tel­lut kir­joit­ta­es­sa­ni saa­va­ni vas­taus­ta kir­jei­sii­ni, ”tyk­käyk­sien ja peu­ku­tuk­sien maa­il­ma” oli mi­nul­le vie­ras. Tänä ai­ka­na olen sii­hen­kin tu­tus­tu­nut. Olen tun­te­nut, et­tä olet lu­ke­nut kir­jei­tä­ni. Joku on niin ker­to­nut. Ne pa­laut­teet ovat mi­nua to­del­la ilah­dut­ta­neet. Kii­tos.

Nyt tä­nään voin ker­toa, et­tä elä­mä­ni on yh­tä ”tyl­sää” kuin en­sim­mäi­ses­sä kir­jees­sä­ni ker­roin, mut­ta tyl­syy­des­sään hy­vin ri­kas­ta ja vi­vah­tei­kas­ta. Näi­hin kol­meen no­pe­as­ti kii­tä­nee­seen vuo­teen mah­tuu pal­jon en­nal­ta ar­vaa­ma­ton­ta omas­sa, lä­heis­te­ni ja kaik­kien ih­mis­ten elä­mäs­sä.


Juu­ri nyt tun­nen voi­mak­kaa­na jou­lun lä­hei­syy­den ja it­se­näi­syys­päi­vän sy­vän juh­lal­li­suu­den ja kii­tol­li­suu­den. Huo­maan, et­ten ole jou­lu­muis­tois­ta­kaan näi­hin kir­jei­sii­ni kir­joi­tel­lut, vaik­ka jou­lu on mi­nul­le to­del­la ra­kas juh­la. Se koos­tuu lu­ke­mat­to­mis­ta muis­to­jen sir­pa­leis­ta lap­suu­des­ta as­ti, kun pie­nes­sä ko­dis­sam­me oli oi­kea jou­lu­kuu­si ja sii­nä oi­ke­at kynt­ti­lät. Va­nu­pal­lot hei­lah­te­li­vat hil­jal­leen ik­ku­nois­sa.

Muu­ta­mi­na jou­lui­na meil­lä oli vie­raa­na ra­kas iä­käs avi­o­pa­ri, Sai­ra­sen täti ja setä. Ker­ran sain tä­dil­tä jou­lu­lah­jak­si vaa­le­an­si­ni­sen silk­ki­sen ne­nä­lii­nan, jos­sa oli pie­niä kuk­kia kul­mas­sa. Se oli tuo­tu Ame­ri­kas­ta, sik­si­kö­hän se oli niin hy­väi­le­vän peh­meä. Mo­nes­ti olen ih­me­tel­lyt, mi­ten tila riit­ti sii­hen, et­tä pyö­rim­me kuu­sen ym­pä­ril­lä tä­din ja se­dän kans­sa. He kuu­lui­vat lap­suu­te­ni rak­kai­siin ys­tä­viin. Jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus ra­di­os­ta vie vie­lä­kin mi­nut ko­din jou­luun. Kynt­ti­lät oli ai­na sy­ty­tet­ty en­nen sitä, kah­vin tuok­su oli eri­tyi­sen her­kul­li­nen.

Mie­les­sä­ni on äi­din vii­mei­nen it­se­näi­syys­päi­vä, jona hän ei enää läh­te­nyt hau­taus­maal­le sy­tyt­tä­mään kynt­ti­lää. Isä oli muu­ta­maa kuu­kaut­ta ai­kai­sem­min hau­dat­tu. Äi­ti­kin sa­noi sin­ne koh­ta pää­se­vän­sä. Hil­jai­nen jou­lun odo­tus, joka oli enem­män­kin äi­din läh­dön odo­tus­ta, on muis­tois­sa, taus­tal­la lem­peä jou­lui­nen mu­siik­ki ja kynt­ti­löi­den hämy. Sit­ten aa­to­naat­toil­lan myö­häi­nen het­ki, kun saa­toim­me äi­din ar­kun kap­pe­liin odot­ta­maan siu­naus­ta. Lau­loim­me äi­din ym­pä­ril­lä En­ke­li tai­vaan. Tun­sim­me voi­mak­kaas­ti kii­tok­sen ”Nyt Ju­ma­lal­le kun­nia”.


Toi­von, lu­ki­ja­ni, si­nul­le ja per­heel­le­si va­loi­sia jou­lu­muis­to­ja elä­mä­si var­rel­le. En toi­vo yl­tä­kyl­läi­syyt­tä, vain riit­tä­vän toi­meen­tu­lon. En­kä toi­vot­te­le kor­kei­ta ase­mia, vaan tyy­ty­mis­tä omiin lah­joi­hin, so­pua ja lä­heis­ten ym­mär­tä­mis­tä.

Mitä olen kir­jeis­sä­ni ha­lun­nut sa­noa? Olen ha­lun­nut ker­toa elä­mäs­tä­ni so­pi­van sii­vun, sen, mitä olen mie­les­sä­ni tun­te­nut. Jos­pa oli­sin saa­nut il­mais­tuk­si sen, et­tä tar­vit­sem­me toi­si­am­me ja ar­jes­ta­kin löy­tyy ilon läh­tei­tä. Jos­pa kir­jeis­sä­ni oli­si ol­lut loh­dun sana sitä kai­paa­val­le, uu­den päi­vän toi­voa ah­dis­tuk­seen. Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, mi­ten vai­ke­aa on jos­kus luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Se tuo sil­ti tur­val­li­sen olon ja siu­nauk­sen elä­mään. Sy­dä­men us­ko kan­taa ja vie tai­vaan ko­tiin as­ti.

Tämä on vii­mei­nen kir­jee­ni si­nul­le. Toi­set saa­vat jat­kaa, minä jat­kan kir­jei­den lu­ki­ja­na. Toi­vo­tan ko­tii­si jou­lun rie­mua, sy­dä­men hil­jais­ta iloa ja rau­haa.

”Jo, jou­lun­rau­ha, saa­vu, jää, luo toi­von läm­min sää” (VK 31:3).

Rak­kain ter­vei­sin Ai­li Pa­sa­nen

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Mis­tä olet ko­toi­sin?

10.11.2021 6.15
AiliPasanen

Vä­rien vuo­de­na­jat

13.10.2021 7.58
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys