JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulukirje sinulle

14.12.2021 6.00

Juttua muokattu:

13.12. 15:40
2021121315402620211214060000

Ai­li Pa­sa­nen

… Sen jäl­keen olen kir­joit­ta­nut muu­ta­mia ha­ku­pa­pe­rei­ta. Lii­an har­voin ny­kyi­sin kir­joi­tan ja saan kir­jei­tä. Moni ilah­tui­si, kun oi­kea kir­je tup­sah­tai­si pos­ti­laa­tik­koon. No­pe­aa­han se on, tämä ny­kyi­nen vies­tien lä­het­tä­mi­nen, mut­ta ai­van eri­lai­nen ilo on saa­da kir­je pa­pe­ri­se­na, il­man tek­niik­kaa. Lu­kea se mo­neen ker­taan, var­sin­kin kä­sin­kir­joi­tet­tu­na.


Täl­lais­ta jul­kis­ta kir­jet­tä en ol­lut kos­kaan kir­joit­ta­nut, kun aloi­tin tä­män teh­tä­vän, kyl­lä­kin mo­nia ilol­la lu­ke­nut. Olin ihail­lut niis­sä ker­rot­tu­ja mo­nen­lai­sia ko­ke­muk­sia ja kie­len rik­kaut­ta.

Kun si­nul­le aloin kir­joit­taa, en oi­kein tien­nyt, mi­ten kir­joi­tan, ke­nel­le kir­joi­tan, mitä kir­joi­tan. Ai­hei­ta mi­nul­la kyl­lä oli ai­van tul­vi­mal­la. Mie­tin, kuka sinä olet: olet­ko nuo­ri, elä­män­pol­ku­a­si et­si­vä, olet­ko ar­jes­sa uu­pu­nut ja per­hees­tä­si iloit­se­va vai olet­ko yk­sin elä­vä, vaih­te­lua ja lä­hei­syyt­tä kai­paa­va?

En aja­tel­lut kir­joit­ta­es­sa­ni saa­va­ni vas­taus­ta kir­jei­sii­ni, ”tyk­käyk­sien ja peu­ku­tuk­sien maa­il­ma” oli mi­nul­le vie­ras. Tänä ai­ka­na olen sii­hen­kin tu­tus­tu­nut. Olen tun­te­nut, et­tä olet lu­ke­nut kir­jei­tä­ni. Joku on niin ker­to­nut. Ne pa­laut­teet ovat mi­nua to­del­la ilah­dut­ta­neet. Kii­tos.

Nyt tä­nään voin ker­toa, et­tä elä­mä­ni on yh­tä ”tyl­sää” kuin en­sim­mäi­ses­sä kir­jees­sä­ni ker­roin, mut­ta tyl­syy­des­sään hy­vin ri­kas­ta ja vi­vah­tei­kas­ta. Näi­hin kol­meen no­pe­as­ti kii­tä­nee­seen vuo­teen mah­tuu pal­jon en­nal­ta ar­vaa­ma­ton­ta omas­sa, lä­heis­te­ni ja kaik­kien ih­mis­ten elä­mäs­sä.


Juu­ri nyt tun­nen voi­mak­kaa­na jou­lun lä­hei­syy­den ja it­se­näi­syys­päi­vän sy­vän juh­lal­li­suu­den ja kii­tol­li­suu­den. Huo­maan, et­ten ole jou­lu­muis­tois­ta­kaan näi­hin kir­jei­sii­ni kir­joi­tel­lut, vaik­ka jou­lu on mi­nul­le to­del­la ra­kas juh­la. Se koos­tuu lu­ke­mat­to­mis­ta muis­to­jen sir­pa­leis­ta lap­suu­des­ta as­ti, kun pie­nes­sä ko­dis­sam­me oli oi­kea jou­lu­kuu­si ja sii­nä oi­ke­at kynt­ti­lät. Va­nu­pal­lot hei­lah­te­li­vat hil­jal­leen ik­ku­nois­sa.

Muu­ta­mi­na jou­lui­na meil­lä oli vie­raa­na ra­kas iä­käs avi­o­pa­ri, Sai­ra­sen täti ja setä. Ker­ran sain tä­dil­tä jou­lu­lah­jak­si vaa­le­an­si­ni­sen silk­ki­sen ne­nä­lii­nan, jos­sa oli pie­niä kuk­kia kul­mas­sa. Se oli tuo­tu Ame­ri­kas­ta, sik­si­kö­hän se oli niin hy­väi­le­vän peh­meä. Mo­nes­ti olen ih­me­tel­lyt, mi­ten tila riit­ti sii­hen, et­tä pyö­rim­me kuu­sen ym­pä­ril­lä tä­din ja se­dän kans­sa. He kuu­lui­vat lap­suu­te­ni rak­kai­siin ys­tä­viin. Jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus ra­di­os­ta vie vie­lä­kin mi­nut ko­din jou­luun. Kynt­ti­lät oli ai­na sy­ty­tet­ty en­nen sitä, kah­vin tuok­su oli eri­tyi­sen her­kul­li­nen.

Mie­les­sä­ni on äi­din vii­mei­nen it­se­näi­syys­päi­vä, jona hän ei enää läh­te­nyt hau­taus­maal­le sy­tyt­tä­mään kynt­ti­lää. Isä oli muu­ta­maa kuu­kaut­ta ai­kai­sem­min hau­dat­tu. Äi­ti­kin sa­noi sin­ne koh­ta pää­se­vän­sä. Hil­jai­nen jou­lun odo­tus, joka oli enem­män­kin äi­din läh­dön odo­tus­ta, on muis­tois­sa, taus­tal­la lem­peä jou­lui­nen mu­siik­ki ja kynt­ti­löi­den hämy. Sit­ten aa­to­naat­toil­lan myö­häi­nen het­ki, kun saa­toim­me äi­din ar­kun kap­pe­liin odot­ta­maan siu­naus­ta. Lau­loim­me äi­din ym­pä­ril­lä En­ke­li tai­vaan. Tun­sim­me voi­mak­kaas­ti kii­tok­sen ”Nyt Ju­ma­lal­le kun­nia”.


Toi­von, lu­ki­ja­ni, si­nul­le ja per­heel­le­si va­loi­sia jou­lu­muis­to­ja elä­mä­si var­rel­le. En toi­vo yl­tä­kyl­läi­syyt­tä, vain riit­tä­vän toi­meen­tu­lon. En­kä toi­vot­te­le kor­kei­ta ase­mia, vaan tyy­ty­mis­tä omiin lah­joi­hin, so­pua ja lä­heis­ten ym­mär­tä­mis­tä.

Mitä olen kir­jeis­sä­ni ha­lun­nut sa­noa? Olen ha­lun­nut ker­toa elä­mäs­tä­ni so­pi­van sii­vun, sen, mitä olen mie­les­sä­ni tun­te­nut. Jos­pa oli­sin saa­nut il­mais­tuk­si sen, et­tä tar­vit­sem­me toi­si­am­me ja ar­jes­ta­kin löy­tyy ilon läh­tei­tä. Jos­pa kir­jeis­sä­ni oli­si ol­lut loh­dun sana sitä kai­paa­val­le, uu­den päi­vän toi­voa ah­dis­tuk­seen. Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, mi­ten vai­ke­aa on jos­kus luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Se tuo sil­ti tur­val­li­sen olon ja siu­nauk­sen elä­mään. Sy­dä­men us­ko kan­taa ja vie tai­vaan ko­tiin as­ti.

Tämä on vii­mei­nen kir­jee­ni si­nul­le. Toi­set saa­vat jat­kaa, minä jat­kan kir­jei­den lu­ki­ja­na. Toi­vo­tan ko­tii­si jou­lun rie­mua, sy­dä­men hil­jais­ta iloa ja rau­haa.

”Jo, jou­lun­rau­ha, saa­vu, jää, luo toi­von läm­min sää” (VK 31:3).

Rak­kain ter­vei­sin Ai­li Pa­sa­nen

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Mistä olet kotoisin?

10.11.2021 6.15
AiliPasanen

Värien vuodenajat

13.10.2021 7.58
AiliPasanen

Lahjakello antaa lahjaksi aikaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

Onko minun pakko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Parkkipaikka peltoseuroissa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Korona-ajan mietteitä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luonnon kauneuden matematiikkaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Viimeisen kerran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Käsien kosketuksia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syntymäpäivän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

Onnea ja Jumalan siunausta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lapsi on ainutkertaisen arvokas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä aikana ihminen kaunein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lahjoista paras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sahaavan rosvon metsästystä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Ehtinyt onko jo elokuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ikkunoita

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puoli vuosisataa sitten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muistolaatta pikkuveljelle

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eristyksestä vapauteen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Iloja tähän päivään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Auringonpimennyksiä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Rahaa käteisenä – kolikkoja pussissa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Näkevin silmin

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Tässä iässä – siinä iässä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

Onko sinulla ikävä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lusikka kauniiseen käteen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ristien kertomaa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Minun nostalginen saunapolkuni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nauru tyrskyy ja kuplii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Syreenejä Sortavalassa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uusi kirja vie lukijan tuntureille, Laestadiuksen matkassa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyynelten jälkeen kirkastuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myötätuntoa ja hellyyttä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lintukodon lempeässä suojassa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Tarinoita ystävyydestä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

Onko se tylsää?

9.1.2019 6.43
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys