JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15

Juttua muokattu:

1.6. 09:06
2021060109062020210601091500

Aili Pasanen

Aili Pasanen

Ai­li Pa­sa­nen

Ih­mis­tä ei ole luo­tu yk­sin elä­mään. Nyt tänä ko­ro­na-ai­ka­na toi­sen ih­mi­sen kai­paus ko­ros­tuu. Sen tun­nen it­ses­sä­ni­kin yk­sin elä­vä­nä ra­joi­tus­ten jos­kus pu­ris­ta­es­sa.

Lap­sia näen lii­an vä­hän, kai­paan lap­sen kä­den kos­ke­tus­ta. Minä voin kui­ten­kin liik­kua va­paas­ti ja näh­dä toi­sia ih­mi­siä. Mo­net ovat olo­paik­kaan­sa si­dot­tu­ja ja koh­taa­vat ken­ties vain hoi­ta­jia. He kai­paa­vat tu­tun rak­kaan kä­den kos­ke­tus­ta ja lä­hei­sen ään­tä. Loh­du­tus­ta.

Ny­ky­ai­kai­nen tie­do­tus li­sää pel­koa ja huol­ta. Het­kes­sä kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa suu­ret ta­pah­tu­mat ja kau­heu­det­kin voi­daan näh­dä ja kuul­la. Jos nii­tä pal­jon seu­raa ei­kä ole päi­vil­le riit­tä­väs­ti muu­ta si­säl­töä, ah­dis­tus val­taa mie­len. Nä­ke­vät­kö lap­set lii­kaa, miet­ti­vät­kö asi­oi­ta, joi­ta ei­vät voi ym­mär­tää ei­kä niis­tä vas­ta­ta?

Mi­nus­ta on tun­tu­nut toi­si­naan, et­tä mo­net ih­mi­set ei­vät muis­ta elää. Pääl­lim­mäi­se­nä on koko ajan ko­ro­nan seu­raa­mi­nen, sii­tä pu­hu­mi­nen ja huo­li omas­ta sai­ras­tu­mi­ses­ta.

Tänä ai­ka­na­kin elä­mä vyö­ryy eteen­päin. Lap­sia syn­tyy, joi­den­kin elä­mä päät­tyy, lap­set kas­va­vat, jo­kai­nen van­he­nee, muut sai­rau­det ei­vät mi­hin­kään hä­viä. Ar­ki­nen työ jat­kuu, lä­hei­sis­tä on huo­leh­dit­ta­va.

Luon­non kier­to­kul­ku ei py­säh­dy ih­mis­ten ah­dis­tuk­sis­ta ja ris­ti­rii­dois­ta huo­li­mat­ta. Ke­vään muut­to­lin­nut ovat saa­pu­neet, tuo­met tuok­su­vat. Koko luon­to on he­rän­nyt.

Py­säh­dyin miet­ti­mään, kuin­ka pal­jon pel­koa ja su­rua tun­nen maa­il­man ta­pah­tu­mis­ta, il­mas­ton muut­tu­mi­ses­ta, tau­tien le­vi­ä­mi­ses­tä, so­dan uh­kas­ta tai jos­ta­kin muus­ta. Seu­raan kyl­lä nii­tä, mut­ta eh­kä var­sin pin­nal­li­ses­ti. Ei ke­nen­kään kan­nat­tai­si ot­taa lii­an suur­ta huol­ta asi­oi­ta, jois­ta ei jou­du vas­taa­maan. Riit­tää, kun huo­leh­tii sii­tä, mikä on teh­tä­väk­si an­net­tu.

Kun näi­tä mie­tin, mie­lee­ni muis­tuu jo pois­men­nei­den lä­heis­ten ko­ke­mat ajat. Nyt eläm­me rau­han ai­kaa. Maas­sam­me mei­dän tur­val­li­suu­des­tam­me ja hy­vin­voin­nis­tam­me huo­leh­di­taan. Tun­nen kii­tol­li­suut­ta. Ju­ma­la tie­tää tä­män päi­vän ja tu­le­vat­kin.

Mi­nun su­ru­ni ja huo­le­ni kes­kit­ty­vät mi­nul­le tär­kei­den ih­mis­ten elä­män ko­et­te­le­muk­siin. Lä­hel­lä­ni, ym­pä­ril­lä­ni ta­pah­tuu niin pal­jon, et­tä yk­si asia väis­tyy taka-alal­le toi­sen tiel­tä. Se ei pää­se kas­va­maan lii­an suu­rek­si. Mo­nes­ti huo­maan, et­tä omat asi­a­ni ovat pie­niä jon­kin toi­sen rin­nal­la.

Ar­ki­päi­väs­tä, lä­hel­tä­ni, löy­ty­vät myös ne pie­net ilon ai­heet ja puu­hat, joi­hin voin huo­le­ni hu­kut­taa. Lä­hei­set ih­mi­set tuo­vat jo ole­mas­sa olol­laan iloa ja tu­kea.

Luon­to hoi­taa.

Yh­teis­ten seu­ro­jen mer­ki­tys on val­ta­va. Kun is­tun seu­ra­penk­kiin, tun­tuu kuin hen­git­täi­sin yh­teis­tä rai­kas­ta il­maa. Tut­tu­jen kas­vo­jen nä­ke­mi­nen, iloi­set las­ten ää­net – ne kaik­ki mi­nut ym­pä­röi­vät. Tu­lee hyvä ja tur­val­li­nen olo jo en­nen lau­lun ja pu­heen al­ka­mis­ta.

Etä­seu­rat tuo­vat Ju­ma­lan sa­nan kuul­ta­vak­si. On ar­vo­kas asia, kun nii­den lä­het­tä­mi­seen on tai­toa ja nii­tä saa­daan kuul­la. Ei­vät ne kui­ten­kaan kas­vok­kain koh­taa­mis­ta täy­sin kor­vaa. Var­mas­ti moni kans­sa­ni odot­taa taas nor­maa­lia seu­ra­käy­tän­töä. Ele­tään toi­vos­sa.

Ih­mi­sen koh­taa­mi­nen oi­ke­as­ti on sy­vem­pi ko­ke­mus kuin nä­ke­mi­nen. Se on sitä, et­tä on läs­nä jon­kun ih­mi­sen huo­lis­sa ja ilois­sa. Se on sitä, et­tä kuun­te­lem­me tois­ta her­käl­lä kor­val­la. Nyt ra­joi­tus­ten ai­ka­na tun­nen mo­nes­ti neu­vot­to­muut­ta. Ha­lu­ai­sin ta­va­ta jo­tain ys­tä­vää, ei­kä sii­hen ole mah­dol­li­suut­ta. Pu­he­lin on hyvä vä­li­ne, jos sen käyt­tö on mah­dol­lis­ta. Mi­ten mo­nes­ti olen­kaan ilah­tu­nut, kun yl­lät­tä­en vies­ti ki­lah­taa. Ys­tä­vä­ni muis­ti mi­nua!

Olen näh­nyt van­huk­sil­la kort­te­ja, jot­ka he ovat rak­kaas­ti hy­väil­leet mel­kein puh­ki. Kort­tia voi lu­kea ja kat­sel­la ai­na uu­del­leen ja uu­del­leen. Kan­nat­taa pos­tit­taa ter­veh­dyk­siä!

Kek­se­li­äi­syyt­tä tar­vi­taan, mi­ten muis­taa ja ilah­dut­taa, vaik­ka oven­ra­os­ta. Pie­ni­kin muis­ta­mi­nen ilah­dut­taa, myös muis­ta­jaa. Ai­na on kui­ten­kin yk­si tie – ru­kous.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
26.7.2021

Sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den – il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.