JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05

Juttua muokattu:

13.11. 13:59
2020111313593220201113060500

Aili Pasanen

Aili Pasanen

Kat­se­lim­me sis­ko­ni kans­sa va­lo­ku­via jo­tain tiet­tyä et­sies­säm­me.

– Oi, olen­ko ol­lut noin kau­nis, huu­dah­din it­se­ni­kin yl­lät­tä­en.

Mie­tin ää­neen, mik­si näin it­se­ni ku­vas­sa niin kau­nii­na. En­hän ole kos­kaan eri­tyi­sen kau­nis ol­lut, to­sin ei mi­nul­la ole ol­lut suu­ria pai­nei­ta­kaan ul­ko­nä­kö­ni suh­teen. Mi­nul­le on riit­tä­nyt, et­tä olen puh­das ja asi­al­li­ses­ti pu­keu­tu­nut.

Se mikä ken­ties teki mie­les­tä­ni ku­va­ni niin kau­niik­si, oli sii­nä nä­ky­vä nuo­ruus, ym­pä­ris­tö ja koko tun­nel­ma. Kau­neu­den nä­ke­mi­se­ni oli siis nuo­ruu­den ja men­neen kai­puu­ta.

Mil­loin ih­mi­nen on kau­nis? Kau­neus kä­sit­tee­nä on ol­lut hy­vin eri­lai­nen eri ai­ka­kau­si­na. Kau­neu­den vuok­si teh­dään pal­jon työ­tä, käy­te­tään ra­haa ja pe­ty­tään­kin. Sil­loin on tot­ta se, et­tä kau­neus on ka­to­a­vais­ta. Ketä ja mitä var­ten ha­lu­taan kau­nis­tau­tua, voi­ko ol­la kau­nis ihan luon­nos­taan? Tänä ai­ka­na nämä ovat ajan­koh­tai­sia ky­sy­myk­siä.

Voi­ko ol­la kau­niim­paa ja täy­del­li­sem­pää ih­mi­sen kau­neut­ta, kuin mitä nä­em­me pie­nes­sä lap­ses­sa? En kos­kaan lak­kaa ihai­le­mas­ta vas­ta­syn­ty­nyt­tä. Kas­von­piir­tei­den li­säk­si vau­vas­ta uh­kuu puh­taus, vi­at­to­muus ja ai­tous.

En­tä jos lap­si on sai­ras ja hä­nel­lä on nor­maa­lin ke­hi­tyk­sen puut­tei­ta? Jot­kut lap­sen lä­hei­set saat­ta­vat ar­kail­la tuo­da las­ta tois­ten nä­ky­vil­le. He pel­kää­vät ih­met­te­lyä ja ken­ties sää­lit­te­lyä. Ta­pa­sin työ­har­joit­te­lu­ni ai­ka­na hy­vin eri­lai­sia lap­sia. Mi­nul­le on jää­nyt sy­väs­ti mie­leen eräs poi­ka, jol­la oli vain vä­hän elä­mi­seen tar­vit­ta­via tai­to­ja. Hän is­tui aa­mui­sin ma­ta­lal­la pen­kil­lä edes­sä­ni, ai­van sy­lis­sä­ni, pei­lin edes­sä. Näp­päi­lim­me vii­si­kie­li­sel­lä kan­te­leel­la ja seu­ra­sim­me pei­lis­tä. Opin tun­te­maan hä­net ja hän op­pi luot­ta­maan mi­nuun. Hän oli su­loi­sen kau­nis, kun hän tum­mil­la sil­mil­lään kat­soi mi­nua.

Äi­din ja isän ra­kas­ta­va kat­se nä­kee lap­sen kau­nii­na.

En­tä mor­si­a­men ai­nut­laa­tui­nen kau­neus? Mikä sen saa ai­kaan? Puku, ku­kat, kam­paus vai jo­kin muu? Kaik­ki ne kuu­lu­vat vih­ki­äis­tun­nel­maan. Ajat­te­len, et­tä par­hain kau­nis­tus on rak­kaus, joka nä­kyy sil­mis­tä ja koko ole­muk­ses­ta.

On­ko ih­mi­nen kau­nis ar­ki­ses­sa elä­mäs­sään ja min­kä ikäi­se­nä hän on kau­nein? Al­po No­po­sen, tu­tun jou­lu­lau­lu­jen sa­noit­ta­jan, vuon­na 1912 kir­joit­ta­mas­sa ru­nos­sa Mah­do­ton rat­kais­ta ru­noi­li­ja poh­tii, ”minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”.

Ru­nos­sa ker­ro­taan:

”Hän on ys­tä­vä täh­tien, en­kel­ten,

hän on ke­vään kau­ne­hin kuk­ka­nen”

Runo ku­vaa ih­mis­tä elin­vuo­sien kart­tu­es­sa:

”On toi­vei­ta täy­si ja ul­jas hän,

hän uh­ku­vi voi­mia elä­män – –

Kun jos­kus hän pyyh­ki­vi ot­san hien

ja huo­kaa het­ki­sen lai­das­sa tien,

hä­nen kat­sees­san­sa ja piir­teis­sään

näen jäl­kiä kes­te­tyn myrs­ky­sään – –

Hä­net näen sit­ten van­huu­den syk­syl­lä,

pää har­maa­na, har­ti­at kyy­rys­sä;

ovat kas­vot ryp­pyi­set, sil­miss´ on

valo lauh­tu­nut il­ta-au­rin­gon.

– –

hän kau­nis on, min´ en tie­tää vois,

minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­niim­pi ois.”

Ih­mi­sen kau­neus muut­tuu iän myö­tä. Elä­mä piir­tää omat jäl­ken­sä. Ajat­te­len, et­tä pa­ras kau­neus on si­säis­tä. Mitä pa­rem­min ih­mi­sen tun­tee si­säl­tä päin pet­ty­mät­tä, sitä kau­niim­mal­ta hän näyt­tää. Sii­nä mie­les­sä on tot­ta se­kin, et­tä ”kau­neus on kat­so­jan sil­mäs­sä”. Oli­si­pa jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä joku, joka kat­soo hän­tä ra­kas­ta­vin sil­min ja nä­kee hä­net kau­nii­na.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.