JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mis­tä olet ko­toi­sin?

10.11.2021 6.15

Juttua muokattu:

9.11. 14:52
2021110914522820211110061500

Ai­li Pa­sa­nen

“Mis­tä olet ko­toi­sin?” Tuo ky­sy­mys esi­te­tään mo­nes­sa ti­lan­tees­sa.

Ker­ran eräs nuo­ri nos­te­li har­ti­oi­taan ja to­kai­si: “No, tuol­ta­pa vain. Se on sem­mo­nen tup­pu­ky­lä.” Pie­nen het­ken kes­kus­te­lim­me, mitä tar­koit­taa tup­pu­ky­lä ja mik­si hän ei oi­ke­as­taan tun­te­nut ole­van­sa ko­toi­sin mis­tään. Mik­si hän piti ko­ti­paik­kaan­sa ai­van mi­tät­tö­mä­nä? Käy­tös­sä on sel­lai­nen­kin sa­non­ta, et­tä joku asia ei ole mis­tään ko­toi­sin.

Toi­ses­sa ti­lan­tees­sa lap­si ei tien­nyt, mis­sä hä­nen ko­tin­sa on. Hän sa­noi nyt asu­van­sa isän luo­na ja toi­si­naan äi­din luo­na. Lo­puk­si lap­si to­te­si, et­tä mum­mon luo­na on pa­ras­ta ol­la.

En­tä joku maa­han­muut­ta­ja, joka ei vält­tä­mät­tä roh­ke­ne sa­noa mi­tään ei­kä mil­lään kie­lel­lä? So­dan ja­lois­ta pa­koon läh­te­neet suo­ma­lai­set eva­kot ko­ki­vat usein sitä, et­tä hei­tä ”rys­si­tel­tiin”.

Nämä kaik­ki ovat ol­leet mi­nul­le py­säyt­tä­viä ker­to­muk­sia ja ko­ke­muk­sia.

”Ol­la ko­toi­sin jos­tain” si­säl­tää seu­dun, jos­sa asuu tai on asu­nut. Mi­nus­ta sii­hen liit­tyy olen­nai­se­na osa­na oma per­he ja ih­mi­set, joi­den kans­sa on te­ke­mi­sis­sä. Oma kie­li tai mur­re on mer­kit­tä­vä. Il­man näi­tä ih­mi­nen on kuin ajo­puu: ei tie­dä, mis­tä on tu­los­sa ei­kä min­ne on me­nos­sa.

Ny­kyi­se­nä ai­ka­na, jona pal­jon muu­te­taan ja opis­kel­laan uu­sia kie­liä, äi­din­kie­li on mie­les­tä­ni vie­lä en­tis­tä­kin tär­ke­äm­pi. Se on ih­mi­sen si­säi­sen maa­il­man, mie­li­ku­vien, muis­to­jen ja sy­vim­pien aja­tus­ten kie­li. On hyvä, jos per­hees­sä las­ten ha­lu­taan säi­lyt­tä­vän myös äi­din­kie­len­sä, vaik­ka elet­täi­siin­kin muun kie­len va­ras­sa.

Tun­nen ih­mi­siä, jot­ka ovat koko ikän­sä asu­neet sa­mal­la seu­dul­la. Se on saat­ta­nut ol­la mo­nien su­ku­pol­vien asuin­seu­tu. He to­del­la tie­tä­vät, mis­tä ovat ko­toi­sin. On myös nii­tä, jot­ka tun­te­vat it­sen­sä juu­ret­to­mik­si, ei­vät­kä tie­dä, mis­tä ovat ko­toi­sin. Tun­te­vat it­sel­leen vie­raak­si ny­kyi­sen asuin­pai­kan ja en­ti­sis­tä­kin ovat ir­tau­tu­neet.

Ei­vät van­hem­mat tur­haan mie­ti, mis­sä oli­si las­ten hyvä vart­tua, mi­hin he voi­si­vat juur­tua ja mis­sä he sai­si­vat tur­val­li­sia kan­ta­via ih­mis­suh­tei­ta. Nämä ovat laa­jo­ja kau­as­kan­toi­sia ky­sy­myk­siä.

Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, et­tä jo­kai­sel­ta asuin­seu­dul­ta jää jo­tain mu­kaan. Olen kau­an jo, enim­män osan elä­mää­ni, asu­nut Kai­nuus­sa. Voin ai­van hy­vin sa­noa, et­tä nyt olen tääl­tä ko­toi­sin. En tai­da oi­ke­a­ta Kai­nuun mur­ret­ta joi­ta­kin sa­non­to­ja ja ken­ties ää­nen­pai­noa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tän­ne olen nyt juur­tu­nut, ei­kä mi­nul­la ole mi­tään tar­vet­ta muut­taa tääl­tä. Mut­ta jos saan pi­dem­mäs­ti ker­toa, voin sa­noa muu­ta­kin.

Läm­pi­mät lap­suu­den muis­to­ni ovat Sa­ta­kun­nas­ta, Par­ka­non pa­ro­nin pi­tä­jäs­tä. Sen seu­dun mur­re osuu heti kor­vaa­ni, kun sitä jos­sain kuu­len. Tääl­lä ka­rus­sa Kai­nuus­sa kai­paan ke­väi­sin lap­suu­te­ni pel­to­ja, jot­ka oli­vat val­koi­se­naan val­ko­vuok­ko­ja.

Kun kuu­len Kes­ki-Suo­men maa­kun­ta­lau­lun ja sii­nä sä­keen ”Syn­ty­mä­paik­ka kun on sy­dän Suo­men”, sy­dä­mes­sä­ni läi­käh­tää; olen syn­ty­nyt Jy­väs­ky­läs­sä so­ta­vuo­sien jäl­keen. Siel­lä en to­sin asu­nut kuin pari vuot­ta, mut­ta lap­se­na kä­vin siel­lä mo­nes­ti ja nuo­re­na olin ke­sä­o­pis­ke­li­ja­na. Tun­nen­ko sen seu­dun ko­toi­sak­si sik­si­kin, et­tä per­heem­me sai jää­dä asu­maan Jy­väs­ky­lään evak­ko­tai­pa­leen jäl­keen? Tie­dän, et­tä van­hem­pa­ni ja si­sa­ruk­se­ni sai­vat siel­tä ys­tä­viä ja tun­si­vat olon­sa tur­val­li­sek­si.

Kou­lu­vuo­det Ka­jaa­nis­sa ja nyt jo yli vii­si­kym­men­tä vuot­ta Sot­ka­mos­sa – kai­kil­la vuo­sil­la on oma mer­ki­tyk­sen­sä.

Kun sy­vem­mäl­le ajat­te­len juu­ri­a­ni, tun­nen suo­nis­sa­ni vir­taa­van kar­ja­lais­ta ver­ta. Äi­ti syn­tyi Li­pe­ris­sä. Niil­lä seu­duil­la eli­vät myös muu­ta­mat edel­li­set su­ku­pol­vet. Isä syn­tyi Vii­pu­ris­sa, mut­ta muut­ti pie­ne­nä poi­ka­na per­heen­sä kans­sa su­vun seu­duil­le Pol­vi­jär­vel­le. Äi­ti ja isä muut­ti­vat nuo­re­na pa­ri­na itäi­sem­pään Kar­ja­laan, maam­me ny­kyi­sen itä­ra­jan taa. Tal­vi­so­dan syt­ty­es­sä koti jäi Vii­pu­riin.

Kiin­nos­tus ja kai­paus kaik­keen Kar­ja­laan liit­ty­vään tai­taa mi­nus­sa vain kas­vaa ikä­vuo­sien kart­tu­es­sa. Kaik­ki asuin­seu­tu­ni ovat hy­vin su­lau­tu­neet kar­ja­lai­seen pe­ri­mää­ni. Ne ovat elä­män rik­kaut­ta.

Koko ih­mis­kun­nan ajan ih­mi­set ovat muut­ta­neet pai­kas­ta toi­seen yk­sit­täi­si­nä hen­ki­löi­nä tai ko­ko­nai­si­na kan­soi­na. On et­sit­ty pa­rem­paa elä­mää tai jou­dut­tu pa­ke­ne­maan. Mie­lee­ni tu­lee Ab­ra­ha­min luot­ta­vai­nen läh­tö maa­han, jon­ka Ju­ma­la hä­nel­le osoit­ti. Is­ra­e­lin kan­sa läh­ti pit­käl­le vai­ke­al­le kor­pi­tai­pa­leel­le lu­vat­tua maa­ta koh­ti.

Toi­vo pääs­tä ko­ti­maa­han aut­toi juu­ta­lai­sia py­sy­mään hen­gis­sä vai­keis­sa­kin koh­taa­mis­saan jul­muuk­sis­sa.

Py­häin­päi­vän ai­kaan muis­te­len mo­nia rak­kai­ta­ni. He ovat jo ajal­li­sen mat­kan­sa teh­neet, maal­li­sen ko­tin­sa jät­tä­neet, us­kos­sa pois nuk­ku­neet ja pääs­seet tai­vaan ko­tiin. Tai­vaan koti – ko­ti­han on jo­tain, mi­hin on kai­paus. Ko­dis­ta ol­laan läh­töi­sin. Pie­ni vas­ta­syn­ty­nyt lap­si hei­jas­taa vi­at­to­muu­des­saan ja puh­tau­des­saan tai­vas­ta. Lap­si on ko­toi­sin tai­vaas­ta.

Mi­nul­le yk­si rak­kaim­mis­ta Sii­o­nin lau­luis­ta on lau­lu 284. Jo al­ku­sa­nat ”Kul­jem­me koh­ti uut­ta isän­maa­ta, nyt sitä vie­lä kau­kaa kat­se­lem­me” pu­hut­te­le­vat sy­väs­ti. Lau­lus­sa on py­häin­päi­vän sa­no­ma: ”Näin sama us­ko, toi­vo, lu­paus myös hei­tä Her­ran kan­san le­poon joh­ti.”

Kun säi­ly­täm­me us­kon lop­puun as­ti, ”kat­som­me uu­sin sil­min Ju­ma­laa ja päi­vää tai­vaal­li­sen isän­maam­me” (SL 284:6).

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Vä­rien vuo­de­na­jat

13.10.2021 7.58
AiliPasanen

Lah­ja­kel­lo an­taa lah­jak­si ai­kaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

On­ko mi­nun pak­ko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Park­ki­paik­ka pel­to­seu­rois­sa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
28.11.2021

– Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys