JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mistä olet kotoisin?

10.11.2021 6.15

Juttua muokattu:

9.11. 14:52
2021110914522820211110061500

Ai­li Pa­sa­nen

“Mis­tä olet ko­toi­sin?” Tuo ky­sy­mys esi­te­tään mo­nes­sa ti­lan­tees­sa.

Ker­ran eräs nuo­ri nos­te­li har­ti­oi­taan ja to­kai­si: “No, tuol­ta­pa vain. Se on sem­mo­nen tup­pu­ky­lä.” Pie­nen het­ken kes­kus­te­lim­me, mitä tar­koit­taa tup­pu­ky­lä ja mik­si hän ei oi­ke­as­taan tun­te­nut ole­van­sa ko­toi­sin mis­tään. Mik­si hän piti ko­ti­paik­kaan­sa ai­van mi­tät­tö­mä­nä? Käy­tös­sä on sel­lai­nen­kin sa­non­ta, et­tä joku asia ei ole mis­tään ko­toi­sin.

Toi­ses­sa ti­lan­tees­sa lap­si ei tien­nyt, mis­sä hä­nen ko­tin­sa on. Hän sa­noi nyt asu­van­sa isän luo­na ja toi­si­naan äi­din luo­na. Lo­puk­si lap­si to­te­si, et­tä mum­mon luo­na on pa­ras­ta ol­la.

En­tä joku maa­han­muut­ta­ja, joka ei vält­tä­mät­tä roh­ke­ne sa­noa mi­tään ei­kä mil­lään kie­lel­lä? So­dan ja­lois­ta pa­koon läh­te­neet suo­ma­lai­set eva­kot ko­ki­vat usein sitä, et­tä hei­tä ”rys­si­tel­tiin”.

Nämä kaik­ki ovat ol­leet mi­nul­le py­säyt­tä­viä ker­to­muk­sia ja ko­ke­muk­sia.

”Ol­la ko­toi­sin jos­tain” si­säl­tää seu­dun, jos­sa asuu tai on asu­nut. Mi­nus­ta sii­hen liit­tyy olen­nai­se­na osa­na oma per­he ja ih­mi­set, joi­den kans­sa on te­ke­mi­sis­sä. Oma kie­li tai mur­re on mer­kit­tä­vä. Il­man näi­tä ih­mi­nen on kuin ajo­puu: ei tie­dä, mis­tä on tu­los­sa ei­kä min­ne on me­nos­sa.

Ny­kyi­se­nä ai­ka­na, jona pal­jon muu­te­taan ja opis­kel­laan uu­sia kie­liä, äi­din­kie­li on mie­les­tä­ni vie­lä en­tis­tä­kin tär­ke­äm­pi. Se on ih­mi­sen si­säi­sen maa­il­man, mie­li­ku­vien, muis­to­jen ja sy­vim­pien aja­tus­ten kie­li. On hyvä, jos per­hees­sä las­ten ha­lu­taan säi­lyt­tä­vän myös äi­din­kie­len­sä, vaik­ka elet­täi­siin­kin muun kie­len va­ras­sa.

Tun­nen ih­mi­siä, jot­ka ovat koko ikän­sä asu­neet sa­mal­la seu­dul­la. Se on saat­ta­nut ol­la mo­nien su­ku­pol­vien asuin­seu­tu. He to­del­la tie­tä­vät, mis­tä ovat ko­toi­sin. On myös nii­tä, jot­ka tun­te­vat it­sen­sä juu­ret­to­mik­si, ei­vät­kä tie­dä, mis­tä ovat ko­toi­sin. Tun­te­vat it­sel­leen vie­raak­si ny­kyi­sen asuin­pai­kan ja en­ti­sis­tä­kin ovat ir­tau­tu­neet.

Ei­vät van­hem­mat tur­haan mie­ti, mis­sä oli­si las­ten hyvä vart­tua, mi­hin he voi­si­vat juur­tua ja mis­sä he sai­si­vat tur­val­li­sia kan­ta­via ih­mis­suh­tei­ta. Nämä ovat laa­jo­ja kau­as­kan­toi­sia ky­sy­myk­siä.

Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, et­tä jo­kai­sel­ta asuin­seu­dul­ta jää jo­tain mu­kaan. Olen kau­an jo, enim­män osan elä­mää­ni, asu­nut Kai­nuus­sa. Voin ai­van hy­vin sa­noa, et­tä nyt olen tääl­tä ko­toi­sin. En tai­da oi­ke­a­ta Kai­nuun mur­ret­ta joi­ta­kin sa­non­to­ja ja ken­ties ää­nen­pai­noa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tän­ne olen nyt juur­tu­nut, ei­kä mi­nul­la ole mi­tään tar­vet­ta muut­taa tääl­tä. Mut­ta jos saan pi­dem­mäs­ti ker­toa, voin sa­noa muu­ta­kin.

Läm­pi­mät lap­suu­den muis­to­ni ovat Sa­ta­kun­nas­ta, Par­ka­non pa­ro­nin pi­tä­jäs­tä. Sen seu­dun mur­re osuu heti kor­vaa­ni, kun sitä jos­sain kuu­len. Tääl­lä ka­rus­sa Kai­nuus­sa kai­paan ke­väi­sin lap­suu­te­ni pel­to­ja, jot­ka oli­vat val­koi­se­naan val­ko­vuok­ko­ja.

Kun kuu­len Kes­ki-Suo­men maa­kun­ta­lau­lun ja sii­nä sä­keen ”Syn­ty­mä­paik­ka kun on sy­dän Suo­men”, sy­dä­mes­sä­ni läi­käh­tää; olen syn­ty­nyt Jy­väs­ky­läs­sä so­ta­vuo­sien jäl­keen. Siel­lä en to­sin asu­nut kuin pari vuot­ta, mut­ta lap­se­na kä­vin siel­lä mo­nes­ti ja nuo­re­na olin ke­sä­o­pis­ke­li­ja­na. Tun­nen­ko sen seu­dun ko­toi­sak­si sik­si­kin, et­tä per­heem­me sai jää­dä asu­maan Jy­väs­ky­lään evak­ko­tai­pa­leen jäl­keen? Tie­dän, et­tä van­hem­pa­ni ja si­sa­ruk­se­ni sai­vat siel­tä ys­tä­viä ja tun­si­vat olon­sa tur­val­li­sek­si.

Kou­lu­vuo­det Ka­jaa­nis­sa ja nyt jo yli vii­si­kym­men­tä vuot­ta Sot­ka­mos­sa – kai­kil­la vuo­sil­la on oma mer­ki­tyk­sen­sä.

Kun sy­vem­mäl­le ajat­te­len juu­ri­a­ni, tun­nen suo­nis­sa­ni vir­taa­van kar­ja­lais­ta ver­ta. Äi­ti syn­tyi Li­pe­ris­sä. Niil­lä seu­duil­la eli­vät myös muu­ta­mat edel­li­set su­ku­pol­vet. Isä syn­tyi Vii­pu­ris­sa, mut­ta muut­ti pie­ne­nä poi­ka­na per­heen­sä kans­sa su­vun seu­duil­le Pol­vi­jär­vel­le. Äi­ti ja isä muut­ti­vat nuo­re­na pa­ri­na itäi­sem­pään Kar­ja­laan, maam­me ny­kyi­sen itä­ra­jan taa. Tal­vi­so­dan syt­ty­es­sä koti jäi Vii­pu­riin.

Kiin­nos­tus ja kai­paus kaik­keen Kar­ja­laan liit­ty­vään tai­taa mi­nus­sa vain kas­vaa ikä­vuo­sien kart­tu­es­sa. Kaik­ki asuin­seu­tu­ni ovat hy­vin su­lau­tu­neet kar­ja­lai­seen pe­ri­mää­ni. Ne ovat elä­män rik­kaut­ta.

Koko ih­mis­kun­nan ajan ih­mi­set ovat muut­ta­neet pai­kas­ta toi­seen yk­sit­täi­si­nä hen­ki­löi­nä tai ko­ko­nai­si­na kan­soi­na. On et­sit­ty pa­rem­paa elä­mää tai jou­dut­tu pa­ke­ne­maan. Mie­lee­ni tu­lee Ab­ra­ha­min luot­ta­vai­nen läh­tö maa­han, jon­ka Ju­ma­la hä­nel­le osoit­ti. Is­ra­e­lin kan­sa läh­ti pit­käl­le vai­ke­al­le kor­pi­tai­pa­leel­le lu­vat­tua maa­ta koh­ti.

Toi­vo pääs­tä ko­ti­maa­han aut­toi juu­ta­lai­sia py­sy­mään hen­gis­sä vai­keis­sa­kin koh­taa­mis­saan jul­muuk­sis­sa.

Py­häin­päi­vän ai­kaan muis­te­len mo­nia rak­kai­ta­ni. He ovat jo ajal­li­sen mat­kan­sa teh­neet, maal­li­sen ko­tin­sa jät­tä­neet, us­kos­sa pois nuk­ku­neet ja pääs­seet tai­vaan ko­tiin. Tai­vaan koti – ko­ti­han on jo­tain, mi­hin on kai­paus. Ko­dis­ta ol­laan läh­töi­sin. Pie­ni vas­ta­syn­ty­nyt lap­si hei­jas­taa vi­at­to­muu­des­saan ja puh­tau­des­saan tai­vas­ta. Lap­si on ko­toi­sin tai­vaas­ta.

Mi­nul­le yk­si rak­kaim­mis­ta Sii­o­nin lau­luis­ta on lau­lu 284. Jo al­ku­sa­nat ”Kul­jem­me koh­ti uut­ta isän­maa­ta, nyt sitä vie­lä kau­kaa kat­se­lem­me” pu­hut­te­le­vat sy­väs­ti. Lau­lus­sa on py­häin­päi­vän sa­no­ma: ”Näin sama us­ko, toi­vo, lu­paus myös hei­tä Her­ran kan­san le­poon joh­ti.”

Kun säi­ly­täm­me us­kon lop­puun as­ti, ”kat­som­me uu­sin sil­min Ju­ma­laa ja päi­vää tai­vaal­li­sen isän­maam­me” (SL 284:6).

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Joulukirje sinulle

14.12.2021 6.00
AiliPasanen

Värien vuodenajat

13.10.2021 7.58
AiliPasanen

Lahjakello antaa lahjaksi aikaa

13.9.2021 7.30
AiliPasanen

Onko minun pakko?

12.8.2021 7.00
AiliPasanen

Parkkipaikka peltoseuroissa

16.7.2021 8.00
AiliPasanen

Korona-ajan mietteitä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luonnon kauneuden matematiikkaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Viimeisen kerran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Käsien kosketuksia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syntymäpäivän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

Onnea ja Jumalan siunausta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lapsi on ainutkertaisen arvokas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä aikana ihminen kaunein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lahjoista paras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sahaavan rosvon metsästystä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Ehtinyt onko jo elokuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ikkunoita

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puoli vuosisataa sitten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muistolaatta pikkuveljelle

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eristyksestä vapauteen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Iloja tähän päivään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Auringonpimennyksiä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Rahaa käteisenä – kolikkoja pussissa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Näkevin silmin

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Tässä iässä – siinä iässä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

Onko sinulla ikävä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lusikka kauniiseen käteen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ristien kertomaa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Minun nostalginen saunapolkuni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nauru tyrskyy ja kuplii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Syreenejä Sortavalassa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uusi kirja vie lukijan tuntureille, Laestadiuksen matkassa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyynelten jälkeen kirkastuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myötätuntoa ja hellyyttä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lintukodon lempeässä suojassa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Tarinoita ystävyydestä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

Onko se tylsää?

9.1.2019 6.43
4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys