JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30

Juttua muokattu:

15.1. 16:32
2021011516325720210116073000

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta toi­vo­tam­me hy­vin mo­nen­lai­sis­sa elä­män ti­lan­teis­sa. Kun näin toi­vo­tin ker­ran, eräs iä­käs ys­tä­vä­ni tuu­ma­si:

– Mitä on­nea sitä enää tar­vit­see. Se on tar­koi­tet­tu nuo­rem­mil­le.

Hän vä­hät­te­li it­se­ään. Pie­nen aja­tus­ten­vaih­don jäl­keen hän huo­ma­si­kin tar­vit­se­van­sa on­nea ja var­sin­kin Ju­ma­lan siu­naus­ta.

Toi­si­naan on­ni­tel­les­sa­ni li­sään vie­lä jo­tain tuo­hon toi­vo­tuk­seen, jo­tain, mitä juu­ri tuol­le ih­mi­sel­le toi­voi­sin. Ne ovat eri­lai­sia asi­oi­ta van­hem­mil­le, jot­ka ovat saa­neet sy­liin­sä uu­den pie­no­kai­sen, rip­pi­lap­sel­le, opin­ton­sa suo­rit­ta­neel­le nuo­rel­le, hää­pa­ril­le tai mo­ne­ni­käi­sil­le syn­ty­mä­päi­vään­sä viet­tä­vil­le.

Mitä on­ni sit­ten on? Sitä on tut­kit­tu ja pun­ta­roi­tu, sii­tä on kir­joi­tel­tu mo­nia op­pai­ta sitä et­si­vil­le. On löy­det­ty mo­nia on­nel­li­suu­den ai­hei­ta ja te­ki­jöi­tä ja on­nel­li­suu­den es­tei­tä.

On­ni pot­kai­see, hy­myi­lee, sä­tei­lee jon­kun kas­voil­ta, hii­pii, on mu­ka­na on­net­to­muu­des­sa, tu­lee yl­lät­tä­en tai on ihan ka­dok­sis­sa. On­nen het­kiä et­si­tään ja pe­ty­tään. Tuo­ki­ot ovat kyl­lä ohi­kii­tä­viä, ku­ten het­ket yleen­sä­kin.

Ai­ka kum­mal­li­nen vek­ku­li se on­ni on­kin. Joku et­sii koko elä­män­sä ajan sitä, ei­kä huo­maa sitä lä­hel­lään ja omas­sa elä­mäs­sään.

Mis­tä koos­tu­nee se, et­tä Suo­men kan­sa on niin on­nel­lis­ta kan­sain­vä­li­sil­lä mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na?

Eräs ys­tä­vä­ni afo­ris­mi ker­too mie­les­tä­ni jo­tain olen­nais­ta on­nes­ta:

”On­nel­li­suus on ih­mi­ses­sä sy­väl­lä, ei vaih­te­le päi­vien mu­kaan.”

Ih­mi­nen voi ol­la on­nel­li­nen elä­män ti­lan­tees­ta ja ul­koi­sis­ta olois­ta riip­pu­mat­ta. Ajat­te­len, et­tä sii­hen liit­tyy tyy­ty­mi­nen omaan elä­män osaan­sa. Hy­vin vä­hä­o­sai­nen voi ol­la on­nel­li­sem­pi kuin yl­tä­kyl­läi­syy­des­sä elä­vä.

On­ni on sana, joka esiin­tyy usein lau­luis­sa, vir­sis­sä ja Raa­ma­tun teks­teis­sä. Niin olen­nai­ses­ti se kuu­luu ih­mi­sen elä­mään. Suu­rim­mas­ta ja sy­vim­mäs­tä on­nes­ta ker­ro­taan Raa­ma­tus­sa muun mu­as­sa Psal­mis­sa 73: ”Mi­nun on­ne­ni on ol­la Ju­ma­laa lä­hel­lä, minä pa­nen tur­va­ni Her­raan”.

Pyy­däm­me mo­nis­sa ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan siu­naus­ta omiin toi­miim­me, lä­hei­sil­lem­me, sii­o­nin työ­hön ja koko kan­sam­me vai­hei­siin. Olem­me ko­ke­neet usein, kuin­ka hy­vin Ju­ma­la on siu­nan­nut. Muis­tam­me­ko sii­tä kiit­tää? On­ko siu­naus vain me­nes­ty­mis­tä ja asi­oi­den ta­pah­tu­mis­ta mei­dän mie­lem­me mu­kaan? Jos­kus ky­se­lem­me, mik­si näin ta­pah­tui, vaik­ka Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta.

Olen omas­sa elä­mäs­sä­ni koh­dan­nut vai­hei­ta, jois­sa olen niin ky­sel­lyt. Vai­ke­at ko­ke­muk­set ei­vät ole tun­tu­neet siu­nauk­sel­ta. Olen myös ko­ke­nut sen, et­tä ajan myö­tä ne ta­pah­tu­neet ovat­kin ol­leet siu­nauk­sel­li­sia. Niis­tä olen op­pi­nut mo­nia ar­vok­kai­ta asi­oi­ta. Nii­hin on si­säl­ty­nyt myös Ju­ma­lan var­je­lus – var­je­lus jol­tain, joka ei oli­si ol­lut hy­väk­si.

Tun­sin mo­nen muun ta­voin suur­ta kii­tol­li­suut­ta, kun pre­si­dent­tim­me Sau­li Nii­nis­tö toi­vot­ti uu­den­vuo­den­pu­hees­saan kuu­li­joil­le Ju­ma­lan siu­naus­ta. Se on to­del­la kii­tok­sen ai­he.

Tä­nään len­kil­le läh­ties­sä­ni oli ai­van pi­me­ää ja sun­nun­tai­aa­mun hil­jai­suus. Mat­kan var­rel­la pi­meys muut­tui si­ni­sek­si hoh­dok­si lu­mi­ses­sa luon­nos­sa. Var­jot suur­ten pui­den kat­vees­sa vaa­le­ni­vat. Mi­kään ei häi­rin­nyt aja­tus­te­ni pol­kua. Mi­nul­ta ei puut­tu­nut mi­tään. Tun­sin it­se­ni on­nel­li­sek­si.

Voim­me nyt­kin toi­vot­taa toi­sil­lem­me pal­jon si­säl­tä­vin sa­noin on­nel­lis­ta ja tai­vaal­li­sen Isän siu­naa­maa al­ka­nut­ta vuot­ta 2021.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies