JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sa­haa­van ros­von met­säs­tys­tä

10.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

4.9. 14:26
2020090414264120200910060000

Ai­li Pa­sa­nen

Tämä ta­pah­tui ai­ka­na, jol­loin ei ol­lut kän­ny­köi­tä tas­kus­sa. Ei­kä ta­loon, jos­sa tämä ta­pah­tui, ka­jas­ta­nut ka­tu­va­lo­ja ei­kä edes naa­pu­ri­ta­lo­jen va­loa.

Mei­dän äi­dil­läm­me ja isäl­läm­me oli val­ta­tien var­res­sa pie­ni maa­lais­kaup­pa, jo­hon tuli ky­län pos­ti ja jos­ta se myös läh­ti. Kau­pan keit­ti­ös­sä mo­nen ta­lon asuk­kaat kä­vi­vät soit­ta­mas­sa pu­he­li­mel­la tär­ke­ät asi­at. Asi­ak­kaat pal­vel­tiin. Jos jo­tain puut­tui, han­kit­tiin kau­pun­gis­ta ja vie­tiin sit­ten asi­ak­kaan ko­tiin.

Se oli työn­täy­teis­tä, mut­ta vä­ri­käs­tä ja si­säl­tö­ri­kas­ta ai­kaa.

Oli hy­vin pil­vi­nen ja pi­meä syk­syi­nen vii­kon­lop­pu. Äi­ti ja isä oli­vat pois­sa ko­toa jon­kun su­ku­lai­sen luo­na. Mei­tä oli ko­to­na muu­ta­mia sis­ko­ja ja yk­si veli, kaik­ki nuo­ria ai­kui­sia.

Lau­an­tai­na olim­me sau­nan jäl­keen köm­pi­neet ylä­ker­taan nuk­ku­maan. Siel­lä oli uni ma­ke­aa. Jon­kin ai­kaa nu­kut­tu­am­me joku meis­tä he­rä­si.

– Kuun­nel­kaa, mikä se on?

Kaik­ki pi­dät­ti­vät hen­gi­tys­tään.

– Se on sa­haus­ta. Joku mur­tau­tuu kaup­paan.

Ros­vo oli tie­ten­kin näh­nyt, et­tei au­to ole pi­has­sa. Nyt oli so­pi­va yö.

Heti kun vä­hän lii­kuim­me, sa­haus kat­ke­si. Taas, kun hil­je­nim­me as­kel­ta­kaan ot­ta­mat­ta, sa­haa­mi­nen jat­kui.

Em­me me jää­neet pe­lois­sam­me kuun­te­le­maan, vaan pää­tim­me toi­mia. Meil­tä ei puut­tu­nut roh­keut­ta. Teim­me suun­ni­tel­man.

Vin­tin por­taat las­keu­tui­vat etei­seen, jos­ta oli ovi keit­ti­öön ja kau­pan si­sä­va­ras­toon. Si­sä­va­ras­tos­ta pääs­tiin kaup­paan ja toi­ses­ta oves­ta kau­pan ul­ko­va­ras­toon. Ul­ko­va­ras­ton uloin ovi sul­jet­tiin isol­la puu­par­rul­la.

Nyt sa­haus kuu­lui jo sel­väs­ti va­ras­to­jen vä­li­ses­tä oves­ta. To­te­sim­me, et­tä va­ras sa­haa puu­o­vea rik­ki pääs­täk­seen kaup­paan.

Lan­ka­pu­he­lin oli keit­ti­ös­sä. Em­me en­nät­tä­neet pu­keu­tua. Yö­pai­dan hel­mo­ja nos­tel­len läh­dim­me va­ro­vas­ti as­te­le­maan por­tai­ta alas. Ai­ka hy­vin tun­sim­me on­nek­si kaik­kein na­rah­ta­vim­mat as­kel­mat. Jo­kai­sel­la oli asee­na iso hal­ko. Tas­ku­lamp­pu­ja­kin riit­ti useim­mal­le. Va­lo­ja em­me sy­tyt­tä­neet.

So­vim­me, et­tä veli au­kai­see va­ras­ton oven ja ko­val­la ää­nel­lä kar­jai­see: SEIS.

Me muut hyök­kääm­me ha­lol­la pau­kaut­ta­maan ros­voa – tai ai­na­kin säi­käyt­tä­mään. Tas­ku­lam­put­kin sy­ty­tet­täi­siin ja täh­dät­täi­siin ros­voon. Kaik­ki muut­kin va­lot sy­ty­tet­täi­siin sa­mal­la het­kel­lä. Yk­si meis­tä me­nee no­pe­as­ti keit­ti­öön ja soit­taa po­lii­sil­le.

Näin as­te­lim­me alas­päin. Sa­haus kat­ke­si heti, kun joku por­ras na­rah­ti, ja taas jat­kui. Sy­dän kyl­lä tai­si ta­koa mel­koi­ses­ti, mut­ta sitä ei sa­haa­ja kuul­lut, ei­kä ha­lon va­pi­naa.

Toi­mim­me so­vi­tun mu­kai­ses­ti. Kuu­lui seis-kar­jah­dus, kaik­ki va­lot syt­tyi­vät ja ha­lot nou­si­vat uh­kaa­vaan asen­toon. Pu­he­li­men luo­na oli luu­ri val­mii­na soit­ta­jal­la, joka hoki mie­les­sään oi­ke­aa nu­me­roa.

Va­ras sai ja­lat al­leen: hän­tä vain vi­lah­ti kyn­nyk­sen al­le.

Suu­ri rot­ta oli jyr­si­nyt va­ras­ton puu­kyn­nyk­seen suu­ren ko­lon. Oli sil­lä ol­lut mel­koi­nen työ­maa. Sa­han­pu­ru­ka­sa oli yl­lät­tä­vän suu­ri. Mut­ta ei­pä pääs­syt her­kut­te­le­maan kau­pan an­ti­mil­la.

Ha­lot sai­vat las­keu­tua. Ul­ko­va­ras­tos­ta et­sim­me jyr­si­tyn si­sään­tu­lo­väy­län. Sen ja myös kyn­nyk­sen ko­lon tu­kim­me pai­na­vil­la puil­la, tai­sim­me jon­kin ki­ven­kin ha­kea pai­nok­si.

Ei tul­lut tämä ros­vo tois­ta ker­taa, ei­kä ku­kaan muu­kaan ros­vo.

Me na­ker­sim­me jo­tain mais­tu­vaa keit­ti­ös­sä, en­nen kuin ka­pu­sim­me taas vint­tiin nuk­ku­maan.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
AiliPasanen

Ko­ro­na-ajan miet­tei­tä

1.6.2021 9.15
AiliPasanen

Luon­non kau­neu­den ma­te­ma­tiik­kaa

17.5.2021 7.05
AiliPasanen

Vii­mei­sen ker­ran

20.4.2021 7.00
AiliPasanen

Kä­sien kos­ke­tuk­sia

20.3.2021 7.05
AiliPasanen

Syn­ty­mä­päi­vän iloa

13.2.2021 7.30
AiliPasanen

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

16.1.2021 7.30
AiliPasanen

Lap­si on ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas

13.12.2020 7.00
AiliPasanen

”Minä ai­ka­na ih­mi­nen kau­nein on”

13.11.2020 6.05
AiliPasanen

Lah­jois­ta pa­ras

12.10.2020 7.30
AiliPasanen

"Eh­ti­nyt on­ko jo elo­kuu?"

16.8.2020 6.15
AiliPasanen

Ik­ku­noi­ta

5.8.2020 6.00
AiliPasanen

Puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten

12.7.2020 6.00
AiliPasanen

Muis­to­laat­ta pik­ku­vel­jel­le

17.6.2020 6.00
AiliPasanen

Eris­tyk­ses­tä va­pau­teen

20.5.2020 6.05
AiliPasanen

Ilo­ja tä­hän päi­vään

21.4.2020 6.40
AiliPasanen

Au­rin­gon­pi­men­nyk­siä

22.3.2020 6.25
AiliPasanen

Ra­haa kä­tei­se­nä – ko­lik­ko­ja pus­sis­sa

17.2.2020 6.05
AiliPasanen

Nä­ke­vin sil­min

18.1.2020 6.00
AiliPasanen

Täs­sä iäs­sä – sii­nä iäs­sä

4.12.2019 6.58
AiliPasanen

On­ko si­nul­la ikä­vä?

6.11.2019 6.55
AiliPasanen

Lu­sik­ka kau­nii­seen kä­teen

6.10.2019 6.54
AiliPasanen

Ris­tien ker­to­maa

5.9.2019 6.48
AiliPasanen

Mi­nun nos­tal­gi­nen sau­na­pol­ku­ni

31.7.2019 12.27
AiliPasanen

Nau­ru tyrs­kyy ja kup­lii

13.7.2019 6.17
AiliPasanen

Sy­ree­ne­jä Sor­ta­va­las­sa

3.6.2019 6.29
AiliPasanen

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

14.5.2019 6.22
AiliPasanen

Kyy­nel­ten jäl­keen kir­kas­tuu

23.4.2019 6.39
AiliPasanen

Myö­tä­tun­toa ja hel­lyyt­tä

7.4.2019 6.10
AiliPasanen

Lin­tu­ko­don lem­pe­äs­sä suo­jas­sa

14.3.2019 6.34
AiliPasanen

Ta­ri­noi­ta ys­tä­vyy­des­tä

12.2.2019 6.32
AiliPasanen

On­ko se tyl­sää?

9.1.2019 6.43
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies