JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ham­mas­tah­naa hy­vän elä­män evääk­si

25.8.2015 7.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150825071600

Saa­vat­ko ny­ky­kou­lu­lai­set hy­vää ham­mas­hoi­toa? 80-lu­vul­la fluo­raus teh­tiin muis­taak­se­ni kou­luis­sa kuu­kau­sit­tain. Toi­vot­ta­vas­ti taso on säi­ly­nyt yh­tä kor­ke­al­la!

Muis­tan, kun kai­kil­le eka­luok­ka­lai­sil­le ja­et­tiin omat ham­mas­tah­na­put­ki­lot. Mi­nä­kin sain oma­ni, mut­ta kos­ka en pi­tä­nyt ham­mas­tah­nas­ta, vaih­doin sen ka­ve­rin kans­sa ky­nään ja ku­miin. Luok­ka­ka­ve­ri al­koi lä­hes sa­man tien imeä tuu­bia tyh­jäk­si… Näin teki muu­ta­ma muu­kin ka­ve­ri mei­dän luo­kal­la. Eh­kä­pä tah­na vain oli niin ma­ke­an ma­kuis­ta ja kark­ki­päi­viä sil­loin har­vem­mas­sa kuin 2010-lu­vul­la?

Kou­lu­jen al­ka­es­sa on ai­ka kiit­tää hie­nos­ta kou­lu­jär­jes­tel­mäs­tä. Toi­vot­ta­vas­ti sitä ei lama-ajan pai­neis­sa vau­ri­oi­te­ta py­sy­väs­ti sääs­tö­syis­tä. Ajat­te­len, et­tä se on sel­kä­ran­ka koko yh­teis­kun­nal­le. Kyl­lä meil­lä Suo­mes­sa kel­paa… Tu­le­vai­suu­den te­ki­jät saa­vat elä­mään­sä tuh­te­ja eväi­tä juu­ri kou­lus­ta.

Olen usein kii­tel­lyt opet­ta­jia van­hem­pain­var­teis­sa ja ker­to­nut heil­le ar­vos­ta­va­ni to­del­la pal­jon kou­luis­sa teh­tä­vää pe­rus­työ­tä. Laa­jen­tai­sin toki kii­tok­set myös päi­vä­ko­deil­le, päi­vä­ker­hoil­le, py­hä­kou­luil­le… Oi­ke­as­taan kaik­ki las­ten ja nuor­ten eteen töi­tä te­ke­vät an­sait­se­vat suu­ren kii­tok­sen työ­pa­nok­ses­taan, oli­vat­pa he sit­ten lei­pä­töis­sä, ko­to­na van­hem­man roo­lis­sa tai va­paa­eh­tois­työ­tä te­ke­mäs­sä.

Vaik­ka tämä kir­joi­tu­sa­lus­ta ei ole­kaan po­liit­ti­nen foo­ru­mi, las­ten ja nuor­ten tu­ke­mi­nen elon­tiel­lä on mie­les­tä­ni ai­he, jos­ta mei­dän kaik­kien tu­li­si kan­taa huol­ta. äly­kän­ny­köi­den ja kan­sain­vä­lis­ten tren­dien maa­il­mas­sa lap­set ja nuo­ret voi­vat ulos­päin vai­kut­taa fik­suil­ta ja älyk­käil­tä – ja si­tä­hän he usein ovat­kin.

Mi­kään ul­koi­nen asia ei kui­ten­kaan sai­si hä­mä­tä mei­tä van­hem­pia luis­ta­maan vas­tuus­tam­me hei­dän hau­raan elä­män­sä ja tu­le­vai­suu­ten­sa suh­teen. Lap­set ja nuo­ret to­del­la tar­vit­se­vat mei­dän van­hem­pien oh­jaa­vaa kät­tä ja val­von­taa. On tär­keä pu­hua kän­nyk­kä­kes­kus­te­luis­ta, so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta, ajan­käy­tös­tä, us­ko­mi­sen asi­ois­ta, tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mis­ta, ah­dis­tuk­sen ai­heis­ta… Ja myös kuun­nel­la ai­dos­ti, mitä mie­len pääl­lä on.

Kir­joi­tan tätä muis­tiin myös it­sel­le­ni, sil­lä kos­kaan ei ole syy­tä nu­kah­taa omien las­ten ja nuor­ten elä­mäs­tä vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäk­si ja pois­sa­o­le­vak­si isäk­si. Tah­toi­sin jät­tää lap­sil­le­ni pe­rin­nök­si hy­viä elä­mä­ne­väi­tä ja us­ko­mi­sen lah­jan. Ja toi­vot­taa kai­kil­le rak­kail­le run­saas­ti siu­naus­ta ja en­ke­lei­tä elon po­lul­le. Mat­kal­la on niin pal­jon te­rä­viä ki­viä.

pek­ka.tuo­mi­kos­ki@pp.nic.fi

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies