JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sata jal­ka­pal­loa – ja pal­jon muu­ta­kin mu­ka­vaa

13.4.2014 17.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140413175400

Ku­vit­te­le mie­les­sä­si siis­ti, hy­vin hoi­det­tu jal­ka­pal­lo­kent­tä. Sel­lai­nen täy­si­mit­tai­nen, jon­ka le­veys on 75 met­riä. Sei­sot it­se kes­ki­vii­van koh­dal­la. Edes­sä­si on täy­det 100 kap­pa­let­ta jal­ka­pal­lo­ja, si­vu­ra­jal­le ase­tel­tu­na. Teh­tä­vä­nä­si on kul­jet­taa pal­lot ken­tän toi­sel­le puo­lel­le mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti si­ten, et­tä pal­lot py­sy­vät ken­täl­lä, ei­vät­kä mene ra­jo­jen ylit­se. Ase­ta lo­puk­si pal­lot tar­kas­ti vii­val­le ken­tän toi­sel­le puo­lel­le. Mi­ten kau­an ai­kaa ku­lui?

Täl­lai­nen mie­li­ku­va mi­nul­le nou­see usein aja­tuk­sii­ni poh­dis­kel­les­sa­ni ruuh­ka­vuo­sia elä­viä ikä­to­ve­rei­ta­ni ja it­se­ä­ni. Per­heel­li­sen kes­ki-ikäi­sen ih­mi­sen ai­ka on usein kor­til­la. Mil­lään ei eh­di re­ve­tä ai­van kaik­keen mi­hin ko­ki­si kut­su­mus­ta. Ei, vaik­ka asia oli­si kuin­ka tär­keä ta­han­sa.

Jou­dum­me jat­ku­vas­ti pri­o­ri­soi­maan ajan­käyt­tö­äm­me. Opin ker­ran isäl­tä­ni Tuo­mol­ta hy­vän kons­tin: Kan­nat­taa kir­joit­taa juok­se­via asi­oi­ta ”pri­o­ri­soin­ti­lis­taan” esi­mer­kik­si Word-tie­dos­toon. Tär­kein asia kir­ja­taan en­sim­mäi­sek­si, toi­nen sit­ten, kol­man­nek­si tär­kein seu­raa­vak­si, ja niin edel­leen. Vii­kon ai­ka­na joku asi­ois­ta voi­daan pois­taa, kun taas joi­den­kin asi­oi­den jär­jes­tys voi vaih­tua to­taa­li­ses­ti.

Mi­nul­la on niin pal­jon juok­se­via asi­oi­ta, et­tä saa­tan kir­joi­tel­la nii­tä hä­tä­päis­sään muis­tiin vie­lä juu­ri en­nen nuk­ku­maan­me­noa. Sil­loin tu­lee rau­hal­li­nen mie­li. Kir­joi­te­tut asi­at myös jää­vät ”muis­tiin” pa­rem­min kuin pel­kät aja­tuk­set. Ul­ko­lu­vus­sa­kin kir­joit­ta­mi­nen on van­ha tut­tu kons­ti. Jopa kiel­ten sa­nat tart­tu­vat tätä kaut­ta pa­rem­min ai­vo­so­lui­him­me.

Lä­heis­ten mer­ki­tys­tä pri­o­ri­soin­ti­as­tei­kos­sa ei voi­da yli­ko­ros­taa. On hie­noa, jos omal­le per­heel­le ja ys­tä­vil­le löy­tyy ai­kaa. Kii­ree­tön­tä ai­kaa. Sitä saa oi­kein erik­seen ru­koil­la­kin.

Toi­saal­ta ih­mi­nen tar­vit­see myös yk­si­näi­syyt­tä ja oman elä­män jä­sen­tä­mis­tä. Ul­koil­maa. Luon­toa. Hil­jai­suut­ta. Ak­ku­jen la­taa­mis­ta.

Mut­ta ruo­ki Sinä tai­vaan Isä tätä mi­nun nä­kö­kul­maa­ni omal­la­si. Au­ta jä­sen­tä­mään oma paik­ka­ni Si­nun hui­ke­as­sa maa­il­mas­sa­si. Aa­men.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies