JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ar­kun pääs­tä näh­tyä

8.10.2014 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141008065100

Roh­kai­sen poi­kia te­ke­mään läk­syt ja ot­ta­maan vä­li­pa­lan. Lai­tan ko­ti­o­ven kiin­ni ja hyp­pään au­toon. Se on kuin ai­ka­ko­ne, joka vie mi­nut rei­lus­sa puo­les­sa tun­nis­sa 1700-lu­vun kirk­koon ja ikuis­ten asi­oi­den ää­rel­le. Mat­kal­la mie­li tyyn­tyy ja kaik­ki tun­tuu sel­ke­äl­tä.

Vir­ren lo­put­tua kä­ve­len ar­kun pää­hän. Olen kes­kus­tel­lut omais­ten kans­sa ja mi­nul­le on muo­dos­tu­nut kuva vai­na­jan elä­mäs­tä. Tar­jo­an omai­sil­le Ju­ma­lan sa­naa ja ru­kous­ta sekä vä­hän pu­het­ta loh­du­tuk­sek­si. Tun­nen hei­tä koh­taan läm­pi­miä aja­tuk­sia. On kova paik­ka saa­tel­la ra­kas lä­hei­nen hau­dan le­poon. Jo kuk­ka­lait­teen las­ke­mi­nen voi ol­la vai­ke­aa. Han­ka­li­a­kaan tun­tei­ta ei tar­vit­se hä­ve­tä.

En ole koh­dan­nut yh­tään ih­mis­tä, jon­ka elä­mä ei jol­la­kin ta­voin oli­si mi­nua kos­ket­ta­nut. Jo­kai­sen elä­mä on yh­tä ar­vo­kas.

Näil­lä kul­mil­la on vei­sat­tu sa­to­ja vuo­sia. Jo en­nen Suo­men it­se­näi­syyt­tä. On elet­ty Ruot­sin ja Ve­nä­jän val­lan al­la. Uu­sia ih­mi­siä on syn­ty­nyt, uu­sia ai­ko­ja tul­lut, su­ku­pol­vet ovat seu­ran­neet toi­si­aan. Jo­kai­seen elä­mään on yleen­sä eh­ti­nyt mah­tua sekä iloa et­tä su­rua. Vei­suu ei ole lop­pu­nut mis­sään vai­hees­sa. Mel­koi­sen mon­ta su­ku­pol­vea on men­nyt hau­taan.

Omai­set saat­te­le­vat vuo­rol­laan jo­kai­sen hau­dan le­poon. Pait­si. Tä­män sa­nan olem­me jou­tu­neet ot­ta­maan käyt­töön vas­ta vii­me ai­koi­na: Pait­si – jos pois nuk­ku­neel­la ei ole ol­lut­kaan omai­sia. Tä­män ajan va­li­tet­ta­va il­miö on yk­si­näi­syys. Su­ku­juur­ten kat­ke­a­mi­sen li­säk­si va­li­tet­ta­van moni lä­hel­läm­me ole­va ih­mi­nen on unoh­tu­nut myös ky­lä­läi­sil­tä, tut­ta­vil­ta, työ­ka­ve­reil­ta… On­nek­si on sen­tään Hän joka muis­taa ni­mel­tä meis­tä ai­van jo­kai­sen.

Miet­te­li­ää­nä kä­ve­lem­me hau­dal­ta muis­to­ti­lai­suu­teen. Pu­heen­so­ri­na täyt­tää huo­neen. Ruo­kai­lun jäl­keen lu­em­me ad­res­se­ja ja lau­lam­me. Kant­to­ri joh­taa lau­lua. Pu­hun vie­lä ly­hy­es­ti. Ky­lä­läi­set tai tut­ta­vat muis­te­le­vat vai­na­jaa.

Ai­ka­ko­neen kyy­dis­sä aje­len ko­tiin. Vä­syt­tää, mut­ta tun­tuu mu­ka­val­ta pa­la­ta ko­tiin. Eh­din vie­lä näh­dä lap­sia, ja yh­des­sä tar­kis­tam­me jo­tain han­ka­laa teh­tä­vää. Mel­koi­sen mon­ta teh­tä­vää meil­lä jo­kai­sel­la eh­tii ol­la tääl­lä teh­tä­vä­nä – tois­tem­me rin­nal­la.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
29.1.2022

Kun huu­dat hä­nel­tä apua, hän ar­mah­taa, hän kuu­lee ja vas­taa si­nul­le. Jes. 30:19

Viikon kysymys