JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ar­kun pääs­tä näh­tyä

8.10.2014 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141008065100

Roh­kai­sen poi­kia te­ke­mään läk­syt ja ot­ta­maan vä­li­pa­lan. Lai­tan ko­ti­o­ven kiin­ni ja hyp­pään au­toon. Se on kuin ai­ka­ko­ne, joka vie mi­nut rei­lus­sa puo­les­sa tun­nis­sa 1700-lu­vun kirk­koon ja ikuis­ten asi­oi­den ää­rel­le. Mat­kal­la mie­li tyyn­tyy ja kaik­ki tun­tuu sel­ke­äl­tä.

Vir­ren lo­put­tua kä­ve­len ar­kun pää­hän. Olen kes­kus­tel­lut omais­ten kans­sa ja mi­nul­le on muo­dos­tu­nut kuva vai­na­jan elä­mäs­tä. Tar­jo­an omai­sil­le Ju­ma­lan sa­naa ja ru­kous­ta sekä vä­hän pu­het­ta loh­du­tuk­sek­si. Tun­nen hei­tä koh­taan läm­pi­miä aja­tuk­sia. On kova paik­ka saa­tel­la ra­kas lä­hei­nen hau­dan le­poon. Jo kuk­ka­lait­teen las­ke­mi­nen voi ol­la vai­ke­aa. Han­ka­li­a­kaan tun­tei­ta ei tar­vit­se hä­ve­tä.

En ole koh­dan­nut yh­tään ih­mis­tä, jon­ka elä­mä ei jol­la­kin ta­voin oli­si mi­nua kos­ket­ta­nut. Jo­kai­sen elä­mä on yh­tä ar­vo­kas.

Näil­lä kul­mil­la on vei­sat­tu sa­to­ja vuo­sia. Jo en­nen Suo­men it­se­näi­syyt­tä. On elet­ty Ruot­sin ja Ve­nä­jän val­lan al­la. Uu­sia ih­mi­siä on syn­ty­nyt, uu­sia ai­ko­ja tul­lut, su­ku­pol­vet ovat seu­ran­neet toi­si­aan. Jo­kai­seen elä­mään on yleen­sä eh­ti­nyt mah­tua sekä iloa et­tä su­rua. Vei­suu ei ole lop­pu­nut mis­sään vai­hees­sa. Mel­koi­sen mon­ta su­ku­pol­vea on men­nyt hau­taan.

Omai­set saat­te­le­vat vuo­rol­laan jo­kai­sen hau­dan le­poon. Pait­si. Tä­män sa­nan olem­me jou­tu­neet ot­ta­maan käyt­töön vas­ta vii­me ai­koi­na: Pait­si – jos pois nuk­ku­neel­la ei ole ol­lut­kaan omai­sia. Tä­män ajan va­li­tet­ta­va il­miö on yk­si­näi­syys. Su­ku­juur­ten kat­ke­a­mi­sen li­säk­si va­li­tet­ta­van moni lä­hel­läm­me ole­va ih­mi­nen on unoh­tu­nut myös ky­lä­läi­sil­tä, tut­ta­vil­ta, työ­ka­ve­reil­ta… On­nek­si on sen­tään Hän joka muis­taa ni­mel­tä meis­tä ai­van jo­kai­sen.

Miet­te­li­ää­nä kä­ve­lem­me hau­dal­ta muis­to­ti­lai­suu­teen. Pu­heen­so­ri­na täyt­tää huo­neen. Ruo­kai­lun jäl­keen lu­em­me ad­res­se­ja ja lau­lam­me. Kant­to­ri joh­taa lau­lua. Pu­hun vie­lä ly­hy­es­ti. Ky­lä­läi­set tai tut­ta­vat muis­te­le­vat vai­na­jaa.

Ai­ka­ko­neen kyy­dis­sä aje­len ko­tiin. Vä­syt­tää, mut­ta tun­tuu mu­ka­val­ta pa­la­ta ko­tiin. Eh­din vie­lä näh­dä lap­sia, ja yh­des­sä tar­kis­tam­me jo­tain han­ka­laa teh­tä­vää. Mel­koi­sen mon­ta teh­tä­vää meil­lä jo­kai­sel­la eh­tii ol­la tääl­lä teh­tä­vä­nä – tois­tem­me rin­nal­la.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies