JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kul­jen­ko ohi – ko­hau­tan­ko ol­ka­päi­tä?

13.8.2014 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140813065500

Pie­net lap­set ovat ai­to­ja ryh­mä­o­len­to­ja. Ei tar­vit­se kau­aa­kaan leik­kiä, kun huo­maa, mi­ten no­pe­as­ti he mat­ki­vat toi­nen tois­tan­sa. Täs­tä hyvä esi­merk­ki on vaik­ka­pa Yk­si pie­ni ele­fant­ti mars­si näin -leik­ki­lau­lu. On help­poa liit­tyä jo­non jat­kok­si ja teh­dä sa­moin kuin kaik­ki muut­kin. Kai­kil­la on yh­des­sä haus­kaa. Ilo kum­pu­aa!

Maa­il­mas­sa on pal­jon val­ti­oi­ta, jois­sa ih­mi­siä la­ji­tel­laan syn­ty­pe­rän­sä, kan­sal­li­suu­ten­sa, us­kon­nol­li­suu­ten­sa tai po­liit­tis­ten mie­li­pi­tei­den­sä vuok­si. Kaik­ki ei­vät pää­se ”sa­maan jo­noon” ja ”sa­mo­ja leik­ke­jä leik­ki­mään”. Jopa vää­räs­tä sa­nas­ta voi­daan tuo­mi­ta van­keu­teen, kuo­le­maan tai maan­pa­koon. On yh­teis­kun­tia, jois­sa ei saa va­paas­ti ol­la mitä miel­tä ta­han­sa. YK:n pe­ru­soi­keu­det ei­vät to­teu­du lä­hes­kään kaik­ki­al­la. Mie­li­pi­teen­va­paut­ta ei mie­les­tä­ni län­si­mais­sa osa­ta tar­peek­si ar­vos­taa. Mi­ten mo­nes­sa maas­sa asi­at ovat­kaan huo­nos­ti!

Mil­lai­sek­si maa­il­ma muut­tui­si, jos kaik­ki oi­ke­as­ti vä­lit­täi­si­vät lä­him­mäi­sen­sä hy­vin­voin­nis­ta? Jos ai­kuis­ten oi­ke­as­ti pyr­ki­sim­me nä­ke­mään omil­la sil­mil­läm­me vie­rel­läm­me ole­van hä­dän tai kes­kus­te­lun­tar­peen? Jos kaik­ki kan­san­joh­ta­jat suos­tui­si­vat di­a­lo­giin ja huo­mi­oi­si­vat eri­lai­set kan­sa­lai­sen­sa?

On var­maan kaik­kein hel­poin­ta aloit­taa omas­ta ko­ti­pe­säs­tä. Tai vai­kein­ta. En tie­dä.

Nuo­ret voi­vat toi­si­naan hy­vin­kin ”miel­tä osoit­ta­val­la ta­val­la” il­mais­ta sen, et­tä he tar­vit­si­si­vat apua. En­tä jos en seu­raa­val­la ker­ral­la louk­kaan­tui­si­kaan ty­pe­räs­tä käyt­täy­ty­mi­ses­tä, vaan jak­sai­sin lop­puun as­ti sel­vit­tää, mis­tä ken­kä pu­ris­taa?

On kui­ten­kin vai­ke­aa näh­dä sy­dä­meen. Ul­ko­kuo­ri pet­tää hy­vin usein. Niin on sekä nuor­ten et­tä ai­kuis­ten kans­sa. Pro­ji­soim­me niin hel­pos­ti toi­siin ih­mi­siin tai jopa ih­mis­ryh­miin omaa pa­haa olo­am­me. Tah­toi­sim­me ol­la mu­ka­via ja ra­kas­ta­via. Tah­toi­sim­me, et­tä mei­tä ra­kas­te­taan ja mei­dät hy­väk­sy­tään. Jos näin ei ta­pah­du, saa­tam­me muut­tua äk­syi­le­vik­si kiu­kun­pe­sik­si. Py­rim­me häi­ri­ö­käyt­täy­ty­mi­sel­lä saa­maan kon­tak­tia mui­hin ih­mi­siin. Et­kö huo­maa mi­nua! Jos­kus taas jä­täm­me toi­set huo­mi­oi­mat­ta, ohi­tam­me kiu­sal­li­sen tun­tui­set kon­tak­tit. Kä­ve­lem­me vain ohi.

Mat­ka show’n va­ras­ta­jas­ta toi­sen huo­mi­oi­jak­si vaa­tii kär­si­väl­li­syyt­tä ja is­kun­kes­tä­vyyt­tä. Oman mi­nän pis­tä­mi­nen syr­jään ja toi­sen kuun­te­lu on to­del­lis­ta elä­män op­pi­kou­lua. Ai­na­kin mi­nun tar­vit­see sitä har­joi­tel­la – ja pal­jon. Joil­la­kin ih­mi­sil­lä huo­mi­oin­ti tu­lee kuin luu­y­ti­mes­tä. Joil­le­kin sen si­jaan tar­vit­see jopa muis­tut­taa ”ter­vees­tä it­sek­kyy­des­tä”. älä an­na tois­ten käyt­tää si­nua kyn­nys­mat­to­na, olen kuul­lut sa­not­ta­van. Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­mus, jo­kai­nen on yh­tä ar­vo­kas.

On­ko niin, et­tä me ih­mi­set vain har­voin osaam­me ol­la lau­pi­ai­ta sa­ma­ri­a­lai­sia lä­him­mäi­sil­lem­me? Raa­mat­tu kui­ten­kin oh­jeis­taa ra­kas­ta­maan lä­him­mäis­tä ja an­taa myös hy­viä esi­ku­via – ylim­pä­nä it­se Her­ra Jee­sus. Ih­mi­nen on va­jaa­mit­tai­nen, mikä ei sil­ti mie­les­tä­ni va­pau­ta yrit­tä­mäs­tä ja kil­voit­te­le­mas­ta. Suun­ta on sel­vil­lä ja oh­je­kir­ja kä­den ulot­tu­vil­la.

Ju­ma­la. Tah­don tä­nään­kin ra­kas­taa Si­nua yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä­ni niin kuin it­se­ä­ni. En vain mi­ten­kään yl­lä sii­hen. An­na Sinä voi­maa ja kul­je­ta edes oi­ke­aan suun­taan. Vauh­dis­ta ei ole niin vä­liä, sil­lä olet­han lu­van­nut an­taa ai­kaa hi­taim­mal­le­kin lam­paal­le­si. älä jätä mi­nua lau­mas­ta­si jäl­keen. Pidä mi­nut edes ää­nen­kan­ta­man pääs­sä. Aa­men.

pek­ka.tuo­mi­kos­ki@evl.fi

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies