JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hiek­ka va­luu tii­ma­la­sis­sa

28.11.2015 6.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151128065300

Päi­väs­sä eh­tii kli­ka­ta kän­nyk­kä­he­rä­tyk­sen kiin­ni, keit­tää kah­vit, vie­dä lap­sen hoi­toon ja yrit­tää aja­tel­la työn­te­koa. Eh­kä teh­dä­kin jo­ta­kin, ai­na­kin "ka­len­te­rin pa­kol­li­set". Jos se on­nis­tuu, hyvä on. Us­ko­ma­ton­ta ar­jen luk­sus­ta ovat kii­reen kes­kel­lä va­ras­te­tut päi­vä­u­net. Sen jäl­keen täy­tyy taas pai­naa. Ja eh­tiä pes­tä ham­paat en­nen kuin va­lot sam­mu­vat täl­le päi­väl­le.

Jos jo­ta­kin jos­kus saa ai­kai­sek­si, kyl­lä­pä se vä­syt­tää jäl­ki­kä­teen! Mut­ta kii­reh­dit­tä­vä on, mi­nuu­tit, tun­nit, kor­jaan päi­vät – ei­kun vii­kot – ne ne vain vyö­ry­vät... Vuo­det... Jopa vuo­si­kym­me­net! Mi­hin me­net ai­ka? STOP!

Jos­kus yri­tän an­taa ylä­vii­to­set lä­him­mäi­sel­le, sit­ten taas men­nään... Oli­si ol­lut kiva po­ris­ta pi­tem­pään­kin! Eh­kä­pä jos­kus tois­te? Tai sit­ten ei?!

Kun pää­see hil­jen­ty­mään Sa­nan kuu­loon, kii­re on het­kek­si pois. Ai­ka ikään kuin py­säh­tyy. Sen jäl­keen voi suh­teel­li­sen pit­kään­kin tun­tua rau­hal­li­sel­ta. En­nen seu­raa­vaa juok­sua.

Kuun­nel­la – oli­si tär­ke­ää kuun­nel­la. Lä­him­mäi­siä. Sa­non tä­män it­sel­le­ni! Ajan vir­ras­sa on lii­an help­poa ohit­taa kat­se ja puhe, men­nä muka vain eteen­päin us­ko­ma­ton­ta vauh­tia.

Ei­vät tur­haan sano: "ai­ka on ra­haa". Mut­ta ei­kö se ole pal­jon enem­män kuin kaik­ki ra­hat yh­teen­sä?

En­tä sit­ten van­ha­na? Joku voi­si aja­tel­la: ei­kö peli ole jo me­ne­tet­ty, kun as­kel hi­das­tuu ja elin­toi­min­not ra­pis­tu­vat? Jyr­kem­pi tai loi­vem­pi pu­do­tus en­nen lo­pul­lis­ta lop­sah­dus­ta.

Eh­kä­pä van­huk­sil­la on sitä pun­nit­tua vii­saut­ta. He tie­tä­vät kai­ken ajal­li­sen ole­van pian lo­pus­sa. Vaik­ka van­huu­teen kuu­luu luo­pu­mis­ta, se voi­nee tun­tua myös hel­pot­ta­val­ta.

Eri-ikäi­sil­le Kaik­ki­val­ti­as on an­ta­nut omat elä­män­tun­te­muk­sen­sa. Ne­kin ovat lah­jaa. Kun jak­saa us­koa, suu­rin lah­ja tu­lee vas­ta ajan jäl­keen, ikui­suu­des­sa.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
22.9.2020

Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton. Ps. 86:1

Viikon kysymys